uutisanalyysi

Politiikkaa kuntavaalit mielessä

Ei tarvitse kauan istua eduskunnan kuppilassa tai jutella Kuntamarkkinoilla kansanedustajien kanssa, kun huomaa mistä henkilökohtainen kenkä puristaa kuntavaaleissa.

Varsinkin maaseutukansanedustajat pohtivat tosissaan kumpiin vaaleihin, tuleviin maakuntavaaleihin vai kevään kuntavaaleihin, pitäisi lähteä mukaan. Vai molempiin? Varsin monet kokevat tulevien maakuntien valtuustot jo asioiden sisällön ja laajuuden takia lähemmäksi kansanedustajan työtä ja siksi niitä ei voi sivuuttaa. Mutta mitä tekisi kotikunnan valtuuston kanssa?

Kuntien tehtävät tulevat sote-uudistuksen myötä oleellisesti muuttumaan, kapenemaan. Tämä puoltaisi antamaan tilaa uusille yrittäjille, mutta sitten tulee vastaan puolueen etu ja menestys. Useat maaseutukansanedustajat ovat kuntavaaleissa puolueidensa ääniharavoita. Monet ovat keränneet kuntavaaleissa yli puolet puolueensa äänistä. Miten kävisi, jos nämä äänet pantaisiin ”uusjakoon”? Tuskin ne meidän henkilökeskeisessä vaalijärjestelmässä sellaisenaan säilyisivät puolueella, vaan naapuripuolueen ”kellokas” voisi hyvinkin käydä apajilla.

Kansanedustajilla, jotka ovat myös valtuutettuja, on nyt todella mietinnän paikka. Työtaakka kasvaa, jos on mukana kaikissa kolmissa vaaleissa; kuntavaaleissa, tulevissa maakuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa.

TÄTÄ ONGELMAA ei ole Helsingin kaupunginvaltuuston (1988–1994) entisellä jäsenellä, nykyisellä elinkeinoministeri Olli Rehnillä, kesk. Hänet tultaneen nimittämään tässä kuussa Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi, joka tarkoittaa käytännössä harjoittelupaikkaa pääjohtajan parin vuoden päästä vapautuvaa paikkaa varten.

Harvoin näkee yhtä johdonmukaista ja keskinäistä arvostusta henkivää urakehitystä kuin Mikkelin ”suurten poikien”, Erkki Liikasen, sd., ja Olli Rehnin kohdalla on. Ensin EU-komissaarina vuosina 1995-2004 toiminut Liikanen otti Oxfordissa poliittisesta taloustieteessä tohtoriksi väitelleen Rehnin kabinettipäällikökseen 1998. Sitten Rehn seurasi Liikasta EU-komissaarina kaksi kautta 2004–2014.

Ja nyt sitten auennee ovi Liikasen pääjohtamaan Suomen Pankkiin. Suomen Pankin johtajan nyt auki olevaan virkaan on monta hyvää hakijaa, mutta Olli Rehnin pätevyyttä ja kokemusta lienee muiden mahdotonta ohittaa.

HALLITUKSEN työllisyysryhmän vaikeudet ovat olleet runsaasti esillä. Toimittaja Teemu Luukka kirjoitti Helsingin Sanomissa 4. lokakuuta, että käsitteet ”yhdessä” vai ”yhteistyössä” olivat kolmikantaisen valmistelun dilemma. Työryhmän umpikujasta Luukka kirjoittaa: ”Ennen vanhaan EK ja SAK olisivat menneet sivuhuoneeseen ja sopineet, miten työttömyysturva ratkaistaan, ja muut olisivat sen mumisten hyväksyneet. Nyt EK luottaa, että oikeistohallitus tekee sille mieluisia päätöksiä.”

Niin se on. Nyt Elinkeinoelämän Keskusliitossa tehdään historiallista koetta: EK:n ”ideologista osaamista” edustavat kärkikaksikko, toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja työmarkkinajohtaja Ilkka Oksala. Molemmat tulevat politiikasta. Häkämiehellä on takanaan pitkä ura kokoomusvaikuttajana, kansanedustajana ja ministerinä. Oksala edustaa samaa osaamista muun muassa entisenä kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteerinä.

Tähän asti virta on kulkenut toisinpäin. Esimerkiksi mittavan uran työmarkkinajohtajina tehneet Lauri Ihalainen, sd., ja Jaana Laitinen-Pesola, kok., ovat nyt eduskunnassa. Ensin mainittu oli SAK:n puheenjohtajana 1990–2009 ja jälkimmäinen sairaanhoitajien Tehyn puheenjohtajana 1997–2013.

EK:n arvio on mielenkiintoinen. Vaikka maassa on porvarihallitus, ei se ole kovinkaan ideologinen. Pääministeri Juha Sipilä, kesk., on entinen yrittäjäliikemies ja pragmaattinen insinööriajattelija. Timo Soini, ps., puolestaan on mannermaiseen tapaan populisti, joka ottaa politiikan aineksensa sekä oikealta että vasemmalta. Ei hänellä ole varaa kääntää selkäänsä duunariäänestäjille. Eikä Petteri Orpokaan, kok., ole mikään markkinaliberaali, vaan paremminkin pragmaattinen, sosiaali- ja arvokonservatiivi Ilkka Suomisen ja Harri Holkerin tapaan. Työelämän uudistustakin tehdään nyt kuntavaalit mielessä, se on puoluejohtajien todellisuutta. Tämä taas saattaa tehdä EK:n toiveet tyhjiksi.

Eli paineet kevään kuntavaaleja kohtaan sen kun kasvavat. Yhteiskunnassa vaikuttavat voimat ja toiveet käyvät kovin erisuuntiin. Ne vaikuttavat vaaleihin. Niissä ratkaistaan kuntien johto, mitataan puolueiden todellinen kannatus ja arvioidaan hallituksen politiikan tähänastiset tulokset. ♦

Kuva: Kari Långsjö
Hannu Lehtilä

Kuva: Kari Långsjö
Hannu Lehtilä