Vuorovaikutuksen lisääminen kuntalaisten kanssa on tällä hetkellä yksi keskeisiä keinoja, joilla rakennamme tulevaisuuden kuntaa. Tämä uudenlainen, vuorovaikutteinen työote näkyy jo monien kuntajohtajien työssä sekä laajemminkin kunnissa esimerkiksi strategian laadinnan yhteydessä.

Strategiaprosessi ei ole enää suljettua pienen piirin työtä, vaan kuntalaiset, järjestöt, yritykset, media ja muut kunnan keskeiset sidosryhmät otetaan prosessiin mukaan tavalla tai toisella.

Keinot vuorovaikutuksen lisäämiseen ja osallisuuden vahvistamiseen ovat moninaisia.

Jämijärvi ja muita hyviä esimerkkejä

Tämänkertaisen bloggauksen idea ja otsikko lähtivät liikkeelle Jämijärven kunnanjohtaja Kirsi Virtasen twiitistä. Siinä hän kertoi, että kilpailukykysopimuksen mukaiset työaikalisäykset suunnataan Jämijärvellä vuorovaikutuksen lisäämiseen kuntalaisten ja kunnan eri sidosryhmien kanssa.

Yhtenä konkreettisena keinona ovat kunnanjohtajan kirjastossa pitämät tarinatunnit. Näiden ideana on rakentaa matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja kunnan johdon ja kuntalaisten välille. Tarinatunneilla keskustellaan niistä arkisista asioista, jotka kuntalaisia kiinnostavat tai askarruttavat ja joita he pitävät tärkeinä. Näillä toimintatavoilla pannaan käytäntöön myös kunnan uutta strategiaa, joka korostaa Jämijärveä kuntayhteisönä.

Ilokseni olen huomannut monia muita mielenkiintoisia käytäntöjä. Tässä bloggauksessa pystyn nostamaan esiin vain murto-osan tekijöistä. Mainitsen esimerkkinä Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heikan mahdollistaman laaja-alaisen kehittämistyön ihmislähtöisen kunnan rakentamiseksi.

Liperin kunnanjohtaja Hannele Mikkanen on esitellyt monilla kansallisilla foorumeilla niitä moninaisia työskentelytapoja, jotka heillä kunnassaan on käytössä yhdistys-, yrittäjä- ja seurakuntaedustajien sekä luottamushenkilöiden, viranhaltijoiden ja Siun soten edustajien kanssa. Näihin tapaamisiin on otettu mukaan myös kunnan vapaa-ajan asukkaita, kaksoiskuntalaisia.

Sukupuolten tasa-arvoa ei tässäkään blogissa sovi unohtaa! Siksi neljäntenä nostan esiin Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohen, joka haastoi viime syksynä kuntansa 5.- ja 9. -luokkalaiset (yhteensä noin 550) pohtimaan tulevaisuuden Kempelettä. Prosessi huipentui Kempele-hallissa pidettyyn messutapahtumaan, jossa ryhmien tuotokset esiteltiin postereina, pienoismalleina, haastattelututkimuksina jne. Nuorten tulevaisuuskuvissa painottuivat teemat kierrätyksestä, hävikkiruuasta, digitalisaatiosta, robotiikasta, joukkoliikenteestä, liikunnasta ja kulttuurista.

Uudella toimintatavalla työn imua

Kun tarkastelen näitä esimerkkejä kuntatutkijan silmälasien läpi ” helikopteriperspektiivistä”, kertomuksista välittyy vahva mahdollistavan ja innostavan johtamisen toimintamalli. Olen havainnut, että uudenlainen toimintatapa innostaa kuntajohtajia itseäänkin ja lisää työn imua.

Muutos kuntaorganisaatiosta kuntayhteisöksi ei tapahdu niin, että tavoite vain kirjataan kunnan strategiaan. Tarvitaan konkreettisia tekoja ja esimerkillä johtamista. Tiedämme kokemuksesta, että strategiasanat merkitsevät loppujen lopuksi vähän, teot ratkaisevat!

On selvää, että kuntayhteisön tai kumppanuuksien syntymistä ei voi määrätä, käskeä tai hallinnoida yläpuolelta, suljetusta systeemistä käsin.

Muutosten aikaansaaminen edellyttää entistä enemmän kollektiivista toimijuutta ja sitä, että johto jalkautuu rohkeasti ja ennakkoluulottomasti muutosten tapahtumapaikalle. Heidän on myös pystyttävä synnyttämään ”alhaalta ylöspäin” -vuorovaikutusta. Tarvitaan ruohonjuuritasolla tapahtuvaa tiedon jakamista sekä verkostoitumista.

Kuntayhteisöllisyyden vahvistaminen haastaa myös käsitystämme siitä, mitä on hyvä johtaminen.

Olemme tottuneet siihen, että perinteiseen johtajan rooliin liittyy odotus tietämisestä ja suunnan näyttämisestä.

Yhteisön suunta ei voi olla vain yhden henkilön näyttämä, vaan vuorovaikutuksen kautta syntyvä. Siksi yhteisön johtamisessa korostuu ennalta tietämisen sijasta entistä enemmän kysyminen, kuunteleminen ja fasilitoiva työote. Tällöin johtaja pyrkii luomaan foorumeita uudenlaisen vuorovaikutuksen ja tiedon luomiseen ja näin rakennetaan toimivia yhteisöjä.

Kysymys on kunnan legitimiteetistä

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa todetaan, että kunta on ihmisten yhteisö. Kuntayhteisöllisyyden vahvistamisessa ei mielestäni ole kysymys niinkään hallitusohjelman toteuttamisesta, vaan siitä, että kunta instituutiona säilyttää legitimiteettinsä kuntalaisten ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Kysymys on siis kuntien olemassaolon oikeudesta ja merkityksellisyydestä myös tulevaisuudessa. Ei sen pienemmästä asiasta!

Tässä bloggauksessa nostin esiin joitakin kuntajohtajia. Professori Jari Stenvallia lainaten näen heidät ja heidän kanssaan samalla tavoin toimivat kollegat institutionaalisina brokereina, kokeilukulttuurin airuina, jotka näin edelläkävijöinä murtavat vakiintuneita käytäntöjä ja uudistavat toimintakulttuuria.

Suuntaamalla työaikaa – olivatpa ne kiky-minuutteja tai muita – entistä enemmän kuntalaisten ja kuntayhteisön suuntaan institutionaalisten brokerien määrä kasvaa. Tulevaisuuden kuntayhteisö on tekemisen kysymys.

Kaija Majoinen, Kuntaliiton kehitysjohtaja

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
0
JAKOA
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.