PÄÄKIRJOITUS

Kuka hyötyy

tehokkaasta sotesta?

HANNU KATAJA

Epävarmuus jatkuu ja epäluulo on kova. Luottamus maan hallituksen kykyyn tehdä päätöksiä – tai pikemminkin panna niitä toimeen – on rapautunut, myös kunnissa. Viimeisin yllätys oli metropolihallinto.

Tieto siitä tuli kuntajohtajapäiville Poriin, ja hämmästys oli melkomoista. Metropolialueen kunnilta tämän hetken päätösten mukaan viedään ensin sote ja rahat, sen jälkeen maankäyttö, asuminen ja liikenne.

Paikalla olleet metropolialueen kuntajohtajat perustellusti kysyivät, mikä on kunta sen jälkeen.

Asioiden koordinaatio ja kokonaisuuksien hallinta on tällä hetkellä täysin kateissa. Yksittäisiä asioita ajetaan ja päätetään huonosti valmisteltuina. Surullisin esimerkki oli esitys oppivelvollisuusiän nostosta, joka nyt kalkkiviivoilla onneksi kaatui. Lapsilisien leikkaus jäi, mutta sitä taas yritettiin perua verovähennyksellä, joka entisestään monimutkaistaa verotusta eikä kaiken lisäksi ulotu niihin pienituloisimpiin, joita oli tarkoitus auttaa.

Paljon isompia asioita ovat kuntalaki, sote-laki ja valtionosuusuudistus. Ensin valmisteltiin kuntalaki kohtuullisen perusteellisesti ja perinteisen valmistelutavan mukaan siltä pohjalta, että kuntien tehtäväalue säilyisi kutakuinkin nykyisenä. Samaan aikaan kun kuntalain lausuntopyyntö päättyi, lähtikin kuntiin sote-laki, joka veisi yli puolet tehtävistä.

Ei ihme, että kuntapäättäjät ja kuntajohtajat ovat hämmennyksissä. Ja samaan aikaan uskoa nakertaa se, että hallitus ei ole kyennyt laittamaan mitään periaatepäätöksistään käytäntöön.

Nyt haikaillaan erilaisista budjettiraameista keinoa kuntien menojen kasvun hillintään. Eihän raameilla ole mitään merkitystä ellei tehtäviä aidosti pystytä vähentämään. Sellaisia päätöksiä ei ole tehty eikä toistaiseksi näköpiirissäkään, päinvastoin. Nyt näyttää siltä, että esimerkiksi kunnille siirretty velvoite työllistää pitkäaikaistyöttömiä on tulossa huomattavasti kalliimmaksi kuin on arvioitu, muun muassa Joensuu laskee nettomenojensa lisääntyvän ensi vuonna peräti 7,5 miljoonalla.

Poliittisen päättämättömyyden hintana on velkaantuminen. Niin kauan kuin velkaa saadaan A-luokassa, on helppo lykätä vaikeita päätöksiä. Siitä huolimatta, että valtion velka lähenee 100 miljardin haamurajaa, lisävelanottoa perustellaan sillä, että monilla Euroopan mailla on suhteessa vielä enemmän velkaa.

Useiden arvioiden mukaan Suomessa pystytään nykyisessä poliittisessa tilanteessa tekemään vaikeita päätöksiä vasta kun on pakko. Se pakko tulee näillä näkymin luottoluokituslaitoksilta, jotka seuraavat tarkasti, pystyykö Suomi toteuttamaan niitä rakennepoliittisia muutoksia, joita se on luvannut tehdä.

Eläkepäätöksen hallitus ulkoisti työmarkkinajärjestöille, kun oli selvää, että se itse ei sitä olisi kyennyt päättämään.

Sote-järjestelmän uusiminen on kuntien tehtävien ohella toinen iso rakennepoliittinen asia. Siitä taloudellisia hyötyjä saadaan kuitenkin vasta vuosien päästä – edellyttäen tietysti, että se pystytään onnistuneesti toteuttamaan. Ensin on edessä suuri sekaannus ja vaara, että menojen kasvu vain kiihtyy.

Soten onnistumisen edellytyksenä on nykyisen rahoitusjärjestelmän perusteellinen uusiminen, sillä keskeinen kysymys on: mikä taho esitetyssä sote-mallissa hyötyisi siitä, että tehtävät hoidettaisiin tehokkaammin. Tähän ei ole löytynyt vastausta.

Vastausta ei ole myöskään siihen, miten erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon integrointi käytännössä toteutetaan, erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla.

TOIMITUS

Päätoimittaja: Hannu Kataja

Tuottaja:

Uutistoimisto Suomi Oy,

toimittaja Riitta Vainio,

riitta.vainio@ uutistoimistosuomi.fi

Ulkoasu:

Kari Långsjö

White Paper

TOIMITUS

Päätoimittaja: Hannu Kataja

Tuottaja:

Uutistoimisto Suomi Oy,

toimittaja Riitta Vainio,

riitta.vainio@ uutistoimistosuomi.fi

Ulkoasu:

Kari Långsjö

White Paper