Maija-Liisa Rantalainen rakensi tornia  Saana Toiviaisen  kanssa.
Maija-Liisa Rantalainen rakensi tornia Saana Toiviaisen kanssa.

Vain 15 kuntaa hyväksynyt EU:n tasa-arvon peruskirjan

Helsinkiläisessä kaupungin päiväkodissa ei ole enää erikseen tyttöjen ja poikien leikkejä, leluja ja rooleja. Siihen päästäkseen kasvattajien piti muuttaa ensin omat asenteensa.

Entä kuinka tasa-arvoisia kunnat ovat?

VELLAMO VEHKAKOSKI KUVAT: SEPPO HAAVISTO

Päiväkotilapset hälisevät lähtiessään pihalle. Lastentarhanopettaja auttaa pukeutumisessa, minkä ehtii. Yksi haluaa huomiota, mutta Maija-Liisa Rantalainen nostaa kämmenensä kiilaajaa kohti pysähdysmerkiksi.

- Odota, keskustelen nyt Pihlan kanssa, Rantalainen sanoo ystävällisesti, mutta tiukasti.

Käsimerkki on peruja siitä, kun kaupungin omistama Tonttulan päiväkoti Helsingissä osallistui vuosina 2012–2014 hankkeeseen Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Naisasialiitto Unionin hankkeessa oli myös kaksi muuta helsinkiläistä päiväkotia.

Videoinnit päiväkodissa paljastivat sen, että kasvattajat kohtelivat poikia ja tyttöjä eri tavalla.

Kerran kävi niinkin, että poikien ei esimerkiksi tarvinnut siivota eikä korjata tavaroita paikoilleen. Tytöt keräsivät sellaisetkin lelut, joilla eivät olleet leikkineet.

Pois vanhoista stereotypioista

Nyt Tonttulassa on itsestään selvää, että kaikki leikkivät kaikkien kanssa eikä rooleja, tehtäviä ja tiloja enää jaeta sukupuolen mukaan. Lapsia puhutellaan etunimillä eikä tyttöinä ja poikina.

Jokainen kerää tavaransa paikoilleen. Maija-Liisa Rantalainen työkavereineen tarkkailee myös, että päiväkodissa käytetyt laulut, sadut ja muut kirjat eivät vahvista stereotypioita. Eikä myöskään se, miten itse kukin puhuu lapsille, toisilleen ja lapsen vanhemmille.

Lapset huomaavat heti viittaukset siitä, mikä on sopivaa tytölle ja naiselle, tai pojalle ja miehelle.

Sitä korostavat myös niin lastenvaatemarkkinoiden vaaleanpunaiset tai siniset stereotypiat kuin median ihmiskuva ja vanhempien asenteet ja käyttäytyminen. Kaikki ne heijastuvat lapsiin.

- Yksi lapsi hämmästyi, että saako äitikin ajaa autoa, tai että ei isi osaa pestä pyykkiä. Yksi isistä kysyi, pitääkö hänen ostaa pojalle nukke, kun tämä sitä haluaa. Sanoin, että se on vain yksi asia, jota hänen lapsensa haluaa kokeilla, Rantalainen kertoo.

Jokainen lapsi saa Rantalaisen mukaan toteuttaa itseään kuten haluaa.

- Meillä on ryhmissä tyttöjä ja poikia, jotka tykkäävät lakata kynsiään. Erään pojan lempijuhla-asu oli rimpsumekko niin kauan, kun hän mahtui siihen. On myös tyttö, joka rakastaa vaaleanpunaista väriä, liihottelee siivet selässä ja on tosi kiinnostunut tekniikasta.

Itsetuntoisiksi aikuisiksi

Hankkeen myötä Tonttulan väki alkoi vaalia myös tasapuolisuutta ja suvaitsevaisuutta lasten joukossa. Hiljaisemmille lapsille alettiin antaa tietoisesti tilaa.

- On tärkeää, että lapsista kasvaa itsetuntoisia aikuisia, jotka ajattelevat, että naisilla ja miehillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet ja että kuka tahansa pystyy mihin tahansa, Maija-Liisa Rantalainen sanoo.

Se vaatii kasvattajalta asenteen muutosta. On tunnistettava sukupuoleen liittyvät yleistykset ja oletukset. On oltava koko ajan valpas, mitä ja miten sanoo tai tekee asioita, jotta ei ylläpidä tai vahvista stereotypioita. On myös opeteltava antamaan myönteistä palautetta.

- Vielä 30 työvuoden jälkeenkin on opittavaa. Tiimipalavereissa nämä asiat otetaan esille viikoittain. Onhan myös uusia työntekijöitä, jotka eivät olleet mukana hankkeessa, Rantalainen sanoo.

Myös vanhemmat ovat innostuneet tasa-arvoisesta päiväkodista. Sen vuoksi Tonttulaan haluaisi nyt lapsensa useampi vanhempi kuin voidaan ottaa.

Kolmen helsinkiläisen päiväkodin lisäksi Naisasialiitto Unioni on kouluttanut päiväkotien henkilöstöä tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen nyt myös Turussa, Lappeenrannassa, Rovaniemellä, Jyväskylässä, Imatralla ja Vantaalla.

Koulutusta ja lisätietoa löytyy myös sivustolta www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi.

Valta ja naiset pakenevat toisiaan

 

Naisten osuus kunnallisista päättäjistä laski vuoden 2012 kunnallisvaaleissa ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun. Valtuustoihin valituista naisia on 36,2 prosenttia. Valtuuston ja hallituksen johdossa naisten osuus on vielä pienempi.

Vain 15 kuntaa ja suurimmat kaupungit sekä kaksi maakunnan liittoa ovat hyväksyneet Eurooppalaisen naisten ja miesten tasa-arvon peruskirjan paikallishallinnossa, vaikka Kuntaliitto suosittaa sen hyväksymistä.

Peruskirja on kunnille ja kuntayhtymille vapaaehtoinen sitoumus edistää tasa-arvoa kunnan käytännöissä nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Sen allekirjoittaminen velvoittaa kuntaa tekemään kahden vuoden kuluessa toiminnallisen tasa-arvon suunnitelman. Siinä on oltava tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit peruskirjan tavoitteiden toteuttamiseksi. Myös sukupuolivaikutukset on arvioitava eli tehtävä suvaus.

Valtaosassa kuntia on tasa-arvolain edellyttämä henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma.

Myös opetustoimen toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia on laadittu, mutta ei yhtä kattavasti.

Sitä vastoin kuntalaisia ja palveluja koskevia toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia on tehty vain muutamissa kunnissa, sanoo erityisavustaja Sinikka Mikola Kuntaliitosta.

Kunnissa tasa-arvoasioita hoidetaan yleensä jonkin muun työn ohessa. Ne ajat ovat ohi, jolloin esimerkiksi Espoolla oli palkattuna erityinen tasa-arvosihteeri ja Helsingillä tasa-arvokonsultti.

- Periaatteessa tasa-arvoa pidetään kunnissa tärkeänä, mutta yleisesti ajatellaan, että se on jo hoidettu, Mikola sanoo.

Käytäntö osoittaa kuitenkin toista, paljastaa Kuntaliiton ja Nytkis ry:n tekemä yhteiskysely kaikkiin kuntiin vuonna 2011. Tasa-arvo kuntien toiminnassa -kyselyyn vastasi 2 632 luottamushenkilöä ja viranhaltijaa 308 kunnasta.

Riippumatta kunnasta ja vastaajan asemasta naiset suhtautuvat kautta linjan miehiä kriittisemmin siihen, miten hyvin tasa-arvo on otettu huomioon kunnan toiminnan ja talouden suunnittelussa ja miten tasa-arvo toteutuu kunnissa.

Esimerkiksi 83 prosenttia luottamushenkilöinä toimivista miehistä on sitä mieltä, että oma kunta toteuttaa hyvin tai erittäin hyvin tasa-arvolain mukaista velvoitettaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa niin päätöksenteossa, palveluissa kuin henkilöstöpolitiikassakin.

Luottamushenkilönä toimivista naisista niin ajattelee vain vajaat puolet, 49 prosenttia.

Naisten mielestä kunnissa ei myöskään ole saatavilla riittävästi tietoa siitä, miten päätökset vaikuttavat sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Miesten mielestä tietoa on riittävästi.

Kyse on asenteesta

Kuntaliitto on sosiaali- ja terveysministeriön ESR-rahoituksella julkaissut tasa-arvotyön tueksi useita ilmaisia oppaita: Käytännön keinoja kuntien tasa-arvotyöhön, joka on tarkoitettu kunnan viranhaltijoille ja toimihenkilöille ja Tasa-arvon käsikirja kuntapäättäjille, joka on osoitettu luottamushenkilöille.

Niissä huomautetaan, että kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo eivät sulje toisiaan pois. Sukupuolten tasa-arvo koskettaa kaikkia.

- Tarvitaan silmien avaamista, esimerkkejä, jotta sukupuolten tasa-arvosta tulee punainen lanka, joka kulkee päätöksenteosta aina kuntalaisen kohtaamiseen palveluissa. Kun nähdään, että sukupuolella on väliä palvelutarpeissa, kuntalaisten palvelut voidaan kohdentaa oikein. Siten niistä saadaan tehokkaampia ja laadukkaampia, Sinikka Mikola sanoo.

Ehkä ei tarvitse odottaa niin kauan, että Tonttulan ja muiden tasa-arvokoulutusta saaneiden päiväkotien lapset astuvat työelämään ja päättäjiksi. Yksittäisiä hyviä käytäntöjä on jo nyt eri puolilla maata.

Tasa-arvo osaksi kunnan toimintaa

Kun Espoo, Salo, Turku ja Vantaa osallistuivat pilottikuntina Kuntaliiton ja Nytkis ry:n Tase-projektiin vuosina 2010–2012, ne päättivät, että tasa-arvonäkökulmasta tulee osa kunnan toiminnan tavoitteita ja käytäntöä.

Niinpä esimerkiksi Vantaan sosiaali- ja terveystoimessa on kehitetty muun muassa iäkkäille naisille kotikatko. Sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus paljasti, että nämä eivät kehdanneet hakeutua perinteisiin päihdepalveluihin. Nelikymppisille miehille taas tarjottiin terveyden seurantaa.

Vantaa on myös niitä kuntia, joissa sosiaali- ja terveystoimen hyvät tulokset suvauksesta ovat kannustaneet evaukseen eli erilaisten vaikutusten ennakkoarviointeihin. Se sisältää niin suvauksen kuin ivauksenkin eli ihmisvaikutusten arvioinnin, jossa ennalta arvioidaan päätöksen vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

Laitila puolestaan oli yhtenä pilottina mukana laajassa Valtavirtaistaminen käytäntöön -hankkeessa vuosina 2010–2012. Kaupungissa päätettiin, että uimahalli remontoidaan vastaamaan paremmin käyttäjien sukupuolijakaumaa ja parantamaan palvelua. Hankkeessa huomattiin, että miehillä oli naisia isommat pukeutumistilat, vaikka käyttäjistä oli miehiä vajaat neljä ja naisia runsas kuusi kymmenestä. Pukutilat vaihdettiin päikseen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

- Mutta jos ei näitä eri tasa-arvoprojekteja hankerahoineen olisi ollut, kunnissa ei olisi tasa-arvoasioissa tapahtunut mitään, Mikola arvelee.

Miehet johtavat pienipalkkaisia naisia

Varhaiskasvatushankkeessa lähdetään siitä, että pienet asiat kannattelevat suuria: tavoitteena on yhteiskunta, jossa sukupuoli ei ennalta määrittele sitä, millaisia olemme yksilöinä tai millaisiksi voimme tulla.

Mutta vielä sukupuolella on väliä. Se näkyy vaikka siinä, että Suomessa koulutus- ja ammattialat sekä palkat ovat sukupuolittain vahvasti jakautuneet kaikesta tasa-arvon edistämiseen velvoittavasta lainsäädännöstä huolimatta. Erityisesti se näkyy kunnissa.

Kunta-alalla oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lokakuussa 432 000 palkansaajaa. Naisia oli kahdeksan kymmenestä. Sairaanhoitaja, lähihoitaja ja lastenhoitaja ovat kunta-alan kolme yleisintä ammattinimikettä.

- Kunta-alalla työt ovat voimakkaasti jakautuneet sukupuolen mukaan, eikä tilanne ole juuri muuttunut vuosien aikana. Vain kahdeksan prosenttia henkilöstöstä, esimerkiksi maatalouslomittajat ja tietyt opettaja- ja lääkäriryhmät työskentelevät ammateissa, joissa on 40–59,9 prosenttia naisia ja miehiä, sanoo johtava työmarkkinatutkija Anne Hotti KT Kuntatyönantajista.

Valtaosa kunnista on Kuntatyönantajien mukaan tehnyt tasa-arvolain edellyttämän kartoituksen naisten ja miesten palkoista. Tehtävien arvioinnissa käytettävät yleiset vaativuustekijät on määritelty kullekin sopimusalalle, joten töiden vaativuutta ei verrata yli sopimusrajojen, esimerkiksi miesvaltaisten teknisen henkilöstön ja naisvaltaisten hoitajien töiden vaativuutta keskenään.

Naisten säännöllisen työajan keskiansio oli kunta-alalla viime vuonna 83 prosenttia miesten keskiansiosta Tilastokeskuksen mukaan. Pienipalkkaisimmat eli perhepäivähoitajat ja toimistosiivoojat ansaitsivat keskimäärin alle 2 000 euroa kuukaudessa.

- Ansioerot johtuvat kunta-alalla suurimmaksi osaksi naisten ja miesten eri ammateista ja tehtäväeroista samankin ammatin sisällä. Koska palkkaus perustuu kussakin ammatissa tehtävän vaativuuden arviointiin, ansioero samoissa tehtävissä olevilla on olematon, huomauttaa Anne Hotti.

Kunta-alalla eri nimikkeillä työskentelevistä johtajista, ylimmistä viranhaltijoista sekä järjestöjen johtajista naisia on tosin yli puolet. Mutta Tilastokeskus luokittelee johtajaksi myös lastenhoidon johtajan, eli päiväkodin johtajan, jonka kokonaiskeskiansio 3 316 euroa kuukaudessa on koko kunta-alan kuukausikeskiansion 3 072 euroa tuntumassa. Ilman tätä noin 2 000 henkilön joukkoa naisia on johtajista alle puolet.

Saana Toiviainen torjuu sählyssä maalivahtina Aarni Valtosen ja Luukas Maksimaisen laukauksia.
Saana Toiviainen torjuu sählyssä maalivahtina Aarni Valtosen ja Luukas Maksimaisen laukauksia.
Jokaisella lapsella on Tonttulassa oma lokerona ja naulakkonsa.
Jokaisella lapsella on Tonttulassa oma lokerona ja naulakkonsa.
Vilja-tytärtään pukeva Juha Vuorenkoski on tosi tyytyväinen Tonttulan päiväkotiin.
Vilja-tytärtään pukeva Juha Vuorenkoski on tosi tyytyväinen Tonttulan päiväkotiin.
Lastentarhanopettaja Liisa Väisänen sanoo tasa-arvoasioiden tulleen esille jo koulutuksessa, mutta vasta hanke havahdutti niihin kunnolla.
Lastentarhanopettaja Liisa Väisänen sanoo tasa-arvoasioiden tulleen esille jo koulutuksessa, mutta vasta hanke havahdutti niihin kunnolla.

Miehet johtavat pienipalkkaisia naisia

Varhaiskasvatushankkeessa lähdetään siitä, että pienet asiat kannattelevat suuria: tavoitteena on yhteiskunta, jossa sukupuoli ei ennalta määrittele sitä, millaisia olemme yksilöinä tai millaisiksi voimme tulla.

Mutta vielä sukupuolella on väliä. Se näkyy vaikka siinä, että Suomessa koulutus- ja ammattialat sekä palkat ovat sukupuolittain vahvasti jakautuneet kaikesta tasa-arvon edistämiseen velvoittavasta lainsäädännöstä huolimatta. Erityisesti se näkyy kunnissa.

Kunta-alalla oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lokakuussa 432 000 palkansaajaa. Naisia oli kahdeksan kymmenestä. Sairaanhoitaja, lähihoitaja ja lastenhoitaja ovat kunta-alan kolme yleisintä ammattinimikettä.

- Kunta-alalla työt ovat voimakkaasti jakautuneet sukupuolen mukaan, eikä tilanne ole juuri muuttunut vuosien aikana. Vain kahdeksan prosenttia henkilöstöstä, esimerkiksi maatalouslomittajat ja tietyt opettaja- ja lääkäriryhmät työskentelevät ammateissa, joissa on 40–59,9 prosenttia naisia ja miehiä, sanoo johtava työmarkkinatutkija Anne Hotti KT Kuntatyönantajista.

Valtaosa kunnista on Kuntatyönantajien mukaan tehnyt tasa-arvolain edellyttämän kartoituksen naisten ja miesten palkoista. Tehtävien arvioinnissa käytettävät yleiset vaativuustekijät on määritelty kullekin sopimusalalle, joten töiden vaativuutta ei verrata yli sopimusrajojen, esimerkiksi miesvaltaisten teknisen henkilöstön ja naisvaltaisten hoitajien töiden vaativuutta keskenään.

Naisten säännöllisen työajan keskiansio oli kunta-alalla viime vuonna 83 prosenttia miesten keskiansiosta Tilastokeskuksen mukaan. Pienipalkkaisimmat eli perhepäivähoitajat ja toimistosiivoojat ansaitsivat keskimäärin alle 2 000 euroa kuukaudessa.

- Ansioerot johtuvat kunta-alalla suurimmaksi osaksi naisten ja miesten eri ammateista ja tehtäväeroista samankin ammatin sisällä. Koska palkkaus perustuu kussakin ammatissa tehtävän vaativuuden arviointiin, ansioero samoissa tehtävissä olevilla on olematon, huomauttaa Anne Hotti.

Kunta-alalla eri nimikkeillä työskentelevistä johtajista, ylimmistä viranhaltijoista sekä järjestöjen johtajista naisia on tosin yli puolet. Mutta Tilastokeskus luokittelee johtajaksi myös lastenhoidon johtajan, eli päiväkodin johtajan, jonka kokonaiskeskiansio 3 316 euroa kuukaudessa on koko kunta-alan kuukausikeskiansion 3 072 euroa tuntumassa. Ilman tätä noin 2 000 henkilön joukkoa naisia on johtajista alle puolet.