[ Uutisanalyysi ]

Puolueet hätää kärsimässä

Nyt kun presidentinvaali on ohi, voivat puolueet keskittyä siihen mitä ne osaavat ja mistä ne ensi sijassa vastuun kantavat, eli sisäpolitiikkaan. Suomen ulkopoliittinen linja on paalutettu seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Sauli Niinistö ei vaalitaistelun aikana luvannut mitään sellaista, mitä hän ei voisi noudattaa.

Edessä onkin sisäpoliittinen vaalivuosi. Ensi lokakuussa on määrä pitää historiamme ensimmäiset maakuntavaalit ja runsaan vuoden kuluttua, 14. huhtikuuta 2019, avainasemassa olevat eduskuntavaalit.

Keskustalle maakuntavaalit ovat näytön paikka, onhan puolue ajanut maakuntauudistusta väellä ja voimalla jo ties kuinka monta vuosikymmentä. Jos keskusta sössii maakuntavaalit, ei puolue selviä myöskään eduskuntavaaleista. Ja sen jälkeen puheenjohtaja menisikin jo vaihtoon. Mutta jos käy toisinpäin, on Sipilä keskustassa sankari vailla vertaa.

Mutta kyllä pyykkiä riittää pestäväksi puolueille myös presidentinvaalista.

Petteri Orpo, kok., voi nuoleskella huuliaan, samoin Jussi Halla-aho, ps., ja osittain myös Touko Aalto, vihr.

Mutta Juha Sipilä, kesk., ja Antti Rinne, sd., järsivät pelkkää luuta: keskustan Matti Vanhanen sai neljän prosentin kannatuksen ja sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen ei sitäkään. Ei paljon naurata.

Ehdokkaat ja kampanjat olivat kuulemma hyviä, mutta jostain syystä ne eivät vain kohdanneet äänestäjiä.

- Eriskummalliset vaalit, sanoi Antti Rinne. Niinpä!

VAIKKA presidentinvaalit ovat puhtaasti yksilövaalit, joissa voittaja joutuu keräämään kannatuksensa koko puoluekentältä, ovat puolueiden puheenjohtajat kuitenkin vastuussa myös näistä vaaleista. He vastaavat koko paletista. Eivät he voi ulkoistaa vastuutaan vain puolueiden presidenttiehdokkaille.

Toinen vaihtoehto on, että kansa ulkoistaa puolueet presidentinvaaleista ja äänestää mieluummin heti alkuun valitsijayhdistysten ehdokkaita. Puolueille tämä olisi lopun alkua. Sitä se olisi myös nykyisen kaltaiselle, puolueisiin perustuvalle, välilliselle demokratiallemme.

On tietysti totta, että Niinistön kansansuosio on aivan omaa luokkaansa ja että useimmilla ehdokkailla ja puolueilla oli jo seuraavat vaalit mielessä. Nythän puhuttiin presidentin varsinaisten tehtävien ohella myös sumeilematta sisäpoliittista teemoista kuten aktiivimallista ja leipäjonoista. Mutta vaikka Niinistön jatkokautta ajatellen nämä olivat ”välivaalit”, niin puolueille ne eivät sitä olleet.

Puoluevaltaa ovat jo tähän mennessä nakertaneet – tai täydentäneet – kuntavaaleissa paikalliset valitsijayhdistykset, niin sanotut yhden asian liikkeet. Sitten muutettiin perustuslakeja ja tehtiin tilaa kansalaisaloitteelle. Nyt eduskunta käsittelee melko säännöllisesti perinteisten hallitusten esitysten ja kansanedustaja-aloitteiden lisäksi myös kansalaisaloitteet.

Näiden suosio oli yllätys eduskunnalle, ja siellä aprikoitiinkin pitkään, pitäisikö ne perinteiseen edustukselliseen demokratiaan kuulumattomina hylätä heti kättelyssä. Järki voitti. Käsittely on ollut asiallista, ja nyt niiden pohjalta on säädetty merkittäviä lakeja, muun muassa tasa-arvoinen avioliittolaki.

PARHAILLAAN politiikan kenttää hämmentää niin sanotun aktiivimallin kumoamiseen tähtäävä kansalaisaloite. Vyöry on valtava, sillä aloitteen on allekirjoittanut jo noin 150 000 ihmistä, minkä lisäksi vasemmistolainen ay-liike on nostanut sen taistelulipukseen.

Poliittinen lakko on parlamentaarisessa järjestelmässä aina ongelmallinen ja tässä tapauksessa varsinkin siksi, että lakkoilu tuli jälkijunassa. Aktiivimalli läpäisi eduskunnan jo ennen joulua, minkä lisäksi ay-liike oli pitkään mukana lain kolmikantavalmistelussa, vaikkei lopulta nykymallia hyväksynytkään. Tietoa siis olisi ollut jo lain hyväksymisvaiheessa. Nyt halutaan panna hallitus ja eduskunnan enemmistö polvilleen.

Aktiivimalli ei ole yhdentekevä asia. Siitä on esimerkkinä Ilta-Sanomien sivun mittainen, perusteellinen pääkirjoitus ”Aktiivimalli aktivoi vain poliitikkoja” (Timo Paunonen 27.1.). Ehkä ”kasvojen pesuvesi” löytyy lakiin liitetystä ponnesta, joka velvoittaa hallitusta korjaamaan epäkohdat viimeistään huhtikuussa. Ehkä sen voi tehdä jo aiemminkin?

Hallitus seilaa muutoinkin koko kevään myrskyävällä merellä. Sote on hallituksen puolella pikku viilaamista vaille valmis. Sen kohtalo eduskunnassa ratkaisee myös hallituksen kohtalon. Se on yhtä aikaa hallituksen suosion Pandoran lipas, Akilleen kantapää ja Demokleen miekka.

Hannu Lehtilä

Hannu Lehtilä