ympäristö

Porvoon kaupungin metsätalousinsinööri Tommi Laakkonen on kouluttautunut myös metsäluonnon kartoittajaksi. Porvoon Sikosaaressa on useita suojelualueita, joissa puusto on varsin vanhaa.
Porvoon kaupungin metsätalousinsinööri Tommi Laakkonen on kouluttautunut myös metsäluonnon kartoittajaksi. Porvoon Sikosaaressa on useita suojelualueita, joissa puusto on varsin vanhaa.

Kunta tahtoo metsästä

virkistystä ja tuloja

Kunnat omistavat Suomessa paljon metsiä, yli 430 000 hehtaaria, usein keskellä suuria taajamia. Kuntametsille asetetaan yhä enemmän virkistys-, monimuotoisuus- ja terveystavoitteita.

Uusien arvojen sovittaminen kuntien metsänhoitoon ei aina ole helppoa, sillä metsistä halutaan myös tuloja.

teksti ja kuvat: ismo tuormaa

Märkä talvi riippuu raskaina pilvinä Porvoossa Sikosaaren suojelualueen yllä, kun taivallamme Porvoon kaupungin metsätalousinsinööri Tommi Laakkosen kanssa suurten kuusten muodostamassa hämärässä holvikossa.

Jossain nakuttelee käpytikka. Meri pilkahtelee etelän suunnassa Ruskiksen suuren suojelualueen ruovikon takana.

Sikosaaren metsiä on nykyisin suojeltu viidelläkin eri päätöksellä satoja hehtaareita kunnallisina ja yksityisinä suojelualueina. Sikosaari on nykyisin myös osa Porvoon kansallista kaupunkipuistoa.

- Kaupunkien metsät vetävät helposti kaavamerkintöjä. Porvoossa metsät ovat lähes järjestään kaavoitettuja virkistyskäyttöön, Tommi Laakkonen kertoo.

Kaupunkien joukossa
suuria metsänomistajia

Laakkonen vastaa Porvoon omistamien kuntametsien hoidosta. Kaikkiaan näitä kunnan omistamia metsiä on Porvoossa noin 3 000 hehtaaria. Tällä metsäomaisuudella Porvoo on valtakunnallisesti laskien keskisuuri metsänomistaja.

Maan suurimpia kunnallisia metsänomistajia ovat esimerkiksi Oulu (yli 21 000 ha), Kuopio (noin 12 700 ha) ja Helsinki (lähes 10 000 ha).

Näissä kaupungeissa on viime vuosina nähty myös metsäkiistoja.

Oulu torppasi hiljattain sekä Sanginjoen kansallispuiston että sitä pienemmän suojelualueen perustamisen. Helsingissä on riitoja sekä metsien kaavoittamisesta asuntokäyttöön että metsien hoitotavoista.

Kuopiossa keskustellaan etenkin Puijon metsien tulevaisuudesta.

Koko maassa kuntien omistamia metsiä on yli 430 00 hehtaaria. Luku ei ole suuri verrattuna koko maan metsäomaisuuteen, joka on runsaat 20 miljoonaa hehtaaria. Kuntametsät sijaitsevat kuitenkin suurelta osin eteläisessä Suomessa, suurten asutuskeskusten lähellä ja sisälläkin. Siksi niiden merkitys ihmisten virkistyskäytölle, terveydelle, liikkumiselle ja luonnonsuojelulle on erittäin tärkeä yksityismaiden metsänkäytön tehostuessa jatkuvasti.

Samaan aikaan on kasvanut myös kuntien talousahdinko ja metsistä toivotaan osaltaan tukea kuntien talouteen. Ristiriitojen siemeniä siis on, mutta valtakunnallisesti metsänäkemykset ovat ehkä hieman lähentyneet toisiaan.

Metsien suojelu
vielä vähäistä

Uusien arvojen esiinmarssi ei vielä heijastu suoraan kuntametsien suojeluprosentteihin. Vielä vuonna 2000 kuntametsistä oli suojeltu Kuntaliiton tietojen mukaan 6 400 hehtaaria, eli vain 1,5 prosenttia. Luku oli ainakin tuolloin pienempi kuin metsien suojeluprosentti Etelä-Suomessa kaikissa metsissä keskimäärin.

Suojeluprosentit vaihtelevat eri kaupungeissa hyvin paljon. Siinä, missä Vantaa on suojellut omistamistaan metsistä (noin 4 000 ha) jopa parikymmentä prosenttia, monessa Länsi- ja Kaakkois-Suomen kaupungissa on alle prosentin suojeluaste.

Myös kuntametsien hoitotavat vaihtelevat laajoista avohakkuista varovaiseen poimintametsätalouteen ja pienaukotuksiin.

- Kaupunkien metsänhoitajille asetetaan usein hyvin ristiriitaisia tavoitteita. Meidän on kuitenkin noudatettava maanomistajan eli kaupungin tahtoa. Kuntametsien hoidolla on myös valtakunnallisia tavoitteita kuten luonnon monimuotoisuuden suojelu ja turvallisuus, Tommi Laakkonen totea ihastellessamme metsän reunassa kasvavaa komeaa haavikkoa.

Pientä tilastoharhaa kuntametsien suojeluprosenteissa aiheuttaa joidenkin suojeltujen kuntametsien siirtyminen valtion luonnonsuojelualueiksi ja osiksi eri kansallispuistoja.

Tästä hyvä esimerkki on Vantaan Sipoonkorven metsien liittäminen Sipoonkorven kansallispuistoon ja Vantaan Bjursin yli 300 hehtaarin suuruisen virkistysalueen myynti valtiolle suojelualueeksi. Näin ne ovat poistuneet Vantaan suojelu- ja metsätaseista, vaikka alueiden suojelu on itse asiassa vahvistunut.

Samaa statusten seilaamista tapahtuu Vantaalla myös niin sanottujen luo-alueiden (luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue) ja suojelualueiden välillä.

Toki suojelumetsän tai -suon suojelustatus voidaan myös purkaa. Vantaalla näin kävi ainakin Kehä kolmosen levennyksen ja Postin uuden lajittelukeskuksen runnoessa alleen vanhan suojelusuon.

- Vantaa on kuitenkin metsien suojelussa aivan omassa luokassaan koko Suomessa, Tommi Laakkonen toteaa.

Laakkonen tietää, mitä puhuu, sillä hän on ehtinyt tehdä aiemmin töitä myös Espoon ja Vantaan kaupungeille ennen Porvooseen siirtymistään.

Porvoon omistamista metsistä on nyt suojeltu noin 400 hehtaaria ja pääosa lopuista metsistä on määritelty virkistysalueiksi.

Tuosta 400 hehtaarista Porvoossa on suojeltu luonnonsuojelulailla hieman yli sata hehtaaria metsiä. Kansalliseen kaupunkipuistoon liittyen maankäyttö- ja rakennuslailla on suojeltu 260 hehtaaria ja lisäksi arvokkaita luontotyyppejä muutamien hehtaarien alueella.

Osin merkinnät menevät päällekkäin. Osa metsistä jätetään Porvoossa myös hakkaamatta ilman suojelumerkintöjä monimuotoisuudelle tärkeinä alueina.

Laakkonen on myös
luontokartoittaja

Tommi Laakkonen on kaupunkien metsänhoitajissa erikoisuus, sillä hän on hankkinut myös luontokartoittajan koulutuksen eli hänellä on lupa tehdä myös metsien luontokartoituksia.

Laakkonen sanoo tästä olleen hänen työssään paljon apua, sillä koulutuksen avulla hän näkee metsissä paljon muitakin arvoja kuin puuraaka-aineen. Myös yhteys samassa talossa toimivaan Porvoon ympäristökeskukseen on hyvä.

- Luontoarvojen tarkka selvittäminen kunnassa auttaa paljon metsätöiden suunnittelua, Laakkonen korostaa.

Kunnan metsien luontoarvojen selvittäminen ja jatkuva päivittäminen vähentäisi ristiriitoja kunnan metsien käytössä.

- Ristiriitaista on, ettei näihin selvityksiin ole useinkaan osoitettu määrärahoja kuntien tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Kuitenkin niiden avulla voitaisiin metsänhoitoa suunnitella paremmin ja säästyä virheiltä.

Porvoossa ei ole tehty monista kunnista tuttua liito-oravakartoitusta. Myöskään EU-lainsäädännön suojelemia lepakoita ei ole Porvoossa kartoitettu.

Suomen luonnonsuojeluliitossa työskentelevä metsäkartoittaja Keijo Savola kartoitti Porvoon omistamien metsien kääpälajiston ns. kuntametsorahan turvin.

- Kartoituksessa löytyi sateenvarjolajeja, jotka kertovat kunkin metsän suojeluarvoista. Tämä johti osaltaan Sikosaaren metsien suojeluun, Tommi Laakkonen sanoo.

Joskus kunnat voivat saada apua ylikunnallisista luontokartoituksista. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tunnetut suurten petolintujen pesäpaikat on kartoitettu ja pantu yhteiseen tietokantaan.

Asialla ovat olleet paikalliset lintuharrastajat ja paikallisessa metsäkeskuksessa työskentelevä Hannu Lehtoranta.

Myös Vantaalla petolintujen pesäpaikat ovat lähtökohtaisesti suojeltuja ja tiedossa.

Luontoharrastajista on ollut apua myös monien muiden lajien kuten perhos- ja kovakuoriaispaikkojen tunnistamisessa.

Taloustavoitteet
kasvavat

Ristiriidatonta kuntametsien hoito ei kuitenkaan ole edes Porvoossa. Kuntien heikko taloudellinen tilanne on kääntänyt paikoin poliitikkojen katseita myös metsänhoitoon.

- Hiljattain Porvoossa päätettiin lisätä sen omistamien metsien tuottotavoitetta 150 000 euroa vuodessa. Tämä on paljon enemmän kuin aiemmin.

Vantaalla metsänhoidon linjan muutos sai alkunsa Vantaan omistamien Bjursin saaristometsien kiistellyistä avohakkuista Inkoossa parikymmentä vuotta sitten. Tämä toi Vantaan metsien hoitotavoista vallinneen pitkäaikaisen erimielisyyden julkisuuteen ja johti osaltaan Vantaan ”metsienhoidon ohjausryhmän” perustamiseen.

Ohjausryhmään kutsuttiin kaupungin metsä- ja ympäristöpuolen virkamiesten lisäksi myös metsien tutkijoita ja vapaaehtoisten luonnonsuojelutahojen edustajia. Ryhmä kävi läpi Vantaan metsien luonnonarvot ja hakkuuaikeet alue ja suunnitelma kerrallaan ja teki uudet suunnitelmat, jotka vahvistettiin ympäristölautakunnassa.

Uusi menettely ei poistanut kaikkia ristiriitoja Vantaan kuntametsien käsittelyssä, vaan esimerkiksi luo-alueiden ja purovarsien hakkuista on ollut kiistaa. Kaikki osapuolet kuitenkin tunnustavat avoimen tiedonkulun helpottaneen paljon töiden suunnittelua ja eri tahojen näkemysten huomioon ottamista ennalta.

Porvoossa tällaista yhteistyöryhmää ei ole, kuten ei valtaosassa muitakaan kuntia. Vantaalla metsäryhmän jatkuvuus tai lopettaminen tulee ajankohtaiseksi, kun metsäsuunnitelmia lähiaikoina aletaan uusia.

Metsähoidon ja
ympäristönsuojelun yhteistyö

Porvoossa yhteistyö ympäristöpuolen kanssa on jatkuvaa, Tommi Laakkonen sanoo.

- Meillä lähtee metsätyöohjelma ympäristöpuolelle lausunnolle. Tiedän, mitä ohjelmaan voi esittää, joten harvoin siihen liitetään uusia juttuja. Kaavat ratkaisevat paljon, sillä metsäohjelmassa kaavaratkaisuja toteutetaan ennakoiden.

Erot kuntien tavassa päättää metsiensä hoidosta eroavat valtakunnallisesti paljon enemmän kuin Vantaan ja Porvoon välillä. Metsäntutkimuslaitoksen aiempien selvitysten mukaan malleja on liki yhtä monta kuin kuntia.

Valta metsänhoidosta voi olla yhtä hyvin rakennuslautakunnalla ja rakennusmestarilla, kun kaupungin omilla, koulutetuilla metsänhoitajilla tai ympäristölautakunnalla.

Eräissä kunnissa metsänhoito on ulkoistettu kokonaan kunnan ulkopuolelle tarjoamalla hakkuuoikeuksia hakkuuluvan haltijalle.

Koulujen ja päiväkotien
omat koulumetsät

Koulujen ja päiväkotien koulumetsäopetus ja päiväkotien metsäryhmät ovat uutta toimintaa. Ne vaativat kunnan metsänhoitopäätöksiin demokratisointia ja avoimuutta. Tähän ei vielä ole totuttu monessakaan kunnassa.

Kuntien metsäimago ja kuntametsien arvostus ovat kuitenkin nousussa.

Laakkonen naurahtaa kysymykselle, onko kaupungin suojelumetsien ”vaarallisuudesta” eli nojallaan olevista puista valitettu.

- Olemme merkinneet selvästi suojelualueiden rajat. Kyllä jokainen tajuaa, että suojelualueilla on kuolleita ja kaatumassa olevia puita ja tietää, missä raja kulkee.

Laakkosen hyvin tuntemalla Vantaalla luontoimagoa on pidetty tärkeänä vastapainona kaupungin logistiikka- ja lähiömaineelle. Tähänastiset, yhtenäisiä metsäalueita suojelevat yleiskaavat on tehty suurella poliittisella yksimielisyydellä.

Valittu linja ei ole herättänyt Vantaalla juurikaan vastustusta, puoluekannoista riippumatta. Valittua linjaa ovat tukeneet lisäksi viime aikaiset tutkimustulokset lähiluonnon tärkeydestä itse luonnolle ja kaupungin asukkaiden terveydelle.

Mitä monimuotoisempi lähiluonto, sitä vähemmän allergioita, astmaa ja henkistä pahoinvointia.

- Vantaalla luontoimago ja immateriaaliset vaikutukset on laskettu paljon arvokkaammiksi kuin kuntametsistä saatava taloudellinen tuotto.

Faktat

Vihervyöhyke kaupungin ympärillä

Kaupunkimetsien käytöstä päättäminen ei ole helppoa. Usein ratkaisut voitaisiin kuitenkin hoitaa kunnialla paremman tiedonkulun ja suunnittelun avulla.

Pääkaupunkiseudulla viheryhteyksien merkitys on viime vuosina korostunut samaan aikaan, kun uusien teiden, rautateiden ja asuntoalueiden paine on valtava. Maininta pääkaupunkiseutua kiertävästä Viherkehästä on jo saatu mukaan eräisiin kaavoihin.

Pääkaupunkiseudun Viherkehään kuuluu jo kaksi kansallispuistoa, Sipoonkorpi ja Nuuksio, kymmeniä muita suojelu- ja virkistysalueita, Helsingin saaristossa armeijan käytöstä vapautuva saariketju, suunniteltu Porkkalan kansallispuisto sekä näiden väliset meri- ja maayhteydet.

Alueet muodostavat yhdessä ja vesialueineen jopa noin 40 000 hehtaarin suuruisen suojelu- ja virkistysalueiden verkon liki kymmenen kunnan alueella.

Mukana Viherkehässä ovat myös alueen kuntien sisäiset vihersormet ja ekologisina yhteyksinä toimivat joki- ja purovarret. Näkemys näiden alueiden säästämisen tärkeydestä on viime vuosina korostunut, vaikka tavoitteesta ollaankin vielä kaukana.

Viherkehä on puutteineenkin hyvä esimerkki kuntien välisen yhteistyön ja suunnittelun tarpeesta. Metsien viheryhteydet on helppo katkaista, mutta niitä on liki mahdotonta saada myöhemmin takaisin.

Porvoon suojelualueet;

http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto

Vantaan luonnonsuojeluselvitys;

http://www.vantaa.fi/fi/ymparisto_ja_luonto/

Tilastokeskus: Metsätilastot löytyvät Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilastojen alta verkko-osoitteesta www.stat.fi/til/ktt.

ISMO TUORMAA

Faktat

Vihervyöhyke kaupungin ympärillä

Kaupunkimetsien käytöstä päättäminen ei ole helppoa. Usein ratkaisut voitaisiin kuitenkin hoitaa kunnialla paremman tiedonkulun ja suunnittelun avulla.

Pääkaupunkiseudulla viheryhteyksien merkitys on viime vuosina korostunut samaan aikaan, kun uusien teiden, rautateiden ja asuntoalueiden paine on valtava. Maininta pääkaupunkiseutua kiertävästä Viherkehästä on jo saatu mukaan eräisiin kaavoihin.

Pääkaupunkiseudun Viherkehään kuuluu jo kaksi kansallispuistoa, Sipoonkorpi ja Nuuksio, kymmeniä muita suojelu- ja virkistysalueita, Helsingin saaristossa armeijan käytöstä vapautuva saariketju, suunniteltu Porkkalan kansallispuisto sekä näiden väliset meri- ja maayhteydet.

Alueet muodostavat yhdessä ja vesialueineen jopa noin 40 000 hehtaarin suuruisen suojelu- ja virkistysalueiden verkon liki kymmenen kunnan alueella.

Mukana Viherkehässä ovat myös alueen kuntien sisäiset vihersormet ja ekologisina yhteyksinä toimivat joki- ja purovarret. Näkemys näiden alueiden säästämisen tärkeydestä on viime vuosina korostunut, vaikka tavoitteesta ollaankin vielä kaukana.

Viherkehä on puutteineenkin hyvä esimerkki kuntien välisen yhteistyön ja suunnittelun tarpeesta. Metsien viheryhteydet on helppo katkaista, mutta niitä on liki mahdotonta saada myöhemmin takaisin.

Porvoon suojelualueet;

http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto

Vantaan luonnonsuojeluselvitys;

http://www.vantaa.fi/fi/ymparisto_ja_luonto/

Tilastokeskus: Metsätilastot löytyvät Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilastojen alta verkko-osoitteesta www.stat.fi/til/ktt.

ISMO TUORMAA