Pitäisikö ministerin

valtaa kaventaa?

Kun liikenneministeri teki syksyllä päätöksiä junaliikenteen lakkauttamisista, moni esimerkiksi Siuntiossa kysyi, onko yksittäisellä ministerillä liikaa valtaa.

Hallitus tutkituttaa, olisiko nykyistä parempi vaihtoehto yhtenäinen valtioneuvostoviraston malli, jossa koko hallitus päättäisi asioista enemmän yhdessä. Se kaventaisi yksittäisen ministerin valtaa.

Pysähtyykö lähijuna yhä Siuntion asemalla? Viime viikolla Siuntion kunnanhallitus hyväksyi osaltaan esisopimuksen Helsingin Seudun Liikenne -kuntayhtymän kanssa lähijunaliikenteen järjestämisestä välillä Siuntio-Helsinki. HSL:n hallituksen oli määrä käsitellä sopimusta aiemmin tällä viikolla. Siuntion kunnan delegaatio kävi viime viikolla selvittämässä tilannetta myös eduskuntaryhmille ja oli kuultavana eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa.
Pysähtyykö lähijuna yhä Siuntion asemalla? Viime viikolla Siuntion kunnanhallitus hyväksyi osaltaan esisopimuksen Helsingin Seudun Liikenne -kuntayhtymän kanssa lähijunaliikenteen järjestämisestä välillä Siuntio-Helsinki. HSL:n hallituksen oli määrä käsitellä sopimusta aiemmin tällä viikolla. Siuntion kunnan delegaatio kävi viime viikolla selvittämässä tilannetta myös eduskuntaryhmille ja oli kuultavana eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa.

eija kallioniemi

Pääministeri Juha Sipilän, kesk., hallituksen tavoitteena on parantaa valtioneuvoston omaa johtamista ja toimeenpanoa. Asioille olisi hyväksi, jos hallitus voisi päättää asioista enemmän yhdessä, kollegiaalisesti.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen, kesk., tehtävänä on selvittää, toimisiko yhtenäinen valtioneuvostoviraston malli Suomessa.

Sellainen on ollut Ruotsin käytössä vuodesta 1997. Ruotsissa hallitus päättää isoista poliittisista asioista Suomea enemmän kollegiaalisesti, ja ruotsalaisella ministerillä on siksi vähemmän valtaa kuin suomalaiskollegalla. Selvästi eniten valtaa Ruotsissa on pääministerillä.

Vehviläinen selvityttää sekä Ruotsin-mallin toimivuuden että sen, miten eri valtioneuvostovirastomallit voitaisiin toteuttaa Suomessa. Selvityksen on määrä olla valmiina ensi vuoden lopussa.

Suurempi remontti vaatii perustuslain muutoksen.

- Minun pontimeni on siinä, että saisimme edistettyä paremmin hallituksen yhteistä tahtoa, etteivät ministeriöt toimisi vain omina putkinaan. Yhtenäinen valtioneuvosto voisi olla modernimpi ja parempi tapa poikkihallinnollisten asioiden eteenpäin viemiseksi, Vehviläinen sanoo.

Vehviläinen kommentoi ministerin nykyisen vallan määrää vain siten, että ”yksittäisen ministerin ei pidä olla ainakaan estämässä hallituksen yhteisiä hankkeita.”

- Sellaistakin on nähty vuosien varrella, että ministeri rupeaa jarruttamaan hallitusohjelman eteenpäin viemistä, kun se ei oikein maistu. Esimerkiksi jokainen aloittava liikenneministeri on sitä mieltä, että promillerajaa pitää laskea, ja aina oikeusministeri tulee ja sanoo, ettei voi laskea, koska oikeusministeriön tulkinta asiaan on erilainen.

Yksittäisen ministerin valtaa siirtyy kollegiolle

Jo viime vaalikaudella parlamentaarinen KEHU-komitea arvioi yhtenäisen valtioneuvoston rakennetta pääministeri Jyrki Kataisen, kok., pyynnöstä. Komitea summasi, ettei ruotsalainen malli käy sellaisenaan Suomeen. Nimenomaan komitea ehdotti alkuvuodesta selvitystä valtioneuvostovirastomallista.

Ruotsin ja Suomen suurin ero on hallitusjärjestelmässä: Ruotsissa puolueet muodostavat kaksi blokkia, kun Suomessa on monipuoluejärjestelmä.

KEHU-komitean pääsihteerinä toiminut KHO:n kansliapäällikkö Päivi Pietarinen sanoo, että yksi syy komitean asettamiseen oli se, että ministerin asema ministeriönsä päällikkönä on hyvin vahva. Se jarruttaa tehokasta päätöksentekoa.

- Jos perustettaisiin yhtenäinen valtioneuvostovirasto, ministerit tekisivät ehkä jatkossa päätöksiä kollegiaalisesti sellaisistakin asioista, jotka nyt kuuluvat yksittäisen ministerin päätettäviksi. Näin voitaisiin tehdä yhteisen edun mukaisia päätöksiä, tarvittaessa nopeitakin, Pietarinen kuvailee.

Vääntö sote-uudistuksesta on siitä oiva esimerkki. Hallituksen on ollut vaikea päättää uudistuksesta, koska kokonaisuus on yhden ministerin vastuulla, mutta koskettaa monen ministerin toimialaa ja intressejä.

Myös jatkossa on tarkoitus säätää lailla, mistä päätetään valtioneuvostossa kollegiaalisesti ja mistä yksittäinen ministeri voi päättää.

Seuraavaksi yhteiset määrärahat ja virat?

Askel yhtenäiseen valtioneuvostoon otettiin jo maaliskuussa alussa, jolloin ministeriöiden hallinto- ja palvelutoiminnot koottiin hallintoyksiköksi valtioneuvoston kansliaan. Näin parannettiin tehokkuutta ja tuottavuutta.

Valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri Timo Lankinen ei vielä ennakoisi, mihin malliin Suomessa päädytään.

- Varmasti haetaan yhtenäisemmän valtioneuvoston mallia. Seuraava askel voisi olla yhteisen talouden, määrärahojen ja virkojen luominen valtioneuvostolle, vaikka valtioneuvosto koostuisikin erillisistä ministeriöistä. Jatkossa valtioneuvoston sisälle luodaan vielä nykyistä enemmän yhteisiä prosesseja. Viimeinen vaihe olisi, että luotaisiin Ruotsin-malli, jossa on yksi valtioneuvostovirasto, Lankinen hahmottelee.

Siuntio suivaantui Y-junan lopetuksesta

Liikenne- ja viestintäministeriö ja VR kertoivat syyskuun puolivälissä lakkauttavansa 28 asemaa ja lukuisia junayhteyksiä. Maaliskuun lopussa on määrä lopettaa myös Helsingistä Karjaalle liikennöivä Y-juna, minkä jälkeen esimerkiksi Siuntiossa ei pysähtyisi junan junaa.

Uutisen jälkeen Siuntio oli valmis tutkimaan, onko valtio rikkonut sopimusta tai jättänyt noudattamatta valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Uudenmaan ELY-keskus ja Länsi-Uudenmaan kunnat sitoutuivat runsas vuosi sitten kehittämään rataliikennettä ja lisäämään asukkaita radan varteen.

Siuntion kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa sanoi valtion toimintaa yksinvaltaiseksi.

- Kuntapuolella on totuttu tekemään päätöksiä kuulemisten jälkeen. Päätösten pitäisi olla perusteltuja. Y-junapäätöksessä tuntuu ihmeelliseltä, ettei ole selvitetty kokonaisvaikuttavuutta kunnalle tai annettu mahdollisuutta lausua asiasta mitään ennen päätöstä, Isotupa ihmetteli.

- Tieto ei kulje. Tuntuu, että keskusteluissa heitetään kaikenlaisia arvioita, jotka eivät välttämättä perustu tutkittuun tietoon. Täällä asukkaat eivät voi ymmärtää, ettei Siuntion asema olisi kannattava, kunnanjohtaja kuvaili tuolloin.

”Yksinvallasta ei ole koskaan kysymys”Anne Berner

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, kesk., vastaa, että päätös leikata joukkoliikenteen ostoliikenteestä tuli annettuna hallitusohjelmassa. VR:n ostoliikenteestä leikkaaminen oli hänen oma esityksensä.

- Toimeenpano perustuu erilaisiin arvioihin ja analyyseihin ja harkintaan ja on kiinni yhteistyöstä ja valmistelusta.

- Yksinvallasta ei ole koskaan kysymys. Kaikki keskeiset päätökset tehdään yhteisellä päätöksellä hallituksessa, ja niin tämäkin, Berner selvittää.

Noin puolivuotisen ministeriaikansa jälkeen Berner on yhä yllättynyt siitä, ”miten paljon ja nopeasti ministeri pystyy viemään asioita läpi”, enemmän kuin ulkopuolelta katsottuna voisi luulla.

- En tarkoita vallan määrää. Kyse on enemmän tahdostamme ja toimeenpanokyvystämme. Toimeenpanokyky on johtamiskysymys ja johdonmukaisuuden kysymys. Tykkään perehtyä ja katsoa asioita faktojen kautta, Berner sanoo.

- Valta ei ole itseisarvo, vain työkalu. Valtaa pitää olla sen verran, että pystyy kantamaan vastuun.

Mahdolliseen valtioneuvostovirastomalliin Berner ei ota kantaa, mutta sanoo, että aika edellyttää yhä nopeampia päätöksiä ja entistä nopeampaa reagointikykyä.

Junayhteys pysyi ykkösvaihtoehtona

Siuntiossa halutaan tietenkin, että juna pysähtyy yhä asemalla.

Lokakuun lopulla Siuntion tunnelin päässä alkoi näkyä valoa: Helsingin seudun liikenne (HSL) päätti lähteä etsimään Y-junan korvaavaa lähijunaliikennettä Helsingistä Siuntioon – ei kokopäiväistä, mutta työmatkalaisten ja opiskelijoiden kulkemisen mahdollistavaa.

Jos kaikki osaset, esimerkiksi kustannusten jako, loksahtivat paikoilleen, tätä luettaessa periaatteellinen päätös korvaavasta junasta on jo saatu tehdyksi. ♦

”Ei mene läpi kivuttomasti”

Dosentti Ilkka Ruostetsaari ennakoi poliitikkojen älähtävän, jos ministereiden valtaa aletaan vähentää.

- Tämä on jo nyt hankala kysymys. Ei tämä kivuttomasti mene läpi, koska hallitukset meillä ovat monipuoluehallituksia. Puolueet haluavat pitää kiinni siitä, että ministerillä on todellista valtaa, ja että valta ei keskity kohtuuttoman paljon pääministerille, Ruostetsaari uskoo.

Ruostetsaari toimii dosenttina Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella. Hän on tutkinut eliittiä ja suomalaisen yhteiskunnan valtarakenteen muutoksia.

- Hallituksen pitää kyetä tekemään aika nopeasti uusia linjauksia, mikä vaatii nimenomaan kollegiaalista työskentelyä. Viime vuosina on nähty, että maailma muuttuu yhä nopeammin, ja hallitusohjelma saattaa vanheta jo kun printtimuste on kuivunut, hän kuvaa.

Ruostetsaari ei sano, että ministereillä olisi liian paljon valtaa. Hän pitää hallinnonalojen välistä yhteistyötä liian vähäisenä.

Tutkijan silmissä Sipilän hallituksen ”uusi hallitusoppi” eli strateginen hallitusohjelma pyrkii osaltaan vähentämään ministeriöiden sektoroitumista. Takavuosina hallitusten politiikkaohjelmista yritettiin tehdä poikkihallinnollista työvälinettä, mutta huonolla menestyksellä.

- Ministerit voivat johtaa varsin itsenäisesti ministeriötään. Ministeriöt ovat päällikkövirastoja, ja ministerin sana on laki; hän antaa ohjeet asioiden valmistelusta ja voi verrattain vapaasti täyttää virat. Sellaista henkeä on ollut, että ministerit eivät ole mielellään puuttuneet toisen ministerin hallinnonalan asioihin ja lähtevät siitä, että toiset ministerit eivät puutu hänen hallinnonalaansa, Ruostetsaari selvittää.

Faktat

Perustuslaki ja valtioneuvosto

Perustuslaki sanoo valtioneuvostosta:

Ministerit ovat virkatoimistaan vastuunalaisia eduskunnalle. Jokainen asian käsittelyyn valtioneuvostossa osallistunut ministeri vastaa päätöksestä, jollei hän ole ilmoittanut eriävää mielipidettään pöytäkirjaan merkittäväksi. (60§)

Valtioneuvoston tehtävistä:

Valtioneuvostolle kuuluvat perustuslaissa erikseen säädetyt tehtävät sekä ne muut hallitus- ja hallintoasiat, jotka on säädetty valtioneuvoston tai ministeriön päätettäväksi tai joita ei ole osoitettu tasavallan presidentin taikka muun viranomaisen toimivaltaan. (65§)

Valtioneuvoston päätöksenteosta:

Valtioneuvostolle kuuluvat asiat ratkaistaan valtioneuvoston yleisistunnossa tai asianomaisessa ministeriössä. Yleisistunnossa ratkaistaan laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvoston ratkaisuvallan järjestämisen perusteista säädetään tarkemmin lailla.

Valtioneuvostossa käsiteltävät asiat on valmisteltava asianomaisessa ministeriössä. Valtioneuvostossa voi olla ministerivaliokuntia asioiden valmistelua varten.

Valtioneuvoston yleisistunto on päätösvaltainen viisijäsenisenä. (67§)

Ministeriöistä:

Kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.

Ministeriön päällikkönä on ministeri. (68§)

Ruotsissa osastoja hallituskansliassa

Ruotsissa ei puhuta ministeriöistä. Niitä ei ole enää hallinnollisesti olemassa. On vain hallituskanslia, jota Suomessa kutsutaan myös valtioneuvostovirastoksi (regeringskansliet).

Ministeriöiden sijasta Ruotsin hallituskansliassa on osastoja, joita ministerit johtavat. Niinpä Suomessa ministeriöiksi kutsuttujen osastojen virkamiesten käyntikorteissa lukee Regeringskansliet, ja myös heidän sähköpostinsa päättyvät @regeringskansliet.se.

Ruotsin hallituskanslia on toiminut yhtenäisenä virastona vuodesta 1997 lähtien.

Pääministeri johtaa hallituskansliaa, johon kuuluu yksitoista osastoa eli suomalaisittain ministeriötä. Osastoja johtaa yksi tai useampi ministeri, ja jokaisella ministerillä on poliittisesti palkattuja virkamiehiä, aivan kuten Suomessakin. Diplomaattikunta kuuluu omaan virastoonsa, joka toimii suoraan hallituskanslian alaisuudessa. Lisäksi hallituskanslian alaisuudessa työskentelee 360 viranomaista. Tällaisia viranomaisia ovat esimerkiksi poliisi, maahanmuuttovirasto ja verovirasto.

Hallituskansliassa on yhteensä 4 600 työntekijää. Heistä 200 on poliittisesti nimitettyjä.

Poliittisesti nimitettyjen työsuhde päättyy, kun hallitus vaihtuu. Osittain uudistuksen seurauksena hallintovirastot osastot, eli ministeriöt, ovat kansainvälisesti vertailtuna aika pieniä.

Tukholman yliopiston valtiotieteen tutkija ja opettaja, tohtori Maria Lemne oli mukana hallituksen hallintomuutosta valmistelleessa ryhmässä 1990-luvulla. Hän työskenteli tuolloin valtiovarainministeriössä muutosta suunnitelleen ryhmän johtajana. Hän on myös tutkinut Ruotsin hallintoa.

Lemnen mukaan uudistuksella haettiin ennen kaikkea hallinnon tehokkuutta. Kyseessä ei siis ollut poliittinen uudistus.

– Ennen jokaisessa ministeriössä oli esimerkiksi oma henkilöstöosastonsa, hän kertoo ja jatkaa, että ”tosin vieläkin kaikissa osastoissa on omat rekisteröintitoimistonsa”.

Tukitoimintoja on kuitenkin yhdistetty.

Hallituskansliassa päätökset tehdään kollegiaalisesti, ja hallitus on päätösvaltainen, kun vähintään viisi ministeriä on paikalla. Näin virallisesti.

Totuus on hieman toinen, sillä käytännössä ministerit tekevät kuitenkin päätöksiä suhteellisen itsenäisesti. Päätökset tosin hyväksytään vähintään muodollisesti hallituksessa ja kollegiaalisuutta korostetaan hallintotapana.

Suomessa yhdessä valtioneuvostovirastosta käydyssä keskustelussa on mainittu, että malli sopii hyvin Ruotsiin maassa harjoitettavan blokkipolitiikan takia. Lemnen mielestä politiikan tekotapa ei ole olennainen suhteessa hallintoon.

- Blokkipolitiikkaa alettiin harjoittaa Ruotsissa pitkään hallintouudistuksen jälkeen. Eivät ne liity toisiinsa mitenkään, Lemne sanoo. Hänen mukaansa riippuu paljolti pääministeristä itsestään, kuinka paljon valtaa hänelle keskittyy.

Ministeriöiden yhdistäminen yhteen virastoon ei välttämättä lisää liikkuvuutta ministeriöstä tai osastolta toiseen ainakaan heti. Lemnen mukaan liikkuvuuteen vaikuttaa paljon myös perinne. Byrokratia tietysti paikanvaihdossa helpottuu, kun sama hallitusvirasto pysyy työnantajana.

Lemnen mukaan hallintouudistuksessa ”oli valtavasti potentiaalia”, mutta uudistusta ei ole viety täysin käytäntöön. Tukitoimien yhdistäminen on tietysti tehostanut työskentelyä.

- Jos teette Suomessa tämän, seuratkaa todella tarkasti täytäntöönpanoa ja tehkää siitä arvioita. Uudistus ei ole mikään ihmelääke, vaan kaikki riippuu sen täytäntöönpanosta, Lemne neuvoo.

Hänen mukaansa uudistuksen läpivientiä Ruotsissa on hidastanut virkamiesten ja poliitikkojen välinen valtataistelu. Lemne sanoo ”järkyttyneensä” tutkimusta tehdessään siitä, kuinka paljon valtaa virkamiehillä on ja kuinka paljon ja merkittäviä asioita päätetään virkamiesten kesken ilman poliittista kontrollia.

- Virkamiesten lojaliteetti on iso kysymys poliittisessa päätöksenteossa.

Lemnen mukaan hallitus osastoineen voi olla hyvinkin yhtenäinen, mutta käytännön päätäntövaltaa syö se, että monen hallituskanslian alaisista virastoista toimivat ”hyvin itsenäisesti” jo niille laissa määrätyn mandaatin perusteella.

ANNUKKA OKSANEN

Faktat

Perustuslaki ja valtioneuvosto

Perustuslaki sanoo valtioneuvostosta:

Ministerit ovat virkatoimistaan vastuunalaisia eduskunnalle. Jokainen asian käsittelyyn valtioneuvostossa osallistunut ministeri vastaa päätöksestä, jollei hän ole ilmoittanut eriävää mielipidettään pöytäkirjaan merkittäväksi. (60§)

Valtioneuvoston tehtävistä:

Valtioneuvostolle kuuluvat perustuslaissa erikseen säädetyt tehtävät sekä ne muut hallitus- ja hallintoasiat, jotka on säädetty valtioneuvoston tai ministeriön päätettäväksi tai joita ei ole osoitettu tasavallan presidentin taikka muun viranomaisen toimivaltaan. (65§)

Valtioneuvoston päätöksenteosta:

Valtioneuvostolle kuuluvat asiat ratkaistaan valtioneuvoston yleisistunnossa tai asianomaisessa ministeriössä. Yleisistunnossa ratkaistaan laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvoston ratkaisuvallan järjestämisen perusteista säädetään tarkemmin lailla.

Valtioneuvostossa käsiteltävät asiat on valmisteltava asianomaisessa ministeriössä. Valtioneuvostossa voi olla ministerivaliokuntia asioiden valmistelua varten.

Valtioneuvoston yleisistunto on päätösvaltainen viisijäsenisenä. (67§)

Ministeriöistä:

Kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.

Ministeriön päällikkönä on ministeri. (68§)

Ruotsissa osastoja hallituskansliassa

Ruotsissa ei puhuta ministeriöistä. Niitä ei ole enää hallinnollisesti olemassa. On vain hallituskanslia, jota Suomessa kutsutaan myös valtioneuvostovirastoksi (regeringskansliet).

Ministeriöiden sijasta Ruotsin hallituskansliassa on osastoja, joita ministerit johtavat. Niinpä Suomessa ministeriöiksi kutsuttujen osastojen virkamiesten käyntikorteissa lukee Regeringskansliet, ja myös heidän sähköpostinsa päättyvät @regeringskansliet.se.

Ruotsin hallituskanslia on toiminut yhtenäisenä virastona vuodesta 1997 lähtien.

Pääministeri johtaa hallituskansliaa, johon kuuluu yksitoista osastoa eli suomalaisittain ministeriötä. Osastoja johtaa yksi tai useampi ministeri, ja jokaisella ministerillä on poliittisesti palkattuja virkamiehiä, aivan kuten Suomessakin. Diplomaattikunta kuuluu omaan virastoonsa, joka toimii suoraan hallituskanslian alaisuudessa. Lisäksi hallituskanslian alaisuudessa työskentelee 360 viranomaista. Tällaisia viranomaisia ovat esimerkiksi poliisi, maahanmuuttovirasto ja verovirasto.

Hallituskansliassa on yhteensä 4 600 työntekijää. Heistä 200 on poliittisesti nimitettyjä.

Poliittisesti nimitettyjen työsuhde päättyy, kun hallitus vaihtuu. Osittain uudistuksen seurauksena hallintovirastot osastot, eli ministeriöt, ovat kansainvälisesti vertailtuna aika pieniä.

Tukholman yliopiston valtiotieteen tutkija ja opettaja, tohtori Maria Lemne oli mukana hallituksen hallintomuutosta valmistelleessa ryhmässä 1990-luvulla. Hän työskenteli tuolloin valtiovarainministeriössä muutosta suunnitelleen ryhmän johtajana. Hän on myös tutkinut Ruotsin hallintoa.

Lemnen mukaan uudistuksella haettiin ennen kaikkea hallinnon tehokkuutta. Kyseessä ei siis ollut poliittinen uudistus.

– Ennen jokaisessa ministeriössä oli esimerkiksi oma henkilöstöosastonsa, hän kertoo ja jatkaa, että ”tosin vieläkin kaikissa osastoissa on omat rekisteröintitoimistonsa”.

Tukitoimintoja on kuitenkin yhdistetty.

Hallituskansliassa päätökset tehdään kollegiaalisesti, ja hallitus on päätösvaltainen, kun vähintään viisi ministeriä on paikalla. Näin virallisesti.

Totuus on hieman toinen, sillä käytännössä ministerit tekevät kuitenkin päätöksiä suhteellisen itsenäisesti. Päätökset tosin hyväksytään vähintään muodollisesti hallituksessa ja kollegiaalisuutta korostetaan hallintotapana.

Suomessa yhdessä valtioneuvostovirastosta käydyssä keskustelussa on mainittu, että malli sopii hyvin Ruotsiin maassa harjoitettavan blokkipolitiikan takia. Lemnen mielestä politiikan tekotapa ei ole olennainen suhteessa hallintoon.

- Blokkipolitiikkaa alettiin harjoittaa Ruotsissa pitkään hallintouudistuksen jälkeen. Eivät ne liity toisiinsa mitenkään, Lemne sanoo. Hänen mukaansa riippuu paljolti pääministeristä itsestään, kuinka paljon valtaa hänelle keskittyy.

Ministeriöiden yhdistäminen yhteen virastoon ei välttämättä lisää liikkuvuutta ministeriöstä tai osastolta toiseen ainakaan heti. Lemnen mukaan liikkuvuuteen vaikuttaa paljon myös perinne. Byrokratia tietysti paikanvaihdossa helpottuu, kun sama hallitusvirasto pysyy työnantajana.

Lemnen mukaan hallintouudistuksessa ”oli valtavasti potentiaalia”, mutta uudistusta ei ole viety täysin käytäntöön. Tukitoimien yhdistäminen on tietysti tehostanut työskentelyä.

- Jos teette Suomessa tämän, seuratkaa todella tarkasti täytäntöönpanoa ja tehkää siitä arvioita. Uudistus ei ole mikään ihmelääke, vaan kaikki riippuu sen täytäntöönpanosta, Lemne neuvoo.

Hänen mukaansa uudistuksen läpivientiä Ruotsissa on hidastanut virkamiesten ja poliitikkojen välinen valtataistelu. Lemne sanoo ”järkyttyneensä” tutkimusta tehdessään siitä, kuinka paljon valtaa virkamiehillä on ja kuinka paljon ja merkittäviä asioita päätetään virkamiesten kesken ilman poliittista kontrollia.

- Virkamiesten lojaliteetti on iso kysymys poliittisessa päätöksenteossa.

Lemnen mukaan hallitus osastoineen voi olla hyvinkin yhtenäinen, mutta käytännön päätäntövaltaa syö se, että monen hallituskanslian alaisista virastoista toimivat ”hyvin itsenäisesti” jo niille laissa määrätyn mandaatin perusteella.

ANNUKKA OKSANEN