uutisanalyysi

Politiikassa

”hoppee ei oo häppee”

Urheilussa hopeamitali on aina hävinneen mitali. Politiikassa kakkossijalla pääsee pitkälle, aika varmasti hallitukseen asti. Nyt yhä useammat kommentaattorit katsovat Juha Sipilän keskustan gallup-johdon olevan jo muiden ulottumattomissa. Niinpä katseet on suunnattu kokoomuksen ja demarien armottomaan vaalikamppailuun kakkossijasta. – Ja kovaa hallituspuolueet toisiaan lyövätkin, mikä on tietysti halvaannuttanut Stubbin hallituksen lopullisesti.

Alexander Stubb on ottanut entisen kokoomusjohtajan, edesmenneen valtioneuvos Harri Holkerin ohjeen todesta: ”Jos muu ei auta, kokeillaan rehellisyyttä.”

Stubb sanoi 22.2.2015 Pääministerin haastattelutunnilla: ”Minä lähden aina siitä, että kannattaa puhua totta.” Ja sitten hän lisäsi ratkaisevat sanat: ”Tämä ei ole ollut onnistunut hallitus.”

Tätä rehellisyyttä kesti vain seuraavaan kysymykseen asti – sen jälkeen pääministeri muisti mainita jo hallituksen hyviäkin puolia ja epäili toimittajien kuuloa.

Paavo Haavikko kysyi aikanaan tärkeän kysymyksen: Jos valta kuuluu kansalle, niin kenelle se silloin kuuluu? Nyt voisi samalla periaatteella kysyä, että jos hallitus on epäonnistunut, niin kuka silloin on epäonnistunut? Pääministeri(t) ei ole kovin kaukana.

Vaikka politiikka ei ole matematiikkaa, eikä logiikkaa, niin Stubbin on rehellisen tunnustuksensa jälkeen kovin vaikeaa vakuuttaa äänestäjille, että vaikka tämä epäonnistui, niin seuraava jo onnistuu.

Helppoa ei ole myöskään esittää ongelmat ratkovaa vaaliohjelmaa, koska samalla pitää vastata inhottavaan kysymykseen; ”Miksi ette tehneet tätä päättyvällä vaalikaudella? Te olitte johtava hallituspuolue, ja teillä oli pääministerin paikka.”

Sama koskee niin sanottua Benin listaa. Voidaan kysyä, onko Ben Zyskowicz pitänyt kokoomuksen eduskuntaryhmässä mykkäkoulua koko vaalikauden ajan, kun ei ole rohtojaan aiemmin esitellyt! Vai voisiko todella olla niin, että edes Ben Zyskowicz ei enää saa ääntään nykykokoomuksessa kuuluviin?

Listan julkaiseminen osoittaa tietysti loistavaa pelisilmää; nyt keskustelua käydään hänen aloitteestaan ja hänen nimellään. Nimi pysyy mielessä, eikä tarvitse vaalirahoja käyttää.

Viimeisen HS-gallupin mukaan kakkossija olisi karkaamassa kokoomukselta demareille. Ylen galluphan teki sen jo aikaisemmin. Valtiovarainministeri Antti Rinne, sd., onkin osoittautunut luultua paljon kovemmaksi ja taitavammaksi politiikan pelaajaksi. Rinne vie demareille tärkeiksi katsomiaan asioita vaikka hallituksen rahakuntaan asti, tietäen siellä saavansa turpiin. Näin kävi eläkekorotukselle ja näin kävi viimeksi Pisararata-hankkeelle.

Rinne napsii pisteitä aina kun niitä on saatavilla. Eikä hän näytä olevan mikään ”peräkamarin poika” Brysselin EU-parketeillakaan.

Niinpä yhä useammin kaupungilla kuulee Rinteestä puhuttavan arvostavaan sävyyn; älykäs, taitava ja ahkera.

Jos Rinne entisenä ammattiyhdistyspomona saa vielä ay-väen edes jotenkin liikkeelle, on luvassa perinteinen punamultahallitus. Poliitikot eivät tätä uskalla sanoa, mutta median puolella se on aika yksimielinen arvio.

Kaksi puoluetta ei meillä vielä hallitusta tee, vaan siihen tarvitaan puolue tai pari lisää. Tarjolle on asetettu perussuomalaiset tai RKP ja vihreät. Miksei vasemmistoliittokin.

Perussuomalaisten Timo Soini on jo parin vuoden aikana hakenut itselleen ministerin habitusta ja on siinä aika hyvin onnistunutkin. Apuna on tietysti ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus; vaikeat asiat, hyvä asiaosaaminen ja vakavat ilmeet ovat kertoneet toisenlaisesta Timo Soinista. Mutta gallupeissa ”Iso jytky” on sulanut, eikä Kreikkakaan taida tällä kertaa olla enää avuksi.

Pahinta on kuitenkin puolueen sisäinen tila. Se on kuplinut koko ajan, mutta kun riidat ja kiistat pannaan kirjan kansien väliin, ollaan jo tosipaikan edessä. Oululainen varavaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Sirpa Ahola-Laurila väittää kirjassaan ”Soinin kupla”, että Soinia ihaillaan kritiikittä, vanhat SMP:läiset jarruttavat kehitystä ja amatöörimäinen toiminta paikallispolitiikassa aiheuttaa riitoja. Tällaisia hälykirjoja on julkaistu ennen vaaleja miltei kaikista puolueista, eikä niiden vaikutus ole ollut mitattavissa.

Politiikan tutkija Mari K. Niemi sai ennakkoon lukea käsikirjoituksen ja hänen mielestään kirjan nimeksi olisi sopinut paremmin ”Soinin kopla”.

P.S. Kauppalehdessä 24.2.2015 Päivi Isotalus hoputtaa puolueita julkistamaan leikkauslistansa: ”Julistettaisiinko 19. maaliskuuta poliittisen rehellisyyden päiväksi?” Kannatetaan. Vaalithan ovat 19. huhtikuuta.

Hannu Lehtilä

Hannu Lehtilä