työllisyys ja elinvoima

>  Kunnanjohtajat Marjukka Manninen (oikealla) ja Markus Hirvonen (toinen oikealla) kohtasivat muutosjohtajat Sinikka Salon (vasemmalla) ja Pauli Harjun (toinen vasemmalla) Kuntalehden järjestämässä väittelyssä. Parin tunnin tiukan keskustelun jälkeen joukko huoahti Kuntatalon terassilla.
> Kunnanjohtajat Marjukka Manninen (oikealla) ja Markus Hirvonen (toinen oikealla) kohtasivat muutosjohtajat Sinikka Salon (vasemmalla) ja Pauli Harjun (toinen vasemmalla) Kuntalehden järjestämässä väittelyssä. Parin tunnin tiukan keskustelun jälkeen joukko huoahti Kuntatalon terassilla.

Siun sotea ja

Siwa-kuntia

Lausuntorumba sote- ja maakuntauudistuksesta on meneillään. Kuntalehti kutsui lakiluonnoksia parhain päin selittävät muutosjohtajat sekä kaksi kriittistä kunnanjohtajaa saman pöydän ääreen. Muuttuvatko kunnat ”Siwa-kunniksi”, oli yksi keskustelun teemoista.

martta nieminen kuvat: seppo haavisto

Kun Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen ja Tyrnävän kunnanjohtaja Marjukka Manninen haastoivat sote-uudistuksen muutosjohtajan Sinikka Salon ja maakuntauudistuksen muutosjohtajan Pauli Harjun, keskustelu yltyi kiihkeäksi sanailuksi. Välillä kuitenkin naurettiin remakasti.

Hirvonen on aloittanut keväällä kunnanjohtajana pohjoiskarjalaisessa Juuan kunnassa, jossa on noin 5 000 asukasta. Juuka tunnetaan nunnanlahtelaisesta kiviteollisuudesta ja keramiikasta.

Hirvonen oli mukana Pohjois-Karjalan Siun soten valmistelussa. Hankkeessa 14 kunnan sote-palvelut ja erikoissairaanhoito yhdistetään saman katon alle.

- Uskon tuntevani sote-maailman liiankin hyvin. Olen ollut neljässä eri sote-uudistuksessa jonkinlaisena lausunnonantajana.

Manninen on johtanut vuodesta 2014 Tyrnävää, joka on lähes 7 000 asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaalla. Oulun naapurikunta on ollut pitkään muuttovoittoinen ja kasvava. Alkutuotantoon liittyvä yritystoiminta on vahvaa.

- Perunapuoli varsinkin. Parikymmentä prosenttia perunasta menee vientiin, Manninen iloitsee.

Salo on ehtinyt olla muutosjohtajana puoli vuotta, Harju vasta pari kuukautta. Kummankin pesti kestää vuoden 2019 loppuun.

Kuntalehti on poiminut keskustelusta kiinnostavia kysymyksiä ja teemoja. Osallistujat on merkitty etu- ja sukunimen alkukirjaimilla eli MH on Markus Hirvonen, MM Marjukka Manninen, PH Pauli Harju ja SS Sinikka Salo.

Miksi valtio ei ota mallia Siun soten valmisteluprosessista?

MH: Valtiovallan pitäisi ottaa opiksi Siun soten valmisteluprosessista. Asukkailta kysyttiin ensin mikä on pielessä, ja sen jälkeen mietittiin, miten ongelmat voitaisiin ratkaista parhaiten.

Kun asukkaiden hoitoprosessit oli mietitty, niiden ympärille alettiin miettiä hallintoa.

Valtiovalta tekee joka kerta saman virheen. Ne aloittavat puhumalla joistakin alueista, jostakin organisaatiosta, sitten viimeisenä katsotaan potilasta.

SS: Kierrämme maakunnissa ja käytämme paljon aikaa juuri oikeiden kysymysten etsimiseen, jolloin ratkaisut kyllä löydetään. Lähtökohtana ovat olleet asiakaskohtaiset, integroidut palvelukokonaisuudet ja miten tämä kokonaisuus pitää lopullisessa lainsäädännössä lukita. Maakuntien ja alueiden kanssa on vuorovaikutusta ja yhteistyötä jo tässä vaiheessa, kun mitään ei ole lopullisesti päätetty. Tämähän on uudenlaista toimintaa. Kyllä valtiovaltakin on oppinut jotakin.

MH: Ei se itse asiassa ole oppinut. Isot linjat on lyöty kiinni. Siellä on lyöty valinnanvapaushöpötyksiä ja muita sekaan, jotka eivät voi toteutua tässä aikataulussa.

SS: Täytyy olla linjaukset, joiden pohjalta valmistellaan. Ei valinnanvapaudesta ole vielä lainsäädäntöä kirjoitettu.

Miten lausunnot voidaan tehdä, kun avainjutut ovat auki?

MM: Itse asiassa avainjutut ovat vielä auki. Me olemme samalla tiedolla liikenteessä kuin edelliselläkin kierroksella, kun annettiin lausuntoja.

Jos ajatellaan kunnan näkökulmasta, niin menee kauan aikaa ennen kuin tiedetään jotakin lähipalveluista. Lopullista ratkaisua rahoituskuvioista ja kiinteistöistäkään ei ole.

Sitten on vielä valinnanvapaus, jota en näe mörkönä, koska siinä on paljon hyviäkin puolia varsinkin elinvoimanäkökulmasta.

Jokainen meistä näkee ehkä tulevaisuuden erinäköisenä ja antaa siitä sellaisen lausunnon, miltä se näyttää omasta näkökulmasta.

SS: Lähipalveluthan on ihan selkeästi lain teksteissäkin viitoitettu. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa, on sitten maakunnan itse päätettävä eli millä tavalla ja keinoilla – fyysisillä, liikkuvilla, etäpalveluilla, ammattilaisten kotiin tulemisilla – ne hoidetaan. Valinnanvapaudesta tulee lausuntokauden aikana seuraavan vaiheen linjaukset. Me olemme olleet hyvin avoimia julkisuudessa. Toivoisin, että lakipykäläluonnoksiakin jo avataan pian.

PH: Maakunnan perustaminen ja siihen liittyvät liikkumatilat on aika selkeästi kerrottu. Mitä siellä ei ole sanottu, tarkoittaa sitä, että ne pitää pystyä ratkomaan alueella. Siellä sisällä on liikkumatilaa ja toivoisin, etteivät kunnat nyt sitä liikkumatilaa haluaisi pienentää. Valinnanvapaudessa ja muissakin asioissa tietysti voisi toivoa, ettei lähdettäisi säätelemään kovin pieniä asioita.

Esimerkiksi omaisuuksien osalta siellä on selvät linjaukset.

Entä jos asiat määritellään niin tarkasti, etteivät ne sovi kenellekään?

MM: Suurin osa kunnista on siinä junassa, jossa mietitään tulevaisuuden kuntaa eli miten reagoitaisiin parhaiten tulevaan. Jos me niillä tiedoilla, mitä meillä on, annetaan marraskuussa lausunto, niin meidän pitäisi tietää rajapinnassa olevista ratkaisuista. Pohjois-Pohjanmaalla on paljon nuoria ja paljon isoja perheitä. Meidän näkökulmastamme on olennaisen tärkeää, millaisia palveluita pystytään räätälöimään.

Niillä tiedoilla mitkä meillä on, voisin sanoa, että tämä on aivan mahtava uudistus.

Tai jos haluan tulkita niitä tietoja sekä valmisteluprosessia toisella tavalla, niin voisin sanoa, että tämä menee ihan mönkään. Siinä tapauksessa meidän porukat eivät saa jatkossa palveluita. Me voimme tehdä kunnantalon pihalla vaikka mitä, mutta elinvoima ei oikeasti kasva, jos meillä ei ole peruspalvelut kunnossa.

Jos meillä ei ole sote-ammattilaiset käytössä meidän malliin sopivalla tavalla, niin tulee tosi isoja yhteiskunnallisia ongelmia ja kustannuksia.

Kuinka paljon mennään siihen, että määritellään prosesseja niin tarkasti, että ne eivät oikein istu kenellekään?

SS: Valtiohan niitä ei määrittele. Sen takia on tämä itsehallinnollinen maakunta, joka järjestäjänä vastaa siitä.

PH: Kyllä.

Missä on itsehallinto ja miksi halutaan niin voimakkaasti irti kunnista?

MH: Itsehallinnollinen maakunta on terminä aika hauska, kun itsehallinnon juridisista elementeistä ei täyty mikään muu kuin maakuntavaltuusto, mikä valitaan vaaleilla.

Onko edes aikomusta tuoda todellista itsehallintoa malliin ja miksi halutaan niin voimakkaasti irti kunnista?

PH: Siinä on kysymys aika pitkälle julkisen talouden hallintaan liittyvästä luottamuksesta. Sitä kautta maakunnan perustaminen pitää nähdä evoluutioprosessina. Ne asiat, jotka nyt sille annetaan, pitää pystyä hoitamaan mahdollisimman hyvin ja asukkaiden näkökulmasta myöskin hyvin ja tehokkaasti. Myöhemmässä vaiheessa, kun luottamus tavallaan lisääntyy, on luontevaa, että itsehallinto lisääntyy.

Olen itse ollut kunnassa, jossa 70 prosenttia rahasta on tullut valtionosuuksien kautta. Kyllä me tunsimme, että käytämme itsehallinnollisuutta ihan kuten muuallakin.

MM: En tykkää siitä mantrasta, mitä esimerkiksi ministeri hokee, että sote irti kuntapohjasta, koska näin ei ole. Jos me sellainen liike tehdään, niin silloin me tehdään täysin väärä kuvio. Se on myös myös huono viesti kunnille, minkä vuoksi aika moni on noussut takajaloilleen. Kyllä jokaisessa kunnassa täytyy olla joku, joka tietää millaista hyvinvointi-, terveys- ja sosiaalipalvelua väestöpohja tarvitsee, jotta se pystytään viestimään maakuntatasolle.

PH: Lähtökohta on se, että lailla annetut tehtävät siirtyvät maakunnille. Kun yleistoimivalta on kunnissa, niin hyvinvointiin liittyvät muut tehtävät ovat vapaasti kunnan tehtäviä.

Kuka valvoo euroja?

MM: Kenellä on motivaatiota katsoa, että yhdellä eurolla tehdään mahdollisimman paljon sitä, joka oikeasti hyödyttää kuntalaista? Ja mistä tällaista osaamista löytyy?

PH: Maakunta vastaa sekä eurojen käytöstä että palveluiden järjestämisestä. Työ tehdään sillä väellä, joka meillä tällä hetkellä jo on olemassa. Meidän on lähdettävä systemaattisesti kasvattamaan ihmisiä suurempiin kokonaisuuksiin. Mistään ei tule lisäresursseja.

SS: Sen takia tämä muutostuki, muutosakatemia osaamisen kasvattamiseksi esimerkiksi, on työn alla.

Selvää vai ei?

MH: Meillä on uuden sukupolven kuntaverkosto WhatsAppissa. Meillä on täysin yksimielinen kanta, että lähes kaikki näistä uudistuksen kohdista on epäselviä. Meille tuputetaan koko ajan sitä tietoa, että nämä ovat selviä asioita. Vaikka me koulutetut ihmiset luetaan illat pitkät tätä lakipakettia, asiat menevät yhä enemmän solmuun. Eivät ne ole selviä.

SS: Kun sanoit, että laki on epäselvä, niin laki ei ole epäselvä eikä epätarkka. Haluatteko te, että siellä pilkuntarkkaan säännellään, että Tyrnävällä pitää olla yksi kouluterveydenhoitaja? Toisaalta sanotte, että miksei ole itsehallintoa ja sitten, että miksei tästä ole kerrottu laissa. Tässähän on juuri se tilanne, että maakunnittain katsotaan nämä asiat yhdessä.

Miten työllisyys hoidetaan?

MM: Haluan kantaanne työllisyyden hoitoon, koska se on tällä hetkellä tämän valtakunnan suurimpia ongelmia. Jääkö mitään kunnille?

PH: Kasvupalvelulainsäädäntö toivon mukaan linjaa asiat kohdalleen. Se on lähtenyt vasta valmisteluun.

Työllisyyden järjestämisvastuun siirtäminen kunnalle tarkoittaisi sitä, että kunta ei olisi sen jälkeen tuottaja eli kunta ei voisi sen jälkeen operoida. Minun mielestäni kunnan operointikyky on tässä asiassa ihan ylivoimainen muihin nähden.

MH: Se on totta.

MM: Varsinkin oikeiden työpaikkojen löytämisessä.

PH: Järjestämisvastuu pitää olla maakunnalla, mutta tuottamiseen pitäisi jättää niin paljon vapausasteita, että olisi olemassa yhden rivin tavoite ja summa perässä.

MH: Hyvin sanottu.

MM: Juuri niin. Ne ovat elinvoimakysymyksiä, paikallisen yhteisön ratkaisuja.

Entä jos elinvoimaisetkin kunnat muuttuvat Siwa-kunniksi?

MM: Kun mietitään mitä siirtyy kunnista ja mitä ei, niin jossakin vaiheessa tulee se kysymys, että kannattaako pistää kioski kiinni. Jos maankäytön asiat lähtevät, sitten voi kysyä onko tässä mitään järkeä.

PH: Olen yrittänyt ministeriön puolella sanoa, että tämä on se kuva, mihin me tullaan menemään sitten, kun tilanne on vakiintunut.

Tämä on minun teoriani Siwa- eli Sale-kunnasta eli jos siellä ei ole edellytyksiä, sitten lähtee kuntarakenne muuttumaan. Kun kunnan asukkaiden yksityiset palvelut ovat jääneet vain ketjujen pienimmän yksikön varaan, kuvastaa se elinvoimaa ja kehittämismahdollisuuksia.

Ihmiset tajuavat, että tämänkaltaisessa yhteiskunnassa meidän kylän resurssit eivät enää riitä tappelemaan siitä, että me kehitymme yksin täällä, vaan pitää liittoutua muiden kanssa.

MM: Mitä me menetämme siinä, jos me ajamme tämän maan sellaiseen tilanteeseen, jossa oikeasti elinvoimaiset alueet muuttuvat Siwa-kunniksi?

MH: Jos tämä esitys tehdään hyvin ja huolella, niin tästä poistetaan keskeiset ongelmat, joita ministerit eivät vielä tunnusta, että niitä on. Siis itsehallinnon puute, rahoituskuviot sekä palvelut ja perustan rakentaminen. Ne jos korjattaisiin ja lakipaketti onnistuu, toimintaedellytykset paranevat.

Kyllähän me Juualla pärjääämme ja meillä on hyvät suunnitelmat. Minulla on ihan positiivinen vire siinä mielessä.

SS: Teillähän on jo sotekin yhdistetty. Se on jo pois.

MH: Mutta jos tässä menee kriisien kautta kaikki pieleen, niin meillä alkaa hitaan näivettymisen tie.

SS: Se ei ole oikea tie.

MM: Tyrnävä on yksi Suomen nuorimmista kunnista. Meillä on Eurooppa-tasolla tärkeää perunanviljelyä. Siellä tehdään muun muassa ilmaperunaa, joka tuo meille kansainväliset markkinat.

Jos pystymme tekemään hyvää yhteistyötä Oulun kanssa, hyödymme molemmat. Jos olisimme yhtenä lähiönä ja oikeasti panostaisimme maanviljelysjuttuihin, niin ei se olisi ykkösasia isossa Oulussa.

Meidän pääasiallinen tehtävä on huolehtia meidän väestön hyvinvoinnista ja alueen elinvoimasta tänä päivänäkin.

SS: Toivonkin, että kaikki keskustelu ei keskittyisi vain soteen, vaan elinvoiman kasvattamiseen. ♦

Markus Hirvonen, 33

Juuan kunnanjohtaja on sairaanhoitaja ja hallintotieteiden maisteri.

Hän toimi aiemmin mm. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän hallintopäällikkönä ja Siun soten valmistelussa. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana Pohjois-Karjalan keskussairaalan kirurgisella osastolla.

Marjukka Manninen, 40

Tyrnävän kunnanjohtaja on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Hän toimi aiemmin Oulun strategisen hankintatoimen kehittämispäällikkönä. Sitä ennen hän työskenteli kunnankamreerina Haukiputaalla. Hän on ollut myös tutkijana Oulun yliopistossa.

Pauli Harju, 56

Maakuntauudistuksen muutosjohtaja on oikeustieteiden kandidaatti, varatuomari. Hän aloitti tehtävässään elokuun puolivälissä. Tehtävä päättyy vuoden 2019 lopussa. Hän on toiminut aiemmin Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntajohtajana, Pudasjärven kaupunginjohtajana ja Taivalkosken kunnanjohtajana.

Sinikka Salo, 57

Sote-uudistuksen muutosjohtaja on hammaslääketieteen tohtori. Huhtikuussa alkanut työ päättyy vuoden 2019 lopussa. Hän on toiminut Oulun apulaiskaupunginjohtajana, tutkijana ja opettajana Oulun yliopistossa sekä Kemin ylihammaslääkärinä. Hän on ollut kehittämistehtävissä Japanissa ja Kosovossa.

Markus Hirvonen, 33

Juuan kunnanjohtaja on sairaanhoitaja ja hallintotieteiden maisteri.

Hän toimi aiemmin mm. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän hallintopäällikkönä ja Siun soten valmistelussa. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana Pohjois-Karjalan keskussairaalan kirurgisella osastolla.

Marjukka Manninen, 40

Tyrnävän kunnanjohtaja on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Hän toimi aiemmin Oulun strategisen hankintatoimen kehittämispäällikkönä. Sitä ennen hän työskenteli kunnankamreerina Haukiputaalla. Hän on ollut myös tutkijana Oulun yliopistossa.

Pauli Harju, 56

Maakuntauudistuksen muutosjohtaja on oikeustieteiden kandidaatti, varatuomari. Hän aloitti tehtävässään elokuun puolivälissä. Tehtävä päättyy vuoden 2019 lopussa. Hän on toiminut aiemmin Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntajohtajana, Pudasjärven kaupunginjohtajana ja Taivalkosken kunnanjohtajana.

Sinikka Salo, 57

Sote-uudistuksen muutosjohtaja on hammaslääketieteen tohtori. Huhtikuussa alkanut työ päättyy vuoden 2019 lopussa. Hän on toiminut Oulun apulaiskaupunginjohtajana, tutkijana ja opettajana Oulun yliopistossa sekä Kemin ylihammaslääkärinä. Hän on ollut kehittämistehtävissä Japanissa ja Kosovossa.