Kunnat uudistusten tekijöiksi,
elinvoimaa työllisyydestä

Kunta- ja palvelurakenteiden uudistamista tulee tehdä vapaaehtoisuuden pohjalta.

Kuntien roolia on selkiytettävä.

Tarvitaan alueellisesti toimivia kokonaisuuksia. Alueilla voi olla erilaisia toimintaratkaisuja, mutta kaikilla tulee olla samat lakisääteiset tehtävät.

Kun palveluja kootaan samaan yhteistoimintaorganisaatioon, prosessit ja toiminta tehostuvat ja tuottavuus paranee. Yhteistoimintaorganisaatioiden tulisi olla alueellisesti toimivia kokonaisuuksia. Erilaiset ratkaisut eri alueilla olisivat mahdollisia, mutta kaikilla yhteistoimintaorganisaatioilla tulisi olla samat lakisääteiset tehtävät.

On siis selvitettävä, miten eri toimialueiden ylikunnallisia tehtäviä voitaisiin koota yhteistoimintaorganisaatioihin kansanvaltaisessa ohjauksessa. Erikseen selvitettäviä asioita olisivat rahoitusmalli sekä mahdollinen verotusoikeus. Lisäksi on selvitettävä uuden yhteistoimintamallin edellyttämät muutokset työnjakoon alue- ja keskushallinnon kanssa.

Kuntien roolia
selkiytettävä

Kuntaperusteinen järjestelmä rakentuisi jatkossa kaupunkeihin, jotka pystyvät itse hoitamaan suuren osan palveluista, ja muihin kuntiin, sekä eri sektoreiden ylikunnallisia tehtäviä hoitaviin yhteistoimintaorganisaatioihin.

Yhteistoimintaorganisaatiot voisivat hoitaa yhdyskunta-asioita sekä vastata sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen tuotannosta ja toisen asteen koulutuksesta.

Peruskunnat vastaisivat päivähoidosta, perusopetuksesta, ennaltaehkäisevistä tehtävistä, liikunnasta, kulttuurista, nuorisotyöstä ja infrastruktuurista. Lisäksi ne edistäisivät paikallista yhteisöllisyyttä, identiteettiä ja elinvoimaa sekä kuntalaisten osallisuutta ja omavastuuta.

Lähidemokratia motivoi omien lähipalveluiden kehittämiseen ja paikallisen elinvoiman vahvistamiseen. Toimivat lähipalvelut rohkaisevat asukkaita mukaan osallistavaan lähidemokratiaan.

Kunnilla oltava vahva rooli
sote-uudistuksessa

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapojen muuttuessa riskinä on, että hyvinvointivaltiomme yksi kivijalka, eli kokonaisuuksia tarkasteleva, toimialat ylittävä ja paikallisiin olosuhteisiin nojaava johtaminen kapeutuu.

Kunnilla tulee olla vahva rooli sote-uudistuksessa sekä sote-alueiden että tuotantoalueiden ohjaamisessa. Näin voidaan parhaiten varmistaa integroitu yhteys kuntien hyvinvointia edistävään toimintaan. Kuntalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävässä, ennaltaehkäisevässä toiminnassa kiinteä yhteys eri sektoreiden välillä on välttämätöntä.

Laitosvaltaisuutta
vähennettävä

Tuetaan vanhusten ja vammaisten henkilöiden kotona asumista kotiin annettavilla palveluilla mahdollisimman pitkään. Kehitetään erilaisia asumismuotoja ja rahoitusvaihtoehtoja.

Tavoitteena on palvelurakenteen muuttaminen. Kotona asumisen tukimuotoja lisätään ja monipuolistetaan. Palveluasuminen voi tulla vaihtoehtoiseksi, kun asiakkaan avuntarve lisääntyy eivätkä kotiin annettavat palvelut ole riittäviä tai sopivia. Pitkäaikainen laitoshoito on viimesijainen ratkaisu.

Kehitetään sähköisiä
palveluita

Rakennetaan kansalaisille julkisen hallinnon yhteisiä asiakaspalvelukanavia kansallisina kehittämishankkeina.

On selvitettävä julkisen hallinnon asiakaspalvelun kokonaisuuden tavoitteet sekä yhteiset ratkaisut ja tukipalvelut.

Yhdistetyillä neuvontaresursseilla voidaan tarjota ajasta riippumatonta palveluneuvontaa sekä sähköisten palveluiden teknistä käyttötukea. Edistetään etäpalvelujen leviämistä kattavasti koko Suomeen.

Kunta toimii
paikallisyhteisön perustana

Demokratiavaje on kunta- ja palvelurakennemuutoksissa kasvava huolenaihe. Kuntalaisilla on tarve lisätä monipuolisia vaikuttamismahdollisuuksia.

Myös sähköisiin vaikuttamistapoihin tulisi panostaa entistä enemmän.

Sähköisten osallistumiskeinojen hyödyntämisen edistämistä on jatkettava. Nettiäänestyksen valmistelua on syytä jatkaa niin, että se voitaisiin ottaa käyttöön nykyisten äänestystapojen rinnalle neuvoa-antavissa kunnallisissa äänestyksissä ja yleisissä vaaleissa.

Tuetaan kansalaisten omatoimisuutta

Tutkimukset osoittavat, että järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan sijoitettu euro tuottaa kuusi euroa yhtä työtuntia kohden laskettuna. Taloudellisesti tiukat ajat korostavat entisestään tämän toiminnan tärkeyttä. Aktiivinen toiminta on paikallisyhteisöjen toiminnan ydintä ja merkittävä sosiaalisen pääoman vahvistaja. Tällä toiminnalla kunnissa on pystytty vahvistamaan myös kuntalaisten omaehtoista arjessa selviytymistä. Valtion tulee tukea tämän toiminnan kehittämistä.

Sähköisessä asioinnissa osallistumisessa on välttämätöntä parantaa tietoliikenneyhteyksiä sekä huolehtia tietosuojasta ja tietoturvasta kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi ja luottamuksen säilyttämiseksi.

Elinvoimaa
työllisyydestä

Elinvoima syntyy paikallisista toimenpiteistä ja yksittäisistä rohkeista toimijoista. Kansallisesti tehtävillä päätöksillä voidaan kuitenkin keskeisesti vaikuttaa niihin mahdollisuuksiin, joilla paikallistasolla voi onnistua elinvoimaisen kasvun aikaansaamisessa.

Eri tavoin työllisyyteen vaikuttaminen on osa kuntien elinvoiman varmistamista. Kaikille työnhakijoille tulee tarjota TE-hallinnon palveluja heti työttömyyden alkuvaiheessa. Monialaiselle yhteispalvelulle tulee turvata riittävät resurssit.

Kuntien hankinnoilla voidaan vaikuttaa huomattavasti myös paikalliseen elinkeinoelämään ja työllisyyteen. Innovaatiorahoitusta on jatkossa ohjattava entistä enemmän siihen, että tuetaan hankintayksiköiden toiminnan kehittämistä.

Julkisten yrityspalveluiden ensisijainen kohderyhmä ovat toimintaansa aloittavat ja sitä kehittävät mikroyritykset. Mahdollisuuksia yrityspalveluiden tehokkuuden lisäämiseen tarjoaa sähköisten palveluiden hyödyntäminen sekä valtion ja kuntien välisen yhteistyön edelleen kehittäminen yrityspalveluissa.

Ammatillinen aikuiskoulutus
yhdeksi kokonaisuudeksi

Kuntien ja alueiden elinvoimaisuuden edellytyksiä ja hyvinvointia voidaan edistää koulutuksella ja kulttuuritoiminnalla. Paikallisella tasolla kunta on ainoa organisaatio, jolla on eri hallintokuntien keinot huolehtia nuorista.

Kuntien roolia koko toisen asteen koulutuksen ohjauksessa ja päätöksenteossa tulee vahvistaa. Kuntien toimivallan säilyttäminen ja vahvistaminen lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämisessä on tärkeää, jotta voidaan vastata työllisyyden ja toimeliaisuuden edellytysten turvaamiseen.

On selvitettävä mahdollisuudet koota ammatillinen aikuiskoulutus yhdeksi kokonaisuudeksi. Ammatillista aikuiskoulutusta tulee koordinoida ja ohjata kokonaisvaltaisesti yhden ministeriön alla, koska resurssit ovat niukentumassa. Ammatillinen aikuiskoulutus tulee olla kokonaan valtion rahoittamaa.

Pakolaisten sijoittaminen
vapaaehtoisella pohjalla

Työperusteinen maahanmuutto turvaa osin myös kuntien työvoiman saantia. Erityistä huomiota tulee kiinnittää jo maassa olevien maahanmuuttajien työllistämiseen ja yrittäjyyden edistämiseen.

Pakolaisten sijoittumisen kuntiin tulee tapahtua yhteistyössä valtion ja kuntien kesken, kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta. Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta maksettavat laskennalliset korvaukset on korotettava vastaamaan kustannustasoa.

On osoitettava riittävät voimavarat työpoliittisen kotoutumiskoulutuksen kehittämiseen ja järjestämiseen niin, että maahanmuuttajien kotoutuminen on mahdollista suomen ja ruotsin kielellä.

Kriittinen raportti kuntauudistuksista:

Kunnille koitunut enemmän haittaa kuin hyötyä

Kuntauudistusten valmistelusta on koitunut kunnille suurta haittaa, arvioidaan ARTTU2-tutkimusohjelman raportissa, jossa käydään läpi vuosina 2011–2014 kuntiin kohdistuneiden uudistusten onnistumista. Raportti antaa suorasanaista kritiikkiä uudistusten johtamisesta, koordinaation puutteesta, resursoinnista, poliittisen päätöksenteon heikkoudesta ja kuntien mahdollisuudesta osallistua prosesseihin.

Uudistusten aikana kuntien oman toiminnan strateginen suunnittelu ja kehittäminen ovat jähmettyneet.

Uudistusten valmistelu on myös vaikeuttanut kuntayhteistyötä ja pirstonut kuntakenttää, ajanut kunnat ristiriitatilaan toistensa kanssa.

Kuntauudistusten toteutustapa on koettu kunnissa määräileväksi, kunnan toimintalogiikkaa ei ole ymmärretty. Uudistuksia on ohjattu kuntakentän ulkopuolelta.

Kunnallisen itsehallinnon heikko ymmärtäminen on johtanut kuntakentän muutosvastarintaan. Kunnat otettiin huonosti mukaan uudistusprosessin valmisteluun.

Kuntauudistuskokonaisuuden valmisteluprosessi on ollut vuorovaikutukseltaan pinnallinen. Uudistusten valmisteluprosesseissa vuorovaikutus ja ilmapiiri eivät ole rakentuneet luottamuksellisesta, tasa-arvoisesta ja yhteiseksi koetusta kokonaisuudesta.

Kuntatasolla muutostarpeen ymmärtämisen ja tahtotilan tulee olla sisäistä, perustua kunnan omaan etuun. Suuri joukko samanaikaisia uudistuksia näyttää vahvistaneen kuntien identiteettiä ja yhteistä tahtotilaa, mutta kuntauudistuksen tavoitteisiin nähden päinvastaiseen suuntaan, itsenäisenä säilymisen puolesta.

Uudistusten edetessä kuntien välinen keskinäinen kyräily on lisääntynyt ja luottamus keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä on heikentynyt.

Uudistusten olisi pitänyt lähteä liikkeelle kansalaisten ja palvelujen käyttäjien näkökulmasta ja niiden olisi tullut pyrkiä turvaamaan kunnallista itsehallintoa.

Jari Stenvall, Antti Syväjärvi, Hanna Vakkala, Petri Virtanen ja Kari Kuoppala: KUNNAT AJOPUINA, KOSKESTA SUMAAN. Vuosina 2011-2014 kuntiin kohdistuneiden uudistusprosessien arviointi. ARTTU2-tutkimusohjelman raportteja nro 1. Tampereen yliopisto ja Suomen Kuntaliitto.

Raportin koko yhteenveto verkossa Kuntalehti.fi

Kriittinen raportti kuntauudistuksista:

Kunnille koitunut enemmän haittaa kuin hyötyä

Kuntauudistusten valmistelusta on koitunut kunnille suurta haittaa, arvioidaan ARTTU2-tutkimusohjelman raportissa, jossa käydään läpi vuosina 2011–2014 kuntiin kohdistuneiden uudistusten onnistumista. Raportti antaa suorasanaista kritiikkiä uudistusten johtamisesta, koordinaation puutteesta, resursoinnista, poliittisen päätöksenteon heikkoudesta ja kuntien mahdollisuudesta osallistua prosesseihin.

Uudistusten aikana kuntien oman toiminnan strateginen suunnittelu ja kehittäminen ovat jähmettyneet.

Uudistusten valmistelu on myös vaikeuttanut kuntayhteistyötä ja pirstonut kuntakenttää, ajanut kunnat ristiriitatilaan toistensa kanssa.

Kuntauudistusten toteutustapa on koettu kunnissa määräileväksi, kunnan toimintalogiikkaa ei ole ymmärretty. Uudistuksia on ohjattu kuntakentän ulkopuolelta.

Kunnallisen itsehallinnon heikko ymmärtäminen on johtanut kuntakentän muutosvastarintaan. Kunnat otettiin huonosti mukaan uudistusprosessin valmisteluun.

Kuntauudistuskokonaisuuden valmisteluprosessi on ollut vuorovaikutukseltaan pinnallinen. Uudistusten valmisteluprosesseissa vuorovaikutus ja ilmapiiri eivät ole rakentuneet luottamuksellisesta, tasa-arvoisesta ja yhteiseksi koetusta kokonaisuudesta.

Kuntatasolla muutostarpeen ymmärtämisen ja tahtotilan tulee olla sisäistä, perustua kunnan omaan etuun. Suuri joukko samanaikaisia uudistuksia näyttää vahvistaneen kuntien identiteettiä ja yhteistä tahtotilaa, mutta kuntauudistuksen tavoitteisiin nähden päinvastaiseen suuntaan, itsenäisenä säilymisen puolesta.

Uudistusten edetessä kuntien välinen keskinäinen kyräily on lisääntynyt ja luottamus keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä on heikentynyt.

Uudistusten olisi pitänyt lähteä liikkeelle kansalaisten ja palvelujen käyttäjien näkökulmasta ja niiden olisi tullut pyrkiä turvaamaan kunnallista itsehallintoa.

Jari Stenvall, Antti Syväjärvi, Hanna Vakkala, Petri Virtanen ja Kari Kuoppala: KUNNAT AJOPUINA, KOSKESTA SUMAAN. Vuosina 2011-2014 kuntiin kohdistuneiden uudistusprosessien arviointi. ARTTU2-tutkimusohjelman raportteja nro 1. Tampereen yliopisto ja Suomen Kuntaliitto.

Raportin koko yhteenveto verkossa Kuntalehti.fi