Kajaanilainen Miikka Kortelainen pyrkii kaupunginvaltuustoon 200–300 euron vaalibudjetilla. Rahaa enemmän vaalikampanja rakentuu ihmisten kohtaamiseen toreilla ja somessa.
Kajaanilainen Miikka Kortelainen pyrkii kaupunginvaltuustoon 200–300 euron vaalibudjetilla. Rahaa enemmän vaalikampanja rakentuu ihmisten kohtaamiseen toreilla ja somessa.

Tiukan talouden vaalit

Kevään 2017 kuntavaalien teema vaalirahoituksessa tuntuu olevan tiukka taloudenpito. Sosiaalisen median nimiin vannovat etenkin nuoret ehdokkaat. Perinteinen jalkatyökin on kunniassaan, kun äänestäjien sydämistä taistellaan.

Pekka Moliis

Kajaanilainen Miikka Kortelainen valmistautuu kolmansiin vaaleihinsa, vaikka on vasta 23-vuotias. Syksyn 2012 kuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaalle kertyi ääniä 164, ja niillä irtosi paikka valtuustosta. Eduskuntavaaleissa nuori mies keräsi 930 ääntä.

- Eduskuntavaaliehdokkuudella on oma merkityksensä tunnettavuuden kannalta. Perusarvot ovat samat niin eduskunta- kuin kuntavaaleissakin, Kortelainen pohtii.

Vaalibudjetti satasissa

Kainuun parhaaksi käristemakkaranpaistajaksi tituleerattu Kortelainen suosii ihmisläheistä kampanjaa. Ikätoverit tavoitetaan netissä, mutta samaan aikaan on oltava aikaa ihmisten kohtaamiseen ihan oikeassa elämässä.

- Somen merkitys on kasvamaan päin ainakin minun ikäluokassani. Siellä tavoittaa paljon oman ikäisiä potentiaalisia äänestäjiä. Jalkatyö on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Ihmisiä on tavattava, ja heidän asioilleen on oltava aikaa vaalienkin välillä, Miikka Kortelainen painottaa.

Suurella rahalla Kortelainen ei kampanjaansa tee. Viime kuntavaaleissa budjetti oli 200–300 euroa, ja samalla linjalla mennään nytkin.

- Omasta lompakosta ne rahat on löydyttävä. Pitää nyt kuitenkin katsoa, josko jotain apua tulisi muualtakin. Tehdään pienimuotoinen painotuote ja hankitaan näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Sitä lehti-ilmoitusta pitää miettiä, hän tuumailee.

Some tuo säästöä

Miikka Kortelainen kuului vuoden 2012 kuntavaaleissa niiden yli 15 000 kuntapäättäjän joukkoon, jotka vakuuttivat kampanjansa jääneen alle 800 euron. Valtaosa tulevienkin kuntavaalien ehdokkaista tulee liikkumaan vaalikentällä minibudjetilla.

- Pienissä kunnissa ehdokkaamme selviävät varsin kohtuullisilla panoksilla. Suurissa kaupungeissa vaaditaan enemmän näkyvyyttä, ja sen saaminen on myös kalliimpaa, keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoo.

Mitä suurempi kaupunki, sitä kalliimmat ovat kampanjat. Viime kuntavaaleissa 13 prosentilla vaalirahailmoitusvelvollisista oli palanut kampanjointiin yli 800 euroa.

Valtaosa vihreistä ehdokkaista teki keskimäärin muutaman sadan euron kampanjan. Reilulla viidenneksellä oli nelinumeroinen kuntavaalibudjetti. Viisinumeroiset kuntavaalibudjetit olivat harvinaisia, mutta muutama esiintyi.

- Suuremmat kampanjabudjetit painottuvat suurille kaupunkiseuduille, joissa kampanjointi on selvästi kalliimpaa, vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen kertoo.

Jokaisen puolueen vastauksissa korostetaan sosiaalisen median merkitystä, mutta erityisesti vasemmistoliitto ja vihreät aikovat panostaa nettiin toden teolla.

- Meille netti on printtiä tärkeämpi alusta, koska rahaa on käytössä muita puolueita vähemmän. Some on printtiä kustannustehokkaampi ja pääsemme suoraan vuorovaikutukseen äänestäjien kanssa. Toki joitain printtimainoksiakin tulee, mutta painotamme mainontaa entistä enemmän nettiin, vasemmistoliiton puoluesihteeri Joonas Leppänen kertoo.

Kun vakiintuneet puolueet panostavat vaalimainontaan satoja tuhansia euroja, niin eduskunnan ulkopuoliset puolueet joutuvat pärjäämään murusilla. Niinpä ei ole mikään ihme, että pienpuolueiden joukossa tähytään nettiin.

Näin on tilanne myös puolueista tuoreimmalla, Suomen eläinoikeuspuolueella, jonka kohderyhmä on pitkälti tavoitettavissa netin kautta. Puolueen varapuheenjohtaja Santeri Pienimäki kehuu, että netti on mainostajalle edullisempi ja mahdollistaa nopean reagoinnin kampanjavaiheessa.

- Printtimedia on silti tärkeä paikallinen mainoskanava myös näissä vaaleissa, hän huomauttaa.

Puoluetukea valuu piiritasolle

Vaalirahatutkija Tomi Venhon viimesyksyisen Rahastaa, ei rahasta, rahastaa -seurantaraportin mukaan eduskuntapuolueet panostivat viime kuntavaaleihin puoluetoimistojen kautta lähes 3,8 miljoonaa euroa. Bruttosummissa laskettuna kolmen kärki oli tuolloin SDP, kokoomus ja perussuomalaiset, joiden kaikkien panostus oli yli tai alle 800 000 euroa. Valtaosa näistä rahoista on peräisin puoluetuesta.

Samassa kokoluokassa liikutaan ensi keväänäkin. Osa puolueista tosin pyrkii leikkaamaan summia, mutta samaan aikaan taloudellista tilannettaan petrannut vihreät nostaa panostuksensa lähes kolminkertaiseksi 450 000 euroon. Samalla se ohittaa keskustan, jossa arvioidaan valtakunnan tasolla pärjättävän 400 000 eurolla.

Saman raportin mukaan eduskuntapuolueiden piiriorganisaatiot panostivat vuoden 2012 kuntavaaleihin noin 2,2 miljoonaa euroa. Piirijärjestöjen tärkein tulonlähde oli puoluetoimistoista kentälle kanavoitu puoluetuki. Yksityishenkilöiltä kertyi piiritason vaalirahasta vain 10 prosenttia ja yritystuen osuus oli alle prosentin luokkaa.

Suurin osa piirijärjestöistä joutui viime kerralla supistamaan panostustaan edellisistä vaaleista. Perussuomalaiset olivat poikkeus eduskuntavaalijytkyn ja kasvaneen puoluetuen ansiosta, joten sillä suunnalla moninkertaistettiin rahoitus piireille. Puolue ohjasi piirijärjestöille vaalirahaa peräti 581 000 euroa.

Puolueverolla suuri vaikutus

Tarkkoja tietoja paikallisjärjestöjen vaalityössä käyttämästä rahasta ei ole saatavissa, sillä vaalirahoituslaki ei sitä edellytä. Kunnallisten luottamushenkilöiden palkkioista peritty puoluevero on kuitenkin yksi kunnallisjärjestöjen tärkeimmistä rahalähteistä. Tämä tuli ilmi myös Kuntalehden tuoreessa kyselyssä puoluesihteereille. Puolueveron kautta arvioidaan kertyvän jopa yli puolet kunnallisjärjestöjen vuosibudjeteista.

- Paikallisosastot keräävät luottamushenkilömaksuverona 15–30 prosenttia palkkioista. Tämä sitten käytetään aika pitkälti kuntavaaleissa. Eli valtaosa rahasta tulee tästä potista, kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä vahvistaa.

Keskustassa tiedetään niin ikään puolueveron merkitys. Pelkällä puolueverolla ei kuitenkaan maakuntalehtien sivuilla näkyviä mainoksia rahoiteta, vaan rahaa kerätään toisin paikoin myös suoraan ehdokkailta.

- Sitä käytetään paikalliseen puoluetoimintaan oman varainhankinnan lisäksi. Osa kunnallisjärjestöistä perii ehdokasmaksun, joka vaihtelee muutamista kympeistä joihinkin satasiin, puoluesihteeri Jouni Ovaska kertoo.

Tomi Venhon seurantaraportin mukaan suurimmat esille tulleet ehdokasmaksut ovat olleet Oulun vihreällä kunnallisjärjestöllä, jossa maksut ovat vaihdelleet 150 eurosta 750 euroon. ♦

Kunnallisjärjestöjen vaalirahat jäävät pimentoon

Vaalirahatutkija, valtiotieteiden tohtori Tomi Venho ei ole tyytyväinen nykyiseen vaalirahoituslainsäädäntöön. Tilanne on parantunut sitten Kehittyvien maakuntien Suomi -aikojen, mutta etenkin kuntavaalien rahavirtojen seurannassa on ongelmia.

- Kuntavaaleissa keskeisin toimija vaalirahoituksen suhteen on kunnallisjärjestöt. Niillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta ilmoittaa vaalirahoituksestaan minnekään. Tai olisihan niillä velvollisuus ilmoittaa yli 1 500 euron tuista, mutta eivät ne niitäkään aina ilmoita, kritisoi Venho.

Tutkijan kritiikki ei koske Helsinkiä, jonka puolueiden kunnallisjärjestöt on katsottu piirijärjestöiksi ja ne ovat velvollisia tekemään tiliä toiminnastaan Valtiontalouden tarkastusvirastolle.

Kunnallisjärjestöjen erot vaalibudjeteissa ovat valtavia. Suurin yksittäinen vaalibudjetti Helsingin ulkopuolisilla kunnallisjärjestöillä on ollut 113 000 euroa, ja pienten kuntien pienten puolueiden vaalibudjetit liikkuvat sadoissa euroissa.

- Kunnallisjärjestöjä on sen verran paljon, että niiden säännöllinen valvonta olisi ehkä vaikeaa, mutta julkisuutta voisi lisätä muutenkin. Tämä on ennen kaikkea poliittinen valinta. Kunnallisjärjestöjen asema ei ollut esillä, kun vaalirahakohun myötä lainsäädäntöä uudistettiin. Niitä asioita uudistettiin, joihin media tarttui, mutta kunnallisjärjestöjen ilmoitusvelvollisuuteen ei puuttunut kukaan, Venho harmittelee.

Vaalirahatutkijan näkökulmasta huononnus on tapahtunut myös siinä, että alle 800 euron vaalibudjeteilla operoivien valtuutettujen ja varavaltuutettujen ei tarvitse enää tehdä yksityiskohtaista tiliä käyttämistään ja saamistaan vaalirahoista. Vielä vuoden 2008 kuntavaaleissa pienemmistäkin kampanjoista piti tehdä yksityiskohtainen ilmoitus.

- Uudistuksessa menetettiin tutkimuksen kannalta paljon oleellista tietoa, jota ei ole mistään saatavissa. Muutosta perusteltiin byrokratian vähentämisellä. Tosiasiassa yhä edelleen ilmoitus pitää lähettää, mutta nyt siitä voidaan jättää tiedot pois. Tämän muutoksen avulla kavennettiin julkisuutta, vähentämättä byrokratiaa, Tomi Venho arvioi.

Raha ei kaikkea ratkaise

Paksu pankkitili helpottaa vaalikampanjan rakentamista, mutta se ei yksin ratkaise läpimenijöitä kuntavaaleissa. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla ehdokas ja äänestäjät tuntevat toisensa henkilökohtaisesti.

- Ei Suomessa luottamusmiespaikkaa niin vain voi ostaa isolla kampanjalla. Tietenkin tunnettavuutta saa rahalla, mutta monet muutkin seikat ratkaisevat. Mitä pienemmästä paikkakunnasta on kyse, sitä varmemmin ihmiset tuntevat toisensa. Jos äänestäjä ei henkilökohtaisesti ehdokasta tunnekaan, niin tietää ainakin kenen poika tai tyttö hän on, Tampereen yliopiston valtiotieteen professori Ilkka Ruostetsaari toteaa.

Tulevaisuudessa siintävät maakuntavaalit tulevat Ruostetsaaren arvion mukaan siirtämään osan politiikan suuremmista nimistä pois kuntavaalien listoilta.

- Pääosa kansanedustajista lähtee kuitenkin mukaan maakuntavaaleihin. Se on oikeastaan pakko, mikäli he haluavat olla esillä oman vaalipiirinsä alueella. Maakuntien rajat noudattelevat pitkälle vaalipiirirajoja, Ilkka Ruostetsaari muistuttaa.

Maakuntavaalit tuovat tulevaisuudessa mielenkiintoisen elementin vaalirahoituksen jakautumiseen ja määrään. Puolueet siirtävät osan kuntavaalien panoksista maakuntavaaleihin, mutta samalla uusia potentiaalisia vaalirahoittajia ilmaantuu näköpiiriin.

- Maakuntavaalit on mielenkiintoinen tulokas rahoituksen kannalta. Mikä vaikutus on sillä, kun palveluja tuotetaan maakunnallisesti ja yksityisillä sote-yhtiöillä on suurempi rooli palvelutuotannossa? Erilaisten sote-yritysten luulisi olevan taho, joilla on mielenkiintoa rahoittaa eri puolueita, Ruostetsaari pohtii.

Pekka Moliis

Konkareilla budjetit voivat yltää tuhansiin euroihin

Kuntalehti kysyi eri puolueiden ehdokkaiden vaalibudjetteja.

Kuva: Joonas MäkivirtaAleksi Keto

Ikä: 25

Kunta ja puolue: Turku, Sdp, ei ollut ehdolla viime kuntavaaleissa

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

Joitain satoja euroja

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: 100–200 euroa

Mihin suurin osa rahasta kuluu:

Materiaaleihin ja tapahtumien toteutukseen.

Somen merkitys vaalityössä:

Hyvin merkittävä. Pyrin olemaan aktiivinen Facebookissa ja blogin puolella.

Ari Karvo

Ikä: 58

Kunta ja puolue:

Rovaniemi, keskusta, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

700 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 1 100 euroa

Äänen hinta vuonna 2012: 7,48 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: 700 euroa

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Lehtimainontaan ja kahvitarjoiluihin

Somen merkitys vaalityössä: Sosiaalisesta mediasta ei ole vielä tietoa.

Terhi Koulumies

Ikä: 45

Kunta ja puolue: Helsinki, kokoomus, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017: 8 000 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 13 763 euroa

Äänen hinta vuonna 2012: 7,51 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Kaikki on omaa rahaa.

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Lehti-ilmoituksiin ja ulkomainontaan.

Somen merkitys vaalityössä:

On vaikea arvioida erikseen sosiaalista mediaa, mutta internetin merkitys on suuri. Panostan internet-sivuihin ja vaalikoneisiin.

Jaana Lehtilä

Ikä: 51

Kunta ja puolue: Kouvola, vihreät, oli ehdolla viime kuntavaaleissa, mutta ei päässyt valtuustoon

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

Noin 600 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 200 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Tämänhetkinen vaalibudjettini perustuu vain omaan rahoitukseeni.

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Budjetti sisältää oman flyerin painatuksen ja yhden oman lehtimainoksen hankinnan.

Somen merkitys vaalityössä: Vihreille some on tärkeä väline tavoittaa äänestäjiä, varsinkin nuoria. Ikäni puolesta ajattelen, etteivät omat potentiaaliset äänestäjäni käytä somea kovin laajasti. Tästä syystä ylläpidän vain poliitikkosivua Facebookissa.

Hilkka Ahokkanen

Ikä: 60

Kunta ja puolue: Padasjoki, perussuomalaiset, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017: Alle 800 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 600 euroa

Äänen hinta vuonna 2012: 6 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Lähes kaikki omaa rahaa

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Mainontaan

Somen merkitys vaalityössä: Ei sosiaalinen media varmaankaan ole kovin iso asia vielä meillä Padasjoella.

Rami Sipilä

Ikä: 44

Kunta ja puolue: Jyväskylä, kristillisdemokraatit, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

2 000 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012:

1 500 euroa

Äänen hinta vuonna 2012:

7,21 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa:

2 000 euroa

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Lehtimainoksiin ja postilaatikkoon jaettaviin mainoksiin

Somen merkitys vaalityössä:

Vaikea arvioida. Uskon, että sitä kautta tavoitan 20–40 prosenttia äänestäjistä. Suurin työ tehdään henkilökohtaisilla kohtaamisilla ja vaalipaneeleissa.

Rebecka Streng

Ikä: 19

Kunta ja puolue: Lohja, Rkp, ei ollut ehdolla viime kuntavaaleissa

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

Ei vielä tietoa.

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Yritän pysyä noin sadassa eurossa tai alle.

Vaalimainontaan

Somen merkitys vaalityössä: Äärimmäisen tärkeä. Lähestulkoon koko kampanjani perusta on sosiaalinen media. Sosiaalisen median avulla tavoittaa suuremman yleisön ja varsinkin nuoret äänestäjät. Somessa mielipiteensä voi ilmaista mukavalla ja inspiroivalla tavalla esimerkiksi videon muodossa. Ehdokkaana minun tulee olla helposti lähestyttävä ja some madaltaa huomattavasti kynnystä ottaa yhteyttä ja keskustella kanssani kunnallispolitiikasta.

Konkareilla budjetit voivat yltää tuhansiin euroihin

Kuntalehti kysyi eri puolueiden ehdokkaiden vaalibudjetteja.

Kuva: Joonas MäkivirtaAleksi Keto

Ikä: 25

Kunta ja puolue: Turku, Sdp, ei ollut ehdolla viime kuntavaaleissa

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

Joitain satoja euroja

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: 100–200 euroa

Mihin suurin osa rahasta kuluu:

Materiaaleihin ja tapahtumien toteutukseen.

Somen merkitys vaalityössä:

Hyvin merkittävä. Pyrin olemaan aktiivinen Facebookissa ja blogin puolella.

Ari Karvo

Ikä: 58

Kunta ja puolue:

Rovaniemi, keskusta, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

700 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 1 100 euroa

Äänen hinta vuonna 2012: 7,48 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: 700 euroa

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Lehtimainontaan ja kahvitarjoiluihin

Somen merkitys vaalityössä: Sosiaalisesta mediasta ei ole vielä tietoa.

Terhi Koulumies

Ikä: 45

Kunta ja puolue: Helsinki, kokoomus, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017: 8 000 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 13 763 euroa

Äänen hinta vuonna 2012: 7,51 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Kaikki on omaa rahaa.

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Lehti-ilmoituksiin ja ulkomainontaan.

Somen merkitys vaalityössä:

On vaikea arvioida erikseen sosiaalista mediaa, mutta internetin merkitys on suuri. Panostan internet-sivuihin ja vaalikoneisiin.

Jaana Lehtilä

Ikä: 51

Kunta ja puolue: Kouvola, vihreät, oli ehdolla viime kuntavaaleissa, mutta ei päässyt valtuustoon

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

Noin 600 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 200 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Tämänhetkinen vaalibudjettini perustuu vain omaan rahoitukseeni.

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Budjetti sisältää oman flyerin painatuksen ja yhden oman lehtimainoksen hankinnan.

Somen merkitys vaalityössä: Vihreille some on tärkeä väline tavoittaa äänestäjiä, varsinkin nuoria. Ikäni puolesta ajattelen, etteivät omat potentiaaliset äänestäjäni käytä somea kovin laajasti. Tästä syystä ylläpidän vain poliitikkosivua Facebookissa.

Hilkka Ahokkanen

Ikä: 60

Kunta ja puolue: Padasjoki, perussuomalaiset, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017: Alle 800 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012: 600 euroa

Äänen hinta vuonna 2012: 6 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Lähes kaikki omaa rahaa

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Mainontaan

Somen merkitys vaalityössä: Ei sosiaalinen media varmaankaan ole kovin iso asia vielä meillä Padasjoella.

Rami Sipilä

Ikä: 44

Kunta ja puolue: Jyväskylä, kristillisdemokraatit, valtuutettu

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

2 000 euroa

Vaalibudjetti vuonna 2012:

1 500 euroa

Äänen hinta vuonna 2012:

7,21 euroa

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa:

2 000 euroa

Mihin suurin osa rahasta kuluu: Lehtimainoksiin ja postilaatikkoon jaettaviin mainoksiin

Somen merkitys vaalityössä:

Vaikea arvioida. Uskon, että sitä kautta tavoitan 20–40 prosenttia äänestäjistä. Suurin työ tehdään henkilökohtaisilla kohtaamisilla ja vaalipaneeleissa.

Rebecka Streng

Ikä: 19

Kunta ja puolue: Lohja, Rkp, ei ollut ehdolla viime kuntavaaleissa

Arvio vaalibudjetista vuonna 2017:

Ei vielä tietoa.

Paljonko aikoo panostaa omaa rahaa ensi kevään vaaleissa: Yritän pysyä noin sadassa eurossa tai alle.

Vaalimainontaan

Somen merkitys vaalityössä: Äärimmäisen tärkeä. Lähestulkoon koko kampanjani perusta on sosiaalinen media. Sosiaalisen median avulla tavoittaa suuremman yleisön ja varsinkin nuoret äänestäjät. Somessa mielipiteensä voi ilmaista mukavalla ja inspiroivalla tavalla esimerkiksi videon muodossa. Ehdokkaana minun tulee olla helposti lähestyttävä ja some madaltaa huomattavasti kynnystä ottaa yhteyttä ja keskustella kanssani kunnallispolitiikasta.