mielipiteet kommentit keskustelu MIELIPITEET KOMMENTIT KESKUSTELU

Oikeansuuruiset poistot kunnan kirjanpidossa?

Kuntien kirjanpidon poistot askarruttavat edelleen, vaikka poistokäytännön aloittamisesta on kulunut jo lähes 20 vuotta. Viimeksi asiaa käsiteltiin Kuntalehden numerossa 5/2016.

Keskeiseksi ovat nousseet poistojen oikea taso ja poistotason yhteys kunnan yli-/alijäämään (tuloslaskelma). Kuitenkin vähintään yhtä tärkeä on poistojen yhteys investointien rahoitukseen (rahoituslaskelma) ja omaisuuden arvostamiseen (tase).

Poistot kirjanpidon tuloksessa

Kunnan taloudenhoidon ikivanha periaate on tasapainoperiaate. Liikekirjanpidon käyttöönoton jälkeen kunnan vuotuinen yli-/alijäämä ja kertynyt yli-/alijäämä ovat nousseet keskeisiksi tasapainon mittareiksi. Oleellista on se, mitä kirjanpidon osoittamasta yli-/alijäämästä seuraa.

Alijäämät on kuntalain mukaan katettava. Ylijäämäisestä tilinpäätöksestä ei kunnissa seuraa mitään toisin kuin yrityksissä. Yritykset maksavat voitostaan veroa ja jakavat omistajille osinkoja. Kunnat eivät jaa osinkoja eivätkä maksa veroja.

Poistotasolla on merkitystä tuloslaskelman yli-/alijäämän kannalta. Alhaisella poistotasolla kunta voi siirtää eteenpäin alijäämien kattamisvelvollisuutta tai joutumista kriisikuntamenettelyyn.

Tuloslaskelma voi näyttää hyvältä, mutta ongelmat siirtyvät rahoitukseen ja rahoituslaskelmaan.

Poistojen yhteys tulorahoitukseen

Vaikka vuotuinen poisto on laskennallinen erä, sillä on rahoituksellinen ominaisuus. Jotta tuloslaskelma osoittaa nollatulosta, tuloja on koottava yhteensä juoksevien menojen ja poiston verran. Poisto on siis osa tilikauden tulorahoitusta, joka on käytettävissä investointeihin tai lainanlyhennyksiin.

Kuntakentällä vallitsee periaate menneen ajan poistojen ja tulevien korvausinvestointien vastaavuudesta. Samalla vielä todetaan, että vuosikate on riittävä, kun se on poistojen suuruinen. Eli: poistot=korvausinvestoin-nit=vuosikate.

Tämä yhtälö ei pidä paikkaansa monesta syystä:

kunnilla saattaa olla omaisuutta, josta ei tehdä poistoja, mutta joita pitää korjata

kunnat ovat aikaisemmin saaneet rahoitusosuuksia nykyistä enemmän käyttöomaisuuden hankinta-arvoon verrattuna

hintataso on kohonnut vuosien aikana. Omahankinta-arvosta menneinä vuosina tehdyt poistot ovat korvausinvestointien omahankinta-arvoa pienemmät

korvausinvestoinnit ovat vaativuustasoltaan erilaisia

käyttöomaisuuden arvostaminen aloittavassa taseessa on voinut olla alakantissa

Muun muassa nämä aiheuttavat sen, että usein korvausinvestointien omahankintamenot ovat huomattavasti poistoja suuremmat. Jos kunnan kirjanpidon tulos on nolla, eli vuosikate=poistot, kunta joutuu ottamaan poistojen ja korvausinvestointien omahankintahinnan erotuksen lainaa.

Tämän lisäksi kunta joutuu rahoittamaan kaikki uusinvestoinnit lainalla. Jotta kunta voisi rahoittaa tulorahoituksella kaikki investointinsa, useimpien kuntien olisi tuotettava reilusti kirjanpidollista ylijäämää (vuosikate>poistot). Kunnat eivät tarvitse rahaa poistoja varten ja poistot antavat virheellisen signaalin investointien tulorahoituksen tarpeesta. Tilaston mukaan huomattavista ylijäämistä (vuosikate>poistot) huolimatta kunnat ovat vuodesta 1997 lähtien ottaneet jatkuvasti lisää lainaa.

Poistot ja omaisuus taseessa

Poistot pienentävät kirjanpidossa poistojen alaista käyttöomaisuutta. Pitkät poistoajat ja alhaiset prosentit voivat johtaa siihen, että esimerkiksi rakennuksen käytön totaalisesti päättyessä kirjanpidossa on vielä poistamatonta omahankintamenoa.

Jos rakennus poistetaan kirjanpidosta ja vielä maksetaan mahdolliset purkukustannukset, kunta saattaa päätyä kirjanpidollisesti alijäämäiseksi, jopa kriisikunnaksi.

Tämä saattaa rajoittaa järkevää toimintaa, esimerkiksi jos kunta ylläpitää tarpeettomia rakennuksia. Loppuun poistaminen ei vaikuta rahoitukseen, mutta voi tehdä tuloslaskelmasta ikävännäköisen. Rakennuksen ylläpitäminen puolestaan maksaa koko ajan, mutta tuloslaskelma voi näyttää paremmalta.

Poistojen oikea suuruus?

Vaikka perusperiaate on selvä, poistokeskustelussa tahtoo sekoittua poistojen tarkoitus. Vaikutus tuloslaskelmaan näyttää olevan hallitseva. Jos taas poistojen suuruutta haetaan investointien rahoitustarpeesta, poiston alkuperäinen tarkoitus muuttuu.

Mielestäni poistot olisi pidettävä alkuperäisen tarkoituksen mukaisina poistoina riippumatta poistojen vaikutuksista laskelmiin. Poistoilla tuloslaskelmaan vaikuttaminen on kuntakentällä lyhytnäköistä. Rahoituksen näkökulmasta poistoja ei pitäisi verrata vuosikatteeseen eikä investointeihin. Vuosikatetta pitäisi pitkällä aikavälillä verrata poistojen asemesta nettoinvestointeihin.

Tämä merkitsisi myös sitä, että useimmissa kunnissa kirjanpito osoittaisi reippaasti ylijäämää, mistä saattaa seurata omat ongelmansa. Lainan ottaminen on kunnissa sinänsä luonnollista, mutta liika laina on liikaa.

Pentti Meklin,

Emeritusprofessori,

Tampereen yliopisto

Kuntalehden mielipideosastoon tarkoitetut kirjoitukset lähetetään osoitteeseen kuntalehti@kuntalehti.fi

Kuntalehden mielipideosastoon tarkoitetut kirjoitukset lähetetään osoitteeseen kuntalehti@kuntalehti.fi