LAKIA LUKIEN

Sote teki täyden mahalaskun – edessä iso musta aukko

Pääministeri Jyrki Kataisen, kok., hallitus on vakuutellut, että sote-uudistuksesta on päästy sopuun ja että hanke etenee nyt kuin juna.

De facto nyt on kuitenkin päätetty vasta viidestä epämääräisestä SOTE-alueesta, jotka pohjautuisivat nykyisiin ERVA-alueisiin – ja siinä kaikki.

Näkemys I

Virkaurallaan liki kahtakymmentä sisäministeriä palvellut Aulis Pöyhönen, mikä sote-uudistuksessa takkuaa juuri nyt?

- Ensinnäkin olisi ruvettava puhumaan TESO-uudistuksesta, koska painopiste on terveyden ja sairaanhoidon uudistuksesta ja siinä erityisesti erikoislääkärijohtoisesta sairaanhoidosta. Siellä iso raha asuu.

- Perusterveydenhoidon rappeutuminen, ensihoitoon pääsy, on häpeällisellä tasolla. ”Kansa kärsii!”.

- Yksityistäminen – hienommin sanottuna ulkoistaminen – on karannut poliitikkojen lapasesta. Peli on jo menetetty ylikansallisille terveys- ja hoivapalveluja kauppaaville firmoille (veroparatiisit). Näin on sanonut jo moni arvostettu lääkäri.

Pisteenne Kataisen hallituksen kolme vuotta kestäneistä kunta- ja sote-säädöistä?

- Neljä pistettä kymmenestä. Huono lainvalmistelu oli surullista katsottavaa. Hallitusohjelmassa sote – tai oikeammin TESO – sidottiin kuntauudistukseen, uhrattiin kuntauudistuksen alttarille. Ensin sote/TESO olikin ”vain hallinnon uudistus” kuten vastuuministeri Maria Guzenina-Richardson, sd., totesi.

Muut murheenne?

- Kun koko sote/TESO – ja kunnat – olivat kaaoksessa, puoluejohtajat kyllästyivät takkuilevaan valmisteluun ja päättivät ottaa ohjakset käsiinsä. Päätettiin perustaa jättiläismäisiin ERVA-alueisiin rakentuva sote/TESO-järjestelmä. Se vasta oli sokki.

- En tajua esimerkiksi sitä, miksi keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä heitti romukoppaan kotikunta-maakuntamallinsa.

Tulevaisuuden visionne?

- Uusikaan järjestelmä ei onnistu. Se on yksinkertaisesti liian iso nieltäväksi. Kun kunnat eivät ole tähänkään saakka kyenneet saamaan kuntayhtymiään hallintaansa, niin miten ne nyt yhtäkkiä saavat pelaamaan uuden mammuttijärjestelmän? Miten käy demokratian?

- Kunnatkin ovat ihmeissään, kun niiltä yhtäkkiä viedään yli puolet tehtävistä pois, mutta ne jäävät kuitenkin maksajien asemaan. Siitä syntyy vielä kova sota.

Ratkaisumallinne?

- Ainoa oikea ratkaisu olisi Ruotsin malli: maakuntaitsehallinto (Landsting). Miksi mennä merta edemmäksi kalaan?

- Kaiken kukkuraksi Ruotsin mallin saisimme ilmaiseksi. Perustuslaissammekin on jo asiasta pykälä valmiina.

- Mallia voitaisiin ajaa sisään valitsemalla maakuntavaltuustot yleisillä vaaleilla. Rahoitus voisi aluksi lähteä kuntien maksuosuuksilla ja sen jälkeen muuttua maakuntaveroksi.

- Saisimme myös aidon demokratiaportaan aluetasolle: kunnallispoliitikkojen ja kansanedustajien väliin. Tämä demokratiavaje kun on katastrofaalinen. Uskon, että tämän tason poliitikoille olisi tilaa ja tarvetta.

Näkemys II

Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta, sote-sopankeittäjien suurin epäonnistuminen?

- Soppia on monenlaisia. Näillä eväillä tästä voi tulla myös ihan syötävä kesäkeitto. Reseptissä on tuoreita paikallisia aineksia ja tuliset mausteethan eivät kesäkeittoon kuulu.

Onko valtakunta nyt täydellisessä sote-kaaoksessa?

- Kolme vuotta jo meni hukkaan kaaoksen ja diktaattien merkeissä. Nyt näyttäisi olevan hieman selkeämpää näkyvissä. Mutta riittääkö aika?

Oletteko itse päässyt edes alustavaan esiymmärrykseen siitä, mitä ERVAt voisivat olla käytännössä?

- Kuntayhtymiähän ne ovat, ja niihin on jo totuttu. Yksi iso kysymys on kuntien ja kuntayhtymien välinen suhde. Miten kunnallinen demokratia toimii, ja mikä on kuntien taloudellinen rooli?

-Toinen kysymys on palvelujen tuottaminen ja niiden järjestäminen. Nämä ovat vaikeita mutta eivät aivan mahdottomia kysymyksiä.

Any hope?

- Sote-sopassa on perimmiltään kysymys hyvinvointipalvelujen järkevästä, taloudellisesta ja tehokkaasta järjestämisestä. Orastavaa toivoa kyllä on, mutta uuttakin ajattelua tarvitaan.

ARI MÖLSÄ

ari.molsa@oikeusjuttu.fi

Piirros Yrjö Klippi

Piirros Yrjö Klippi