tietoplus

Pienten sairaaloiden

huvennut tulevaisuus

Erikoissairaaloiden tutkimukset ja hoidot ovat osin keskittyneet ja keskittyvät suuriin yksiköihin. Uudet teknologiat ja uudet toimintakonseptit mahdollistavat osin erikoissairaanhoidon tutkimukset ja hoidot aikaisempaa keveämmin ja hajautetummin tuotettuna.

Mikä on aluesairaaloiden osa tulevaisuudessa?

heikki punnonen

Useimpien aluesairaaloiden toimintaympäristöt, toiminta ja tarjoamat palvelut ovat muuttuneet lähtötilanteesta 1950–1960-luvuilta radikaalisti.

Lääketieteen 49 erikoisalaa, osassa niistä sisäiset erikoistumiset, uudet teknologiat ja laitteet, tutkimusmenetelmien ja hoitojen radikaali uudistuminen, 24/7 päivystysvaatimukset, korkeatasoinen ensihoito, nopeat tietoyhteydet, parantunteet liikenneyh-
teydet, vaikeudet saada pysyviä erikoislääkäreitä pienille paikkakunnille, jne. ovat viimeisten 20–30 vuoden aikana asettaneet pienimmät ja keskisuuretkin aluesairaalat uuteen tilanteeseen.

Akuuttisairaaloita, jotka päivystävät keskeisillä kliinisillä erikoisaloilla 24/365, on tulevaisuudessa vähemmän kuin nykyisiä keskussairaaloita.

Akuuttilääketiede ja sen aktiivinen koulutus on käynnistynyt myös Suomessa. Akuuttilääkärit ottavat vastedes vastuun päivystyksen etulinjasta.

Aluksi kolme
erikoisalaa

Sisätaudit, kirurgia, naistentaudit ja synnytykset oli laissa määrätty aluesairaaloiden minimitoimintakonsepti. Aluesairaaloiden tehtävänä oli toimia saumasairaaloina ja täydentää keskussairaalaverkkoa aikana, jolloin ei ollut terveyskeskuksia ja jolloin kaupunginsairaalat ja paikallissairaalat osaltaan tarjosivat palveluja suurissa kaupungeissa.

Monet aluesairaalat syntyivät puunjalostusteollisuuspaikkakunnille. Kun vertaa aluesairaaloiden listaa paperitehtaisiin ja puunjalostukseen 1950–1960-luvuilla, paikkakunnat menevät pitkälle yksi yhteen. Teollisuus synnytti myös aluesairaalaverkostoa. Tehtaissa oli paljon työntekijöitä ja seutujen väestö kasvoi. Vaurastuneet kaupungit kehittivät monipuolisia palveluja, joihin kuului myös erikoissairaanhoito ja aluesairaalat.

Työväen väheneminen
vaikuttaa

Kultaiset vuosikymmenet ovat monin paikoin historiaa, kun tehtaita on sellu- ja paperiteollisuuden globalisaation seurauksena viimeisten vuosien aikana supistettu tai suljettu Suomessa ja uusia tehtaita perustettu ulkomaille.

Hyvä esimerkki on Varkaus, jossa Ahlströmin paperitehtaalla, vaneritehtaalla ja muussa metsäteollisuudessa oli 4 000 työntekijää 1960-luvulla. Varkauden kauppalan asukasmäärä oli tehtaiden myötä nelinkertaistunut.

Teollisuuden suuret muutokset näkyvät myös Varkaudessa. Stora-Enson tehtaalla oli 260 työntekijää paperi- ja sellutuotannossa vuonna 2014. Tehtaan neljästä paperikoneesta on jäljellä yksi, jota muutetaan aaltopahvin materiaalia tuottavaksi linjaksi 2015 aloitettavalla investoinnilla.

Pitkät matkat ja hankalat liikenneyhteydet ovat valtaosin historiaa. Valkeakoskelta pääsee sukkelaan Tampereelle – samoin Imatralta Lappeenrantaan. Eikä matka ole kestoltaan järin pitkä Salosta ja Loimaalta Turkuun tai Pieksämäeltä Mikkeliin.

Kun tähän lisää nopeat tietoyhteydet, sairaanhoitopiirin järjestämän ensihoidon ja uudet päivystysjärjestelyt, aluesairaaloiden tilanne on muuttunut oleellisesti.

Synnytystoiminnan päättyminen on vaikuttanut hyvin merkittävästi aluesairaaloiden asemaan, tehtäviin ja olemassaoloon. Näin on käynyt muun muassa seuraavissa kaupungeissa: Forssa, Iisalmi, Imatra, Jämsä, Kemijärvi, Kristiinankaupunki, Kuusankoski, Loimaa, Mänttä, Pieksämäki, Raahe, Rauma, Riihimäki, Tammisaari/Raasepori, Uusikaupunki, Valkeakoski, Vammala, Varkaus ja Ähtäri.

Synnytystoiminnan loppumisen myötä aluesairaaloista päättyi myös operatiivinen päivystys 24/7.

Erikoissairaanhoidon päivystyksiä on keskitetty. Yhteispäivystykset ovat keskittäneet myös perusterveydenhuollon päivystyksiä keskussairaaloiden yhteyteen.

Sairaalasta
pidetään kiinni

Jos esimerkiksi Oulaskankaan sairaalasta joudutaan kohtuuttoman päivystysasetuksen myötä lopettamaan synnytystoiminta (noin 1 000 synnytystä vuodessa), se tulee muuttamaan erittäin merkittävästi sairaalan toimintaa ja palveluja.

Sama pätee myös Porvoon aluesairaalaan, jonka synnytystoiminnan jatkamiseen kahdella vuodella HUS haki poikkeuslupaa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri haki poikkeuslupaa Salon aluesairaalan synnytystoiminnan jatkamiselle.

Alueen elinvoimaisuudelle aluesairaalat ovat olleet ja ovat monin paikoin edelleen merkittäviä. Ne ovat oleellinen osa infrastruktuuria. Siksi alueiden ja seutujen kunnat pitävät niistä kiinni ja haluavat säilyttää toimivan erikoissairaalan. Ne ovat merkittäviä työllistäjiä, minkä myötä osa erikoissairaanhoidon rahoista kiertää omalla talousalueella, eikä siirry maksuina maakuntakeskuksiin.

Kuinka paljon pienemmät aluesairaalat kutistuvat ja kuihtuvat, sen aika näyttää. Uusia erikoissairaanhoidon palveluja ovat muun muassa kehittyvä geriatria, muistisairaudet ja kuntoutustutkimukset.

Ei suuria
korjauksia

Aluesairaaloiden rakennusten tekniseen ikään ja elinkaareen kannattaa kiinnittää erittäin merkittävänä tekijänä huomiota. Suuriin peruskorjauksiin ja saneerauksiin ei ole syytä ryhtyä vanhan sairaalakonseptin pohjalta.

Tämä tilanne on muun muassa Kuusankosken aluesairaalassa, jonka rakennukset ovat pitkälle loppuun käytetyt. Kouvola otti omakseen aluesairaalan 1.1.2011 ja teki siitä Pohjois-Kymen sairaalan. Kouvolan Ratamo-hankkeeseen kuuluu osana myös uusi sairaalakeskus, joka rakennetaan Kotiharjuun lähelle kaupungin keskustaa. Palveluverkkoa ja myös terveydenhoidon toimipisteitä karsitaan kovalla kädellä.

Pitkälle samanlainen tilanne on monien terveyskeskusten sairaaloissa, vuodeosastoissa ja hajautetuissa palvelupisteissä. 1970-luvulla rakennetut elementtirakennukset eivät ole energiataloudellisesti, ilmanvaihdoltaan, tilaratkaisuiltaan ja hoitokonsepteiltaan kelvollisia. Kun putket, ikkunat, katot ja seinät tulevat korjausikään, on perusteellisen harkinnan paikka. Kuinka paljon ja miten niitä kannattaa korjata ja saneerata? Sänkyyn hoidettava laitosmuotti oli eräs perusta niitä aikoinaan suunniteltaessa ja rakennettaessa, mutta ei enää.

Vaikea saada
lääkäreitä

Yliopistojen lähellä sijaitsevat aluesairaalat ja kaupunkien omat terveyskeskusten sairaalat, kuten Nokian kaupungin, ovat pystyneet tarjoamaan erikoissairaanhoidon tiettyjä tutkimuksia ja hoitoja sairaalassaan.

Muilla on ollut suuria vaikeuksia saada vakinaisia lääkäreitä. Monissa aluesairaaloissa toimitaan muualla asuvien erikoislääkäreiden varassa. Esimerkiksi Pietarsaaressa ja Iisalmessa maahanmuuttajalääkärit ovat turvanneet sairaaloiden erikoissairaanhoidon.

Ei-päivystävän sairaalan erikoislääkärin tehtävät saattavat houkutella osaa nuoresta erikoislääkärikunnasta, joka haluaa itse päättää työajoistaan ja tekemisistään ja joka on valtaosin naisia ja äitejä.

Kuntien kireä talous jatkuu vuosia. Tilanne vaatii karsimaan tai supistamaan terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen menojen kasvua ja osassa myös menoja. Tämä merkitsee vanhentuneiden palvelujen, toimintojen ja rakenteiden saneerauksia sekä toimintayksiköiden ja palvelupisteiden karsimista. Rahan puute pakottaa tekemään ja hyväksymään myös yksittäisiin aluesairaaloihin vaikuttavia epämiellyttäviä muutoksia.

Sulautetut
sairaalat

Monet aluesairaalat ja niiden omistajakunnat ovat muokanneet tutkimus- ja palvelutarjonnan seudun väestön tarvetta, kysyntää ja kustannustehokasta tuotantoa vastaaviksi.

Aluesairaala on tällöin sulautettu osaksi kaupungin tai seudun yhteistä terveydenhuoltoa, johon ainakin osin liittyvät myös sosiaalitoimen palvelut. Erikoislääkäreiden tutkimuksia ja hoitoja on organisoitu valtaosin polikliinisiksi palveluiksi, joissa potilaat eivät tarvitse vuodeosastohoitoa. Näin pienehkössäkin sairaalassa on voitu tarjota yli kymmenen erikoisalan polikliinisia palveluja, osaa esimerkiksi kerran kahdessa viikossa ja osaa kerran kuukaudessa. Tällaiset, osin liikkuvien palvelujen, konseptit jatkanevat myös vastedes.

Uudet sote-tuotantoalueet tuovat isoja muutoksia

Uusi sote-rakenne, enintään 19 sote-tuotantoaluetta, toteutuessaan muuttaa erittäin merkittävästi monia aluesairaaloita.

Aluesairaalan tulevaisuudesta päätetään osana suurempaa kokonaisuutta, jossa haetaan tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Aluesairaalan kuntien painoarvo päätöksenteossa on vähäinen. Useimpien aluesairaaloiden väestöpohjat ovat pieniä.

Esimerkiksi Hyvinkään ja Lohjan sairaalat ovat erikoissairaaloita myös vastedes, mukaan lukien synnytykset. Todennäköisesti Porvoon, Salon, Oulaskankaan ja Pietarsaaren sairaalat samoin jossain muodossa. Ratamo tarjoaa tulevaisuudessa osan erikoissairaanhoidon palveluista 90 000 kouvolalaiselle, jotka saavat keskussairaalassa annettavat tutkimukset ja hoidot Kotkassa.

Jorvin ja Peijaksen sairaalat ovat osa HYKSiä. Loimaan, Salon ja Vakka-Suomen aluesairaaloiden toiminnat yhdistettiin ”Yksi sairaala”-hankkeessa TYKSin hoitolinjaorganisaatioon vuoden 2015 alusta.

Pirkanmaalla valmistellaan Valkeakosken ja Vammalan aluesairaaloiden liittämistä osaksi TAYSia.

Åbolands sjukhus palvelee omalla suppealla elektiivisella toiminnallaan myös vastedes ruotsinkielisiä potilaita.

Osa aluesairaaloista on toiminnallisesti loppunut, esimerkkinä Selkämeri. Osa aluesairaaloista on aika pitkälle hiipunut tai hiipumassa ja integroitu terveyskeskukseen, esimerkkeinä Imatra, Kemijärvi, Mänttä, Pieksämäki ja Varkaus.

Aika vaikea on nähdä erikoissairaalalle tulevaisuutta Jämsässä tai Ähtärissä, sillä niiden väestöpohjat ovat liian pienet. Uudessa sote-palvelujärjestelmässä on epätodennäköistä, että Kanta-Hämeeseen olisi erikoissairaaloita myös Forssassa ja Riihimäellä. Näissä kaupungeissa tulee olemaan tarjolla erikoissairaanhoidon polikliinisia tutkimuksia ja hoitoja sekä ehkä päiväkirurgiaa, mutta ei esimerkiksi raskasta kirurgiaa, joka keskitetään keskussairaaloihin tai yliopistolliseen sairaalaan.

Liian pienellä väestöpohjalla ei voida pitää yllä nykyaikaista erikoissairaalaa nyt ja tulevaisuudessa, vaikka sairaalalla olisi kuinka tärkeä, ansiokas ja rakas menneisyys. Sote ja raha pakottavat muutoksiin.

Tulevaisuudessa erikoissairaanhoidon potilaat liikkuvat tähänastista enemmän sekä hakevat tutkimuksia ja hoitoja aikaisempaa kauempaa.

HEIKKI PUNNONEN

Uudet sote-tuotantoalueet tuovat isoja muutoksia

Uusi sote-rakenne, enintään 19 sote-tuotantoaluetta, toteutuessaan muuttaa erittäin merkittävästi monia aluesairaaloita.

Aluesairaalan tulevaisuudesta päätetään osana suurempaa kokonaisuutta, jossa haetaan tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Aluesairaalan kuntien painoarvo päätöksenteossa on vähäinen. Useimpien aluesairaaloiden väestöpohjat ovat pieniä.

Esimerkiksi Hyvinkään ja Lohjan sairaalat ovat erikoissairaaloita myös vastedes, mukaan lukien synnytykset. Todennäköisesti Porvoon, Salon, Oulaskankaan ja Pietarsaaren sairaalat samoin jossain muodossa. Ratamo tarjoaa tulevaisuudessa osan erikoissairaanhoidon palveluista 90 000 kouvolalaiselle, jotka saavat keskussairaalassa annettavat tutkimukset ja hoidot Kotkassa.

Jorvin ja Peijaksen sairaalat ovat osa HYKSiä. Loimaan, Salon ja Vakka-Suomen aluesairaaloiden toiminnat yhdistettiin ”Yksi sairaala”-hankkeessa TYKSin hoitolinjaorganisaatioon vuoden 2015 alusta.

Pirkanmaalla valmistellaan Valkeakosken ja Vammalan aluesairaaloiden liittämistä osaksi TAYSia.

Åbolands sjukhus palvelee omalla suppealla elektiivisella toiminnallaan myös vastedes ruotsinkielisiä potilaita.

Osa aluesairaaloista on toiminnallisesti loppunut, esimerkkinä Selkämeri. Osa aluesairaaloista on aika pitkälle hiipunut tai hiipumassa ja integroitu terveyskeskukseen, esimerkkeinä Imatra, Kemijärvi, Mänttä, Pieksämäki ja Varkaus.

Aika vaikea on nähdä erikoissairaalalle tulevaisuutta Jämsässä tai Ähtärissä, sillä niiden väestöpohjat ovat liian pienet. Uudessa sote-palvelujärjestelmässä on epätodennäköistä, että Kanta-Hämeeseen olisi erikoissairaaloita myös Forssassa ja Riihimäellä. Näissä kaupungeissa tulee olemaan tarjolla erikoissairaanhoidon polikliinisia tutkimuksia ja hoitoja sekä ehkä päiväkirurgiaa, mutta ei esimerkiksi raskasta kirurgiaa, joka keskitetään keskussairaaloihin tai yliopistolliseen sairaalaan.

Liian pienellä väestöpohjalla ei voida pitää yllä nykyaikaista erikoissairaalaa nyt ja tulevaisuudessa, vaikka sairaalalla olisi kuinka tärkeä, ansiokas ja rakas menneisyys. Sote ja raha pakottavat muutoksiin.

Tulevaisuudessa erikoissairaanhoidon potilaat liikkuvat tähänastista enemmän sekä hakevat tutkimuksia ja hoitoja aikaisempaa kauempaa.

HEIKKI PUNNONEN