LAKIKLINIKKA

Miksi hankintalain 16 §:n mukaiset

EU-kynnysarvot poikkeavat voimassa

olevista EU-kynnysarvoista?


Hankintalain
mukaisia EU-kynnysarvoja tarkastellessa tulee aluksi tutustua hieman niiden taustaan.

Suomi on jo ennen EU-jäsenyyttään liittynyt ja sittemmin EU:n jäsenenä sitoutunut noudattamaan Maailman kauppajärjestön (WTO) hankintasopimuksen velvoitteita. Sopimus tunnetaan myös GPA-sopimuksena (Government Procurement Agreement). Tässä sopimuksessa on omat kynnysarvonsa, joihin myös hankintalain mukaiset EU-kynnysarvot perustuvat.

GPA-sopimuksen kynnysarvot on ilmaistu sopimuksen liiteosassa erityisnosto-oikeuksin (SDR).

Erityisnosto-oikeuksien arvo määräytyy keskeisten valuuttojen muodostaman valuuttakorin perusteella.

Hankintalain mukaiset EU-kynnysarvot taas määritellään erityisnosto-oikeuksien ja euron keskimääräisen kahden vuoden vaihtokurssin perusteella. Voimassaolevat EU-kynnysarvot eivät siten ole muuttumattomia: ne seuraavat GPA-sopimuksen mukaisia kynnysarvoja. Voimassaolevia EU-kynnysarvoja ei myöskään ole pyöristetty esimerkiksi lähimpään sataantuhanteen euroon tarkistuksista johtuen.

Lainsäädäntöteknisesti pykälä on kuitenkin haluttu tehdä muodoltaan sellaiseksi, ettei koko lakia tarvitse muuttaa kynnysarvojen muuttuessa. Siksi pykälässä todetaan lain säätämishetkellä voimassa olleet EU-kynnysarvot ja kynnysarvojen muuttumismekanismi. Voimassa olevat EU-kynnysarvot annetaan komission asetuksella, joka on suoraan jäsenmaita velvoittava. Työ- ja elinkeinoministeriön on ilmoitettava kynnysarvojen tarkistetut arvot viivytyksettä Virallisessa lehdessä. Käytännössä EU-kynnysarvot ilmoitetaan osana HILMA-ilmoitusjärjestelmää.

Muutoksia EU-kynnysarvoihin tehdään kahden vuoden välein. Viimeisin muutos tuli voimaan 1.1.2016.

Marko Rossi

Hankinta-asiantuntija

Julkisten hankintojen

neuvontayksikkö

Vapaaehtoista vai lakisääteistä yhteistoimintaa

joukkoliikenne- ja jätehuoltoasioissa?


Joukkoliikennelaissa
määrätään seudulliset kunnalliset viranomaiset sekä kunkin viranomaisen toimivalta-alueet. Viranomainen on yleensä seudun keskuskaupunki ja toimivalta-alueeseen kuuluu kaksi tai useampia kuntia. Tehtävään määrätty kaupunki voi ilmoittaa ministeriölle haluavansa luopua joukkoliikenneviranomaisen tehtävästä.

Kuntaliitossa olemme tulkinneet, että on kysymys lakisääteisestä yhteistoiminnasta, koska yhteistoiminnan osapuolet määrätään laissa, ja tehtävästä vapautuminen edellyttää lain muuttamista.

Jätelain nojalla kunnat voivat siirtää kunnan jätehuollon palvelutehtävät kuntien omistamalle yhtiölle. Tällöin kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii yhtiön omistajakuntien yhteinen toimielin tai kuntayhtymä. Vaikka yhtiön perustaminen on vapaaehtoinen ratkaisu, seuraa ratkaisusta jätelain nojalla yhteistoimintavelvoite. Olemme tulkinneet tämänkin lakisääteiseksi yhteistoiminnaksi.

Lakisääteisellä yhteistoiminnalla tarkoitetaan yhteistoimintaa, jossa kunnat järjestävät tehtäviä lain velvoittamina yhdessä muiden kuntien kanssa. Vapaaehtoista ja lakisääteistä yhteistoimintaa voidaan tehdä kuntayhtymänä tai vastuukuntamallilla. Kuntien yhteistoimintaa koskevaa sääntelyä täsmennettiin vuoden 2015 kuntalaissa.

Vastuukuntamalliin kuuluu aina kuntien yhteinen toimielin, joka vastaa tehtävän hoitamisesta.

Lakisääteisessä yhteistoiminnassa jokaisella kunnalla on yhteisessä toimielimessä vähintään yksi kunnan valitsema jäsen. Vapaaehtoisessa yhteistoiminnassa yhteisen toimielimen kokoonpano on vapaasti sovittavissa. Kuntalaissa säädetään yhteistä toimielintä koskevan sopimuksen vähimmäissisällöstä. Kuntien yhteistoimintasopimusten täytyy olla kunnossa viimeistään 1.6.2017.

Riitta Myllymäki

Johtava lakimies

Kuntaliitto