tietoplus

Soten käyttökustannukset

22 miljardia euroa

Kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten muutokset ja erot ovat suuria.

Kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset keskimäärin per asukas olivat vuonna 2014 reaalisesti noin neljänneksen suuremmat kuin vuonna 2004. Kuntakohtaiset ääripäät olivat kaukana toisistaan.

HEIKKI PUNNONEN

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten kunnittaiset erot selittyvät tunnetuilla tekijöillä, eli voimakkaasti kasvaneella tai vähentyneellä väestöllä, vastakkaisiin suuntiin muuttuneilla ikärakenteilla, työikäisten osuuksilla ja muun muassa etäisyyksillä.

Pienimpien kuntien suuret kustannukset muodostivat vain ohuen siivun kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuksista yhteensä. Tiedot esitetään Manner-Suomesta yhteensä ja sairaanhoitopiireittäin, mikä mahdollistaa kokonaistarkastelun ja samalla se ennakoi pitkälle tulevia uudistuvia rakenteita.

Manner-Suomen kunnat käyttivät vuonna 2014 sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksiin yhteensä 22 miljardia euroa. Sen osuus kuntien vuoden 2014 käyttökustannuksista yhteensä oli 48 prosenttia, joka oli 0,8 prosenttiyksikköä edellisvuoden osuutta suurempi.

Kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset vuonna 2014 olivat yhteensä 17,8 miljardia euroa, eli keskimäärin 3 269 euroa/asukas.

Soteen keskimäärin noin 2 000 euroa/asukas

Vuonna 2004 kunnat käyttivät sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannuksiin, ilman päivähoitoa, keskimäärin 1 979 euroa/asukas, joten vuoden 2014 nettokustannukset olivat 65 prosenttia tätä suuremmat.

Kun vuoden 2004 nettokustannukset deflatoidaan julkisten menojen sosiaali- ja terveystoimen hintaindekseillä vertailukelpoisiksi vuoden 2014 rahaan, vuoden 2014 nettokustannukset olivat reaalisesti 24,7 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2004.

Vuonna 2014 terveydenhuollon osuus nettokustannuksista oli 56,6 prosenttia ja sosiaalitoimen 43,4 prosenttia.

Vuosikymmen aikaisemmin terveydenhuollon osuus oli 61,7 prosenttia ja sosiaalitoimen osuus ilman lastenpäivähoitoa 38,3 prosenttia.

Vanhusten ja vammaisten palvelut monipuolistuivat

Sosiaalitoimen osuuden kasvu johtui muun muassa vanhusten ja vammaisten palvelujen monipuolistumisesta ja kasvusta sekä lastensuojelun kasvusta. Useat kunnat ovat siirtäneet terveyskeskusten sairaaloita tai vuodeosastoja sosiaalitoimen käyttöön, mikä on kasvattanut sosiaalitoimen menoja. Esimerkiksi Helsinki siirsi kolme suurta sairaalaa vuonna 2010.

Kuntien terveydenhuollon nettokustannukset/asukas olivat vuonna 2014 keskimäärin 1 850 euroa, josta 663 euroa meni perusterveydenhuoltoon, 1 172 euroa erikoissairaanhoitoon ja 15 euroa ympäristöhuoltoon. Prosentuaalinen jako oli 35,8, 63,4 ja 0,8. Vuonna 2004 perusterveydenhuollon nettokustannusten osuus oli 38,5 ja erikoissairaanhoidon 60,5 prosenttia terveydenhuollon nettokustannuksista yhteensä.

Erikoissairaanhoidon osuuden kasvua selittävät muun muassa päivystysten keskittämiset keskussairaaloiden yhteyteen, uudistetun ensihoidon siirto sairaanhoitopiirien tehtäväksi sekä monien terveyskeskusten sairaaloiden ja hoivapalvelujen osittaiset siirrot sosiaalitoimeen. Sairaanhoitopiirien ensihoidon nettotoimintamenot olivat vuonna 2014 yhteensä 195 miljoonaa euroa. Potilasvakuutuskeskus ennakoi vuonna 2014 potilasvakuutuksen korvausvastuun korotuksiksi yhteensä 198 miljoonaa euroa, josta sairaanhoitopiireille kohdistui 185 miljoonaa euroa. Korotusten taustalla oli vammaispalvelulain mukaisten etuuksien kasvattamat vastuut.

Suurimpien ja pienimpien kustannukset muuttuivat

Vuonna 2004 yli 100 000 asukkaan kunnat käyttivät sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannuksiin/asukas kuusi prosenttia enemmän ja alle 2 000 asukkaan kunnat neljä prosenttia enemmän kuin Manner-Suomen kunnat keskimäärin.

Vuonna 2014 tilanne oli muuttunut. Yli 100 000 asukkaan kunnat olivat käyttäneet viisi prosenttia vähemmän ja alle 2 000 asukkaan kunnat 25 prosenttia enemmän kuin kunnat keskimäärin.

Huomattakoon, että alle 2 000 asukkaan kuntien osuus yhteensä oli koko maan väestöstä 0,8 prosenttia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista yksi prosentti.

Kuntajoukko 20 000–50 000 asukasta oli nettokustannuksiltaan/asukas noin neljä prosenttia pienempi kuin kaikki kunnat keskimäärin vuosina 2004 ja 2014.

Kuntakohtaisten nettokustannusten erot ovat aina olleet suuria, niin myös vuonna 2014.

Tuolloin sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset/asukas ja suhteessa Manner-Suomen kuntien keskimäärään eli 3 269 euroon (=100) olivat pienimmät seuraavissa: Kempele 2 347 euroa (72), Muurame 2 387 euroa (73) ja Liminka 2 390 euroa (73). Eniten maksoivat Pelkosenniemi 5 817 euroa (178), Salla 5 477 euroa (168) ja Puolanka 5 161 euroa (158).

Sosiaalitoimen nettokustannukset/asukas olivat koko maassa keskimäärin 1 419 euroa (=100). Kempeleen 785 euroa (55), Muuramen 869 euroa (61) ja Pornaisen 879 euroa (62) olivat pienimmät. Kannonkosken 2 844 euroa (200), Kivijärven 2 806 euroa (198) ja Pellon 2 533 euroa (179) olivat suurimmat.

Pienimmin nettokustannuksin Kangasala ja Espoo

Koko terveydenhuollon nettokustannukset/asukas olivat Manner-Suomen kunnissa keskimäärin 1 850 euroa (=100). Pienimmin nettokustannuksin olivat suoriutuneet Kangasala 1 296 euroa (70), Espoo 1 447 euroa (78) ja Askola 1 454 euroa (79). Eniten kuntien rahaa kului Sallassa 3 426 euroa (185), Pelkosenniemellä 3 384 euroa (183) ja Sulkavalla 3 208 euroa (173).

Jos suhteutetaan edellä olevat ääripäät toisiinsa, eniten/vähiten-suhde oli sosiaali- ja terveystoimessa yhteensä 2,5-, sosiaalitoimessa 3,6- ja terveydenhuollossa 2,6-kertainen. Poimitut esimerkit kertovat pitkälle keskeiset tekijät nettokustannusten suuruuteen ja pienuuteen.

Kasvavat ja lähellä valtakunnallisia suuria kaupunkeja olevat kunnat, joissa on paljon lapsia ja nuoria sekä vähän iäkästä väkeä ovat selviytyneet ja tulevat selviytymään vähemmin kustannuksin. Vastaavasti suhteellisesti eniten ovat maksaneet sellaiset väestötappioiset kunnat, jotka ovat kaukana suurista keskuksista ja joiden väestössä ikääntyneiden osuus on suuri ja joista monia vaivaa työttömyys.

Esimerkiksi Kempeleen asukkaista oli 0–17-vuotiaita 29,5 prosenttia ja 65-vuotiaita tai vanhempia 13,2 prosenttia. Pelkosenniemellä vastaavat osuudet olivat 9,9 ja 31,3, Kangasalla 23,8 ja 18,3 ja Sallassa 12,1 ja 33.3 prosenttia.

Kaikki ymmärtävät, että Utsjoen 1 260 asukkaan perusterveydenhuollon nettokustannukset ovat ja olivat suuret eli 1 996 euroa/asukas, mikä on kolminkertainen verrattuna kuntien keskiarvoon.

Suuret kunnat kasvavat entisestään

Esimerkiksi Helsingin asukasmäärä oli kasvanut vuosina 2004–2014 lähes 62 000:lla (+ 11 %) ja Espoon noin 38 000:lla (+ 16,7 %). Väestörakenteet ovat näidenkin kuntien kesken erilaiset. Vuonna 2014 Espoossa 0–17-vuotiaita oli 23 prosenttia ja Helsingissä 16,4 prosenttia, 65 vuotta täyttäneitä tai vanhempia Espoossa 13,6 ja Helsingissä 16,4 prosenttia.

Sairaanhoitopiireistä Helsingin ja Uudenmaan väestö oli kasvanut vuosina 2004–2014 noin 165 000:lla (+11,5 %), Pirkanmaan lähes 62 000:lla (+13,3 %) ja Pohjois-Pohjanmaan lähes 27 000:lla (+7,1 %).

Pirkanmaan muutos johtui osin Jämsän ja Kuhmoisen siirtymisestä Keski-Suomesta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin jäsenkunniksi. Suurin päinvastainen muutos on tapahtunut vuosien mittaan Itä-Savon sairaanhoitopiirissä, josta jäsenkuntia on siirtynyt Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan sairaanhoitopiireihin. Itä-Savon sairaanhoitopiirin väestö on vähentynyt vuodesta 2004 yli 20 000:lla (-31.5 %), mikä on aiheuttanut suuria ongelmia sairaanhoitopiirin taloudelle ja toimintaedellytyksille.

Uudistusten tulokset näkyvät kustannuksissa

Viidessä suurimmassa sairaanhoitopiirissä oli Manner-Suomen väestöstä 59,8 prosenttia ja viidessä pienimmässä yhteensä 6,7 prosenttia. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä oli asukkaita enemmän kuin 12 pienimmässä sairaanhoitopiirissä yhteensä.

Vahva kasvu on merkinnyt nuorten ja työikäisen väestön osuuden suuremmuutta ja ikäihmisten osuuden vähemmyyttä verrattuna koko maan keskimääriin. Palvelujärjestelmät ja resurssit eivät kasva väestön kasvun kanssa samaan tahtiin, minkä seurauksena olemassa olevilla ja väestön kasvua hitaammin kasvavilla resursseilla tyydytetään kasvavat palvelutarpeet.

Suurten kaupunkien kustannukset kasvaneet hitaammin

Kasvavilla alueilla työssä käyvien osuus väestöstä on suuri, työttömyydestä huolimatta. Työssä käyvät saavat perusterveydenhuollon palvelut suurelta osin työterveyshuollon kautta, mistä ei synny kunnille perusterveydenhuollon kustannuksia.

Hyvä työllisyys tarkoittaa enemmän tuloja ja suurempaa ostovoimaa, joka yhdessä vakuutusten kanssa mahdollistaa myös yksityisten palvelujen käytön ja yksityisen sektorin runsaan palvelujen tarjonnan. Muun muassa nämä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että suurten kaupunkien ja suurten sairaanhoitopiirien jäsenkuntien sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset/asukas ovat vuosien mittaan kasvaneet muita hitaammin. Tämän tuloksena ne olivat vuonna 2014 pienemmät kuin maassa keskimäärin.

Esimerkiksi Helsingin nettokustannukset/asukas olivat vuonna 2004 Manner-Suomen kuntien keskimääriin (=100) verrattuina seuraavat: sosiaali- ja terveystoimi yhteensä 117, sosiaalitoimi 127, terveydenhuolto 108, perusterveydenhuolto 109 ja erikoissairaanhoito 108. Vuonna 2014 vastaavat vertailuluvut olivat sosiaali- ja terveystoimi 100, sosiaalitoimi 111, terveydenhuolto 92, perusterveydenhuolto 99 ja erikoissairaanhoito 89.

Tällaiset muutokset, myös muissa kunnissa, raportoivat moninaisten uudistusten aikaansaamasta tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantumisesta.

Suurimman ja pienimmän sairaanhoitopiirin jäsenkuntien nettokustannusten kehitys on ollut hyvin erilainen. Tämän todentavat vertailut suhteessa kuntiin yhteensä, vuosi 2004/vuosi 2014. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin suhteutetut kustannukset pienenivät: sosiaali- ja terveystoimi yhteensä 101/93, sosiaalitoimi 108/98, terveydenhuolto 96/89, perusterveydenhuolto 90/89 ja erikoissairaanhoito 101/89, 65 vuotta täyttäneiden prosenttiosuus väestöstä oli 12,2/16,1. Itä-Savon sairaanhoitopiirin jäsenkuntien suhteutetut kustannukset kasvoivat: sosiaali- ja terveystoimi yhteensä 108/125, sosiaalitoimi 99/112, terveydenhuolto 113/134, perusterveydenhuolto 110/111 ja erikoissairaanhoito 114/147, 65 vuotta täyttäneiden prosenttiosuus väestöstä oli 22,0/27,8.

Hyvin erilaisilla alueilla väestön sairastavuus- ja palvelujen tarve-erot ovat luonnollisesti suuret niin kuntien kesken kuin sairaanhoitopiirin sisällä. Pienissä kunnissa yksittäiset tapahtumat voivat aiheuttaa suuriakin muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisiin kustannuksiin. ♦

Kommentti

Uudistukset välttämättömiä

Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat kansainvälisesti vertaillen olleet kohtuulliset. Suomen sairaaloiden kustannukset ja tuottavuus ovat pohjoismaisissa vertailuissa olleet erinomaiset tai hyvät.

Suomen kansantalouden huono kehitys ja julkisiin menoihin kohdistuvat paineet pakottavat terveys- ja sosiaalipalvelujen sisältöjen, tarjonnan, tuotannon, käytäntöjen, tukipalvelujen, tilojen ja rakenteiden uudistuksiin.

Monet tarvittavat muutokset syntyvät kivuliaasti ja toteutuvat liian hitaasti. Tulevaisuuden konseptien mukaisia uudistuksia on jo toteutettu ja niitä valmisteillaan aktiivisesti eri puolilla Suomea.

Alueiden kunnat ja kuntayhtymät eivät voi passiivisesti jäädä odottamaan sote-uudistuksen myötä ensi vuosikymmenellä tarjoutuvia mahdollisuuksia.

Manner-Suomen 297 kunnalle jakautuva kuntaperusteinen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusrakenne on pahasti vanhentunut ja osaltaan estänyt tarvittavia muutoksia. Uudistukset ovat välttämättömiä.

HEIKKI PUNNONEN

Kommentti

Uudistukset välttämättömiä

Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat kansainvälisesti vertaillen olleet kohtuulliset. Suomen sairaaloiden kustannukset ja tuottavuus ovat pohjoismaisissa vertailuissa olleet erinomaiset tai hyvät.

Suomen kansantalouden huono kehitys ja julkisiin menoihin kohdistuvat paineet pakottavat terveys- ja sosiaalipalvelujen sisältöjen, tarjonnan, tuotannon, käytäntöjen, tukipalvelujen, tilojen ja rakenteiden uudistuksiin.

Monet tarvittavat muutokset syntyvät kivuliaasti ja toteutuvat liian hitaasti. Tulevaisuuden konseptien mukaisia uudistuksia on jo toteutettu ja niitä valmisteillaan aktiivisesti eri puolilla Suomea.

Alueiden kunnat ja kuntayhtymät eivät voi passiivisesti jäädä odottamaan sote-uudistuksen myötä ensi vuosikymmenellä tarjoutuvia mahdollisuuksia.

Manner-Suomen 297 kunnalle jakautuva kuntaperusteinen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusrakenne on pahasti vanhentunut ja osaltaan estänyt tarvittavia muutoksia. Uudistukset ovat välttämättömiä.

HEIKKI PUNNONEN