MIELIPITEET KOMMENTIT KESKUSTELU MIELIPITEET KOMMENTIT KESKUSTELU

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusjärjestelmä

on vaikeasti hahmotettavissa

TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) juuri ilmestyneen selvityksen perusteella vahvistuu käsitys, että sote-rahoitusjärjestelmä on monimutkainen ja paikoitellen vaikeasti hahmotettavissa. Sitä on vaikea hallita, koska rahoittajia on useita ja rahan kulkureittejä on monta.

Nyt on ensimmäistä kertaa kuvattu sosiaali- ja terveydenhuollon rahavirtoja niin, että mukana ovat terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuolto ja vanhustenhuolto. Selvitys on tehty sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Se liittyy hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan ja on taustamateriaalia monikanavarahoituksen purkua pohtivalle työryhmälle.

- Tarkastelu paljastaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahavirroista puuttuu olennaisia pohjatietoja tilastoinnin puutteellisuuden takia.

Tästä syystä rahoitusjärjestelmän uudistamista on vaikea suunnitella yksityiskohtaisesti, kiteyttää vs. ylijohtaja Markku Pekurinen ja jatkaa:

- Vanhustenhuollon, sosiaalihuollon sekä mielenterveys-, päihde- ja kuntoutuspalveluiden menoista ja rahoituksesta on tarpeen koota nykyistä yksityiskohtaisempaa tietoa koko maan tasolla. Lisäksi tarvitaan erillisselvityksiä kuntien, Kelan, vakuutusyhtiöiden, työnantajien ja kotitalouksien rahoittamista palveluista.

Tutkimuspäällikkö Timo Seppälän mukaan palvelujen järjestäjien ja tuottajien kannusteet voivat nykyisellään ohjata kokonaisuuden kannalta epäsuotuisaan osaoptimointiin.

- Sopivilla kannusteilla osaoptimointi tuottaa sen sijaan yhteiskunnallisesti parhaan hyvinvoinnin. Nyt näin ei välttämättä tapahdu, koska järjestelmän läpinäkymättömyys hankaloittaa kannusteiden asettamista.

Verot merkittävin rahoituslähde

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenoista rahoitetaan valtion ja kuntien verotuloilla valtaosa, noin 71 prosenttia. Toiseksi tärkein rahoituslähde ovat erilaiset asiakasmaksut ja omavastuut, niillä kootaan vajaat 15 prosenttia kokonaismenojen rahoituksesta. Pakollisilla ja vapaaehtoisilla vakuutusmaksuilla rahoitetaan yhteensä noin 12 prosenttia kokonaismenoista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenot olivat 25,8 miljardia euroa vuonna 2012. Ne jakaantuivat siten, että terveydenhuollon osuus oli 16,5 miljardia euroa, vanhustenhuollon 2,9 miljardia ja sosiaalihuollon osuus 6,4 miljardia euroa.

Yle: Metropoli muuttaa koko aluehallintoa

MAAKUNTIEN tehtäviä ja laajuutta mietitään lähivuosina muuallakin kuin metropolialueella, uskoo Uudenmaan liitto. Tuleva metropolihallinto vie sekä maakuntaliitolta että kunnilta merkittäviä tehtäviä, kun kaavoitus, liikenne ja ympäristöasiat siirtyvät valtaosin uuden organisaation hoidettavaksi.

Metropolihallinto tulee vaikuttamaan myös laajemmin suomalaiseen aluehallintoon, uskoo Uudenmaan liitto.

Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolaisen mukaan merkittävä osa liiton nykyisistä tehtävistä tulee siirtymään uudelle organisaatiolle parin vuoden päästä, kun metropolihallinto aloittaa. Samalla tullaan luultavasti pohtimaan laajemminkin maakuntaliittojen kokoa ja roolia.

Metropolihallinnosta tehtyyn linjaukseen on kirjattu, että valtiovallan pyrkimyksenä on, että Uudenmaan liitto voi jatkaa toimintaansa. Nykyisellään liitto kuitenkaan tuskin säilyy, sanoo Ylen haastattelussa maakuntahallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Mäkelä, kok.

- Kun kerran tavoitteena on se, ettei byrokratiaa ja kustannuksia lisätä, silloin pitää välttää kaksiportaisuutta ja miettiä tarkkaan, millainen maakuntaliitto on jatkossa. Voi olla, että maakuntaliittoja yhdistetään vielä laajemmin isommiksi alueiksi, vai pystytäänkö tehtävät erityttämään niin että liitolle jää vain kapea rooli, Mäkelä pohtii.

Karkaako demokratia kunnista?

Mäkelän mukaan tarkka paikka on siinä miten kunnissa saadaan säilymään demokratia.

- Kunnilta viedään paljon valtaa pois ja se voi olla perustuslaillinen kysymys, että niissä säilyy tarpeeksi päätöksentekovaltaa.

Maakuntahallituksen puheenjohtaja kantaa huolta myös pienten kuntien joukkoliikenteestä. Mäkelän mukaan metropolihallinnon myötä näyttää siltä, että kunnat käytännössä pakkoliitetään nykyiseen HSL:ään, vaikka esimerkiksi hänen kotikunnalleen Nurmijärvelle se ei ole ollut järkevä ratkaisu.

- Esimerkiksi Nurmijärvelle jäsenyys maksaa niin paljon ettei siihen kannata lähteä, sen olemme aikoinaan jo laskeneet. Nyt kun meillä on oma kuntalippu, siitä saadaan verotuottoa, kun taas HSL:n jäsenyydestä olisi pitänyt maksaa rutkasti.

Uudellamaalla on tekeillä useita kuntaliitosselvityksiä, mm. Keski-Uudenmaan kunnat ovat selvittäneet kannattaisiko niiden lyödä hynttyyt yhteen.

Mäkelä pelkää, että metropoliratkaisu voi osaltaan saada innon liitoksiin hiipumaan.

- Harmittaa kuntapuolelta metropolipäätös, koska Uudellamaalla on tehty ihan tosissaan kuntaselvityksiä. Miten tämä nyt motivoi jatkossa? Pelkäänpä, että päätös lyö jarrua niihin selvityksiin mitä on menossa.

Yksi vaalipiiri vie pienten kuntien äänen

Metropolihallinto valitaan tulevaisuudessa vaaleilla. Siitä, onko vaalipiirejä yksi vai useampi ei vielä ole tietoa. Maakuntahallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä, kok., toivoo jakoa, jotta vaikutusmahdollisuus pysyy myös pienemmillä kunnilla.

- Tuntuisi oudolta, jos olisi vain yksi vaalipiiri. Miten esimerkiksi turvataan kehyskuntien painoarvo päätöksenteossa, jos näin ei ole? Pelkonahan on ollut, että päätöksiä tehdään vain suurten kuntien ehdolla ja niin käy, jos vaalipiirejä on vain yksi.

THL tekee tänä syksynä

seitsemännen huumekartoituksen

YHÄ useammalla suomalaisella on kokemuksia jostakin huumeesta: esimerkiksi jotakin huumetta kokeilleiden miesten osuus on noussut vuosien 1992 ja 2010 välillä 7 prosentista yli 20 prosenttiin. Kehitys on molemmilla sukupuolilla tasaisen nouseva.

Suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumemielipiteitä on tutkittu vuodesta 1992 lähtien noin joka neljäs vuosi. Nyt seitsemännen kerran toteutettava, suomalaisen väestön huumeiden käyttöön sekä huumeita koskeviin mielipiteisiin ja asenteisiin kohdistuva Päihdetutkimus tuottaa tietoa huumepoliittisen päätöksenteon tueksi ja keskustelun pohjaksi. Tutkimus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima, sen aineisto kerätään tänä syksynä. Ensimmäisiä tuloksia saadaan vuonna 2015.

Kannabiksen käyttö, rangaistavuus sekä käytöstä aiheutuvat terveys- ja muut haitat ovat herättäneet keskustelua Suomessa. Esimerkiksi Uruguayssa sekä Yhdysvaltojen Coloradossa ja Washingtonissa toteutettu kannabiksen viihdekäytön laillistaminen kertoo siitä, että myös kansainvälisesti asenteet ovat jonkinlaisessa murroksessa.

- Huumekeskustelua käydään puolesta ja vastaan ja julkiseen keskusteluun pääsee osallistumaan vain suhteellisen harvalukuinen joukko. Päihdetutkimuksen avulla saadaan tarkempia tietoa siitä, mitä suomalainen väestö ajattelee kannabiksesta tai muista huumeista ja onko maamme asenneilmapiiri niiden suhteen muuttunut, kertoo tutkimuksen johtaja, tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen THL:stä.

Tutkimuksen painopisteitä on muokattu huumetilanteen kehittymisen myötä. Nyt selvitetään kannabiksen lisäksi myös muita lisätietoa vaativia päihdeilmiöitä, kuten esimerkiksi muuntohuumeiden käyttöä, sekakäyttöä ja lääkkeiden väärinkäyttöä.

Vuonna 2010 kartoitettiin ensimmäisen kerran kuntodopingin käyttöä, ja tätä jatketaan nyt toteutettavassa kyselyssä. Tutkimuksen doping-osuudesta vastaa Nuorisotutkimusverkosto.

- Edellinen kysely osoitti, ettei ole syytä akuuttiin kansanterveydelliseen huoleen. Aiemmin 2000-luvulla kuntosaleilla käytettävä doping nousi toistuvasti lehtien otsikoihin hurjasti kasvavana ilmiönä. Vuoden 2010 kyselyn tulokset rauhoittivat keskustelua hetkeksi, mutta viimeisen vuoden aikana on julkisuudessa näkynyt taas viitteitä samankaltaisesta moraalipaniikista”, sanoo tutkija ja dosentti Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta.

THL tekee tänä syksynä

seitsemännen huumekartoituksen

YHÄ useammalla suomalaisella on kokemuksia jostakin huumeesta: esimerkiksi jotakin huumetta kokeilleiden miesten osuus on noussut vuosien 1992 ja 2010 välillä 7 prosentista yli 20 prosenttiin. Kehitys on molemmilla sukupuolilla tasaisen nouseva.

Suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumemielipiteitä on tutkittu vuodesta 1992 lähtien noin joka neljäs vuosi. Nyt seitsemännen kerran toteutettava, suomalaisen väestön huumeiden käyttöön sekä huumeita koskeviin mielipiteisiin ja asenteisiin kohdistuva Päihdetutkimus tuottaa tietoa huumepoliittisen päätöksenteon tueksi ja keskustelun pohjaksi. Tutkimus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima, sen aineisto kerätään tänä syksynä. Ensimmäisiä tuloksia saadaan vuonna 2015.

Kannabiksen käyttö, rangaistavuus sekä käytöstä aiheutuvat terveys- ja muut haitat ovat herättäneet keskustelua Suomessa. Esimerkiksi Uruguayssa sekä Yhdysvaltojen Coloradossa ja Washingtonissa toteutettu kannabiksen viihdekäytön laillistaminen kertoo siitä, että myös kansainvälisesti asenteet ovat jonkinlaisessa murroksessa.

- Huumekeskustelua käydään puolesta ja vastaan ja julkiseen keskusteluun pääsee osallistumaan vain suhteellisen harvalukuinen joukko. Päihdetutkimuksen avulla saadaan tarkempia tietoa siitä, mitä suomalainen väestö ajattelee kannabiksesta tai muista huumeista ja onko maamme asenneilmapiiri niiden suhteen muuttunut, kertoo tutkimuksen johtaja, tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen THL:stä.

Tutkimuksen painopisteitä on muokattu huumetilanteen kehittymisen myötä. Nyt selvitetään kannabiksen lisäksi myös muita lisätietoa vaativia päihdeilmiöitä, kuten esimerkiksi muuntohuumeiden käyttöä, sekakäyttöä ja lääkkeiden väärinkäyttöä.

Vuonna 2010 kartoitettiin ensimmäisen kerran kuntodopingin käyttöä, ja tätä jatketaan nyt toteutettavassa kyselyssä. Tutkimuksen doping-osuudesta vastaa Nuorisotutkimusverkosto.

- Edellinen kysely osoitti, ettei ole syytä akuuttiin kansanterveydelliseen huoleen. Aiemmin 2000-luvulla kuntosaleilla käytettävä doping nousi toistuvasti lehtien otsikoihin hurjasti kasvavana ilmiönä. Vuoden 2010 kyselyn tulokset rauhoittivat keskustelua hetkeksi, mutta viimeisen vuoden aikana on julkisuudessa näkynyt taas viitteitä samankaltaisesta moraalipaniikista”, sanoo tutkija ja dosentti Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta.