Pohjois-Karjala näyttää esimerkkiä energiavalinnoissa

Uusiutuvien energianlähteiden käyttö on saanut vauhtia Suomen kunnissa. Etenkin metsäenergialla pyritään nyt lämmittämään yhä useampia taajamia jotta öljystä päästäisiin eroon.

Pohjois-Karjalassa tavoitteena on fossiilisesta lämmitysöljystä vapaa maakunta vuoteen 2030 mennessä.

Enon Energian hallintopäällikkö Urpo Hassinen kertoo, että maakunnassa tavoitellaan myös fossiiliseksi laskettavan turpeen osuuden vähentämistä alueen lämmöntuotannossa.
Enon Energian hallintopäällikkö Urpo Hassinen kertoo, että maakunnassa tavoitellaan myös fossiiliseksi laskettavan turpeen osuuden vähentämistä alueen lämmöntuotannossa.

teksti ja kuvat: ismo Tuormaa

Suomen metsäkeskuksen bioenergian ja biotalouden asiantuntija ja Enon Energian hallintopäällikkö Urpo Hassinen istahtaa kuvattavaksi Joensuuhun nykyisin kuuluvan Enon keskustan lämpölaitoksen hakekasan päälle.

Laitosta ja haketta on esitelty viimeksi edellispäivänä paikalla käyneille venäläisvieraille. He olivat tulleet Komin tasavallasta asti.

Enon laitoksessa on kuvaushetkellä toimintakatkos, sillä sitä huolletaan ja uusitaan talven pakkasia varten. Odottamattomia ongelmia laitoksessa ei ole ollut.

Öljyvapaa Pohjois-Karjala

Venäläisvieraiden käynti ei ole poikkeuksellista. Itse asiassa Enossa ja Pohjois-Karjalassa yleensä on rampannut suomalaisia ja ulkomaalaisia vierailijoita harva se viikko. Isännille esitetyt kysymykset ovat aina samat; voiko bioenergialaitoksiin luottaa, kuinka lämpöyritys saadaan perustettua, kuinka luotettavasti metsistä saadaan lämpölaitosten raaka-ainetta ja tuleeko metsä- ja muu bioenergia kalliiksi kunnalle ja asukkaille?

Vierailuihin on syynsä. Pohjois- ja Etelä-Karjala ovat Suomen kärkimaakuntia uusiutuvan energian käytössä. Pohjois-Karjala tavoittelee jopa kokonaan irtautumista fossiilisten lämmityspolttoaineiden käytöstä.

Tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä myös vaihtoehtoisilla, uusiutuvilla energianlähteillä toimiva liikenne. Jo nyt uusiutuvien energianlähteiden osuus energiantuotannosta on Pohjois-Karjalassa tuplasti maan keskiarvoa suurempi ja yltää noin 67 prosenttiin. Koko maan tavoite vuonna 2020 on 38 prosenttia.

Karelia-ammattikorkeakoulun lehtorin Asko Puhakan mukaan koko Suomessa tavoitteena on 80 prosentin energiaomavaraisuus lämmityksessä vuoteen 2030 mennessä. Pohjois-Karjalassa tavoitteena on korvata kaikki lämmitykseen menevä öljy puuenergialla samassa ajassa ja päästä täysin öljyvapaaseen maakuntaan.

- Metsäenergian käyttö soveltuu ennen kaikkea niille alueille, joissa on metsävaroja riittävän lähellä ja metsävarojen käytön kulttuuria. Tämä tarkoittaa yrittäjäkuntaa, konetekniikkaa, varastotiloja ja logistiikkaa. Ne tuovat käyttö- ja huoltovarmuutta. Tällaiselle osaamiselle on erinomaisen helppoa rakentaa energiahuollon tuotantoketjuja.

Pohjois-Karjala tähtää öljyvapaaseen ja hiilineutraaliin maakuntaan siis pikavauhtia. Yhteishanke Pohjois-Karjalan maakuntaliiton, Suomen ympäristökeskuksen ja alueen kuntien kesken on juuri alkamassa. Mukana hankkeessa on jo seitsemän alueen kuntaa; Nurmes, Lieksa, Ilomantsi, Kitee, Liperi, Valtimo ja Joensuu.

Kunnat omistavat lämpölaitoksia

Suomessa metsäenergiaa hyödyntäviä laitoksia ja yrityksiä on jo nyt 500.

- Suomalaisissa kuntataajamissa on hyvin tyypillisesti kuntien omistamia lämpölaitoksia. Ne voivat olla suoraan kunnan omistamia tai sitten erillisen liiketoimintayhtiön muodostamia. Kolmanneksi yksityiset lämpöyrittäjät ovat investoineet näihin laitoksiin, Asko Puhakka sanoo.

Esimerkiksi Joensuun pohjoispuolella Kontiolahdella toimii Kontio-Energia Osuuskunta. Sen toiminta on hyvä esimerkki monipuolisen yhteistyön voimasta.

- Osuuskunnalla on neljä omaa laitosta. Sen lisäksi Osuuskunta omistaa Biowin-Kareliasta osan ja sillä on kaksi omaa laitosta. Näiden lisäksi Kontiolahden kunnalla on yksi oma laitos, johon me toimitamme hakkeen ja hoidamme kunnossapidon. Lisäksi meillä on asiakkaina muutama rivitaloyhtiö ja pientaloja, Kontio-Energian Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Ilkka Lukkarinen kertoo.

- Kunnan omistamista kiinteistöistä bioenergialla lämpiää tällä hetkellä ehkä jopa 90 prosenttia. Meidän kauttamme tästä tulee valtaosa.

Lukkarisen mukaan Kontiolahden kunnan rakennusten lämmittämiseen osallistuu monta toimijaa.

- Ketju mene niin, että ostamme puun yleensä pystyyn metsänomistajalta. Sitten meillä on korjuuyrittäjä, joka hoitaa korjuun ja puun toimittamisen tien varteen. Tämän jälkeen puun haketus tapahtuu metsässä tien varressa tai sitten laitoksen vierellä täällä terminaalissa, jossa on lähinnä kelirikkovarasto.

Epäilykset kadonneet

Eno kuuluu nykyisin Joensuun kaupunkiin, mutta energiaosuuskunnan toiminnan käynnistyessä vuonna 1996 Enon kunta oli vielä itsenäinen.

- Energiamuutosta ensi kertaa suunniteltaessa vuonna 1999 uusiutuviin siirtymiseen liittyi vielä paljon epäilyjä. Kunnassa epäiltiin muun muassa raaka-aineen riittävyyttä ja hintaa. Niinpä asiasta järjestettiin paljon seminaareja, kokouksia ja vierailukäyntejä eri paikkoihin. Kun ensimmäisenä muutokseen lähteneessä Tuupovaarassa ei tapahtunut mitään katastrofeja, uskalsivat Enonkin päättäjät luottaa metsäenergiaan, Suomen metsäkeskuksen Urpo Hassinen sanoo.

Kaikkiaan Eno on viimeisten 16 vuoden aikana onnistunut jo korvaamaan tuontiöljyä hakkeella noin kaksi miljoonaa litraa vuodessa. Se on liki saman verran euroissa. Urpo Hassisen mukaan tällä on ollut suuri aluetaloudellinen merkitys.

- Raaka-aineen hankinta ja laitosten pyörittäminen ovat tuoneet työtä paikkakunnalle. Lisäksi aiemmin öljyyn käytetyt noin kaksi miljoonaa euroa jäävät nyt piristämään aluetaloutta. Työpaikkoja Enoon on tullut yhteensä noin 7–10 henkilötyövuoden verran. Ne koostuvat puun ostossa, hakkuissa, haketuksessa, kuljetuksessa, laitoshoidossa ja taloushallinnossa olevien henkilöiden työpanoksesta kerrannaisvaikutuksineen.

Karelia-ammattikorkeakoulun laskelmien mukaan paikallisesta bioenergiasta saatu raha kiertää paikallistaloudessa noin 4–6 kertaa. Öljyrahat katoavat sen sijaan pois maakunnasta suurille öljy-yhtiöille ja öljyn toimittajille.

Nyt Enon alueella on kolme hakelämpölaitosta, joiden biolämpökattiloiden yhteisteho on 4,8 megawattia. Laitokset ja niihin liittyvät lämpöverkot omistaa Enon Energia Osuuskunta. Lämpöverkkoa on yhteensä 11 kilometriä ja lämmitettäviä rakennuskuutiota noin 300 000. Lämpöenergiaa osuuskunta myy vuosittain reilut 15 000 megawattituntia, joka vastaa noin 800 omakotitalon vuotuista lämmönenergiatarvetta.

Neljää rivitaloyhtiötä ollaan paraikaa liittämässä aluelämpöverkkoon, joten taas 150 000 litraa polttoöljyä korvautuu paikallisella hakkeella.

Enon Osuuskunnassa on mukana 52 henkilöjäsentä.

Vastaavia hankkeita on meneillään myös monissa muissa Suomen kunnissa. Esimerkiksi Pirkanmaalla on monia kuntien omistamia kiinteistöjä, kuten kouluja, rivitaloalueita ja jopa vuokrakerrostaloja vaihdettu öljyn käyttäjistä – tai rakennettu alun perin – puuperäisten polttoaineiden, lähinnä pelletin, käyttäjiksi.

Raaka-ainetta riittää metsissä

Enon omien laitosten lisäksi osuuskunta toimittaa metsähakkeen Kontiolahdella sijaitsevaan 1,5 megawatin hakelämpölaitokseen. Osuuskunta on mukana myös Uimaharjussa sijaitsevan pellettikontin raaka-aineen hankinnassa ja siihen liittyvän kohteen lämmityksessä. Niinpä osuuskunnalla on kaikkiaan hoidon tai raaka-ainetoimitusten piirissä jo seitsemän biokattilaa, joiden yhteisteho on noin 6,5 megawattia.

Urpo Hassinen kertoo, että pelko raaka-aineen riittävyydestä on osoittautunut täysin turhaksi.

- Osuuskunnan raaka-aineet kerätään keskimäärin 35 kilometrin säteellä laitoksista. Puuta laitoksiin kuluu vuosittain noin 27 000 irtokuutiometriä. Valtaosa raaka-aineesta saadaan ylitiheiden metsien harvennuksista, joten harvennukset edistävät myös metsänhoitoa.

Raaka-aineet hakekattiloihin kootaan vuosittain vain 200 hehtaarin alueelta. Kiistanalaista kantojen nostoa ei harrasteta pienen kokoluokan lämpöyrityksissä Pohjois-Karjalassa.

Lukemia, megawatteja ja säästöjä arvioitaessa joku voi vähätellä lukujen suhteellista pienuutta Etelä-Suomen suurin laitoksiin verrattuna. Bioenergian ”pihvi” ei kuitenkaan ole yksittäisten laitosten suuruudessa vaan nimenomaan pienten, paikalliseen energiaan turvaavien laitosten kattavuudessa ja toimitusvarmuudessa. Urpo Hassisen mukaan näin luodaan myös energiaturvallisuutta, kun öljyriippuvuus vähenee ja paikallisuus kasvaa.

Toimitusketjut ja laitosten koko mietittävä

Karelia-ammattikorkeakoulun lehtori Asko Puhakka muistuttaa, että investoivat yritykset voivat silti myös epäonnistua taloudellisesti siirryttäessä öljystä metsäenergiaan, jos laitosmitoitukset on laskettu väärin tai toimitusketjuja ei ole ajateltu alusta loppuun huolella.

- Jos mitoituksessa mennään ylisuuriin laitoksiin, niitä virheitä on todella vaikea korjata jälkikäteen.

Suomessa ammattitaito on kohteiden ja kokemusten lisääntyessä kuitenkin kasvanut hurjasti, joten ylilyöntejä nähdään enää harvoin. Motiva Oy:n teettämien selvitysten mukaan Suomessa olisi tilaa vielä noin 5 000:lle yli 300 kilowatin laitokselle.

Pääasiassa uudet uusiutuvan energian laitokset toimivat hakkeella, mutta monin paikoin Suomessa käytetään myös pellettiä tai biojätettä. Näin toimitaan muun muassa Kiteellä, jossa lämpöä ja sähköä saadaan Joensuun seudun biojätteestä bioreaktorin avulla. Energiantuotannon oheistuotteena saadaan jopa luomulannoitteiksi soveltuvaa kompostimultaa.

Myös pitkään heikosti voineet maalämmön ja aurinkoenergian käyttö ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti, eikä niiden voittokululle näy enää loppua.

Erilaisten bioöljyjen tuotanto ja tutkimus on sekin saanut vauhtia. Pohjois-Karjalassa Joensuun Fortumin voimalaitos tuottaa ja käyttää vähäisessä määrin puusta saatua bioöljyä. Koko maan alueella tutkitaan myös muiden raaka-aineiden, kuten oljen käyttöä liikennebiopolttoaineiden tuotannossa. ♦

Faktat

Motiva mukana yhteistyössä

Energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen perustettu Motiva kertoi viime huhtikuussa aloittavansa selvitykset kotimaisen energian mahdollisuuksista tuoda työtä ja tuloja kunnille. Esimerkkikohteena tässä kehittämisyhtiö Micropolis Oy:n vetämässä kolmivuotisessa Energia Plus -hankkeessa on Oulun seutu.

Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seudulla on arvioitu, että kuntien kiinteistöissä kuluu vuosittain öljyä 740 000 litraa. Se merkitsi vuoden alkupuoliskon hinnoilla 540 000 euron tulonsiirtoja öljyn tuottajille, kun kevyen polttoöljyn hinta oli tällöin noin 90 senttiä litralta.

Hankkeessa tarkastellaan uusiutuvan energian käytön mahdollisuuksia öljyn korvaajana. Mukana laskelmissa ovat niin aurinkolämpö kuin -sähkökin, lämpöpumput ja erityisesti puuperäiset polttoaineet. Tarkoituksena on tehdä näistä vaihtoehdoista kannattavuusarviot ja esitellä toteutuskelpoisia vaihtoehtoja kiinteistöjen omistajille.

Aurinkoenergian läpimurtoa viritellään kunnissa myös laajemmin. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu on aloittanut yhteistyön yli 40 yritys- ja kuntakumppanin hankkeen, jonka tavoitteena on vauhdittaa Suomen aurinkoenergiamarkkinoita. Hankkeessa etsitään uusia yhteistyö- ja rahoitusmalleja käytännön investointikohteisiin. Hanketta rahoittaa Tekes ja se kestää tämän vuoden loppuun. Periaatteessa tarkoituksena on siis luoda kotimaisille aurinkoenergiamarkkinoille ja vientituotteeksikin samanlainen toimiva sabluuna, kuin metsäenergiamarkkinoilla on jo luotu.

Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat

Maatiloista omavaraisia?

Kuntien ohella uusiutuvan energian innostus on leviämässä myös maatalouteen. Nurmeksen Salmenkylässä Jouni ja Eila Korhosen 150 lehmän lypsykarjatila on monin kekseliäin toimin päässyt energiankäytössään omavaraiseksi.

Tämä ei ole aivan pieni saavutus, sillä navetan, tilaan liittyvän korjaamon, viljankuivaamon ja tilan päärakennuksen yhteinen sähkönkulutus on vuosittain noin 340 000 kilowattituntia ja lämmönkulutus 700 000 kilowattituntia.

Korhoset ratkaisivat energiantarpeensa rakentamalla tilalle oman sähköä ja lämpöä hankkeesta kaasuttamalla tuottavan CHP-laitoksen. Näin Kuittilassa pienennettiin ensin sähkölaskua kolmannekseen. Kun lopunkin ulkoisen sähköntarpeen korvaavat 50 aurinkopaneelia asennettiin tänä vuonna tilalle, on Kuittila nyt täysin omavarainen energian hankinnassaan.

Aivan omin voimin tällainen hanke ei olisi onnistunut, sillä Kuittilaan saatiin apua Pielisen Karjalassa toimivalta bioenergiaverkostot ja -virrat -hankkeelta, Pielisen Karjalan Kehittämiskeskukselta sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululta (nykyisin Karelia-ammattikorkeakoulu). Myös Pohjois-Karjalan ELY tuki 400 000 euron hanketta 35 prosentin osuudella.

Nyt Kuittila on liki täysipäiväinen tutustumiskohde maan muille maatiloille ja energiatoimijoille. Hanke poikineekin matkijoita niin Suomeen kuin ulkomaillekin. Esimerkiksi venäläiset ovat olleet kovasti kiinnostuneita suuren maatilojen ja pienten taajamien moderneista energiaratkaisuista. Pohjois-Karjalan osaamisesta ja yhteistyöstä toivotaan maakuntaan jopa uutta vientituotetta.

- Aivan hirvittävän kova kiinnostus on ollut, että voiko tämä tämmöinen laitos toimia. Kyllä se on nyt toiminut liki kolme vuotta, eikä se ole montaa päivää seisonut, Jouni Korhonen naureskelee.

Faktat

Motiva mukana yhteistyössä

Energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen perustettu Motiva kertoi viime huhtikuussa aloittavansa selvitykset kotimaisen energian mahdollisuuksista tuoda työtä ja tuloja kunnille. Esimerkkikohteena tässä kehittämisyhtiö Micropolis Oy:n vetämässä kolmivuotisessa Energia Plus -hankkeessa on Oulun seutu.

Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seudulla on arvioitu, että kuntien kiinteistöissä kuluu vuosittain öljyä 740 000 litraa. Se merkitsi vuoden alkupuoliskon hinnoilla 540 000 euron tulonsiirtoja öljyn tuottajille, kun kevyen polttoöljyn hinta oli tällöin noin 90 senttiä litralta.

Hankkeessa tarkastellaan uusiutuvan energian käytön mahdollisuuksia öljyn korvaajana. Mukana laskelmissa ovat niin aurinkolämpö kuin -sähkökin, lämpöpumput ja erityisesti puuperäiset polttoaineet. Tarkoituksena on tehdä näistä vaihtoehdoista kannattavuusarviot ja esitellä toteutuskelpoisia vaihtoehtoja kiinteistöjen omistajille.

Aurinkoenergian läpimurtoa viritellään kunnissa myös laajemmin. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu on aloittanut yhteistyön yli 40 yritys- ja kuntakumppanin hankkeen, jonka tavoitteena on vauhdittaa Suomen aurinkoenergiamarkkinoita. Hankkeessa etsitään uusia yhteistyö- ja rahoitusmalleja käytännön investointikohteisiin. Hanketta rahoittaa Tekes ja se kestää tämän vuoden loppuun. Periaatteessa tarkoituksena on siis luoda kotimaisille aurinkoenergiamarkkinoille ja vientituotteeksikin samanlainen toimiva sabluuna, kuin metsäenergiamarkkinoilla on jo luotu.

Pohjois-Karjala lisää puun käyttöä energialähteenä ja tavoitteena on korvata kaikki lämmityksessä käytettävä öljy metsäenergialla vuoteen 2030 mennessä.
Pohjois-Karjala lisää puun käyttöä energialähteenä ja tavoitteena on korvata kaikki lämmityksessä käytettävä öljy metsäenergialla vuoteen 2030 mennessä.
Osuuskunta ostaa puun pystyyn metsänomistajalta, minkä jälkeen korjuuyrittäjä korjaa puun ja toimittaa sen tien varteen.
Osuuskunta ostaa puun pystyyn metsänomistajalta, minkä jälkeen korjuuyrittäjä korjaa puun ja toimittaa sen tien varteen.

Maatiloista omavaraisia?

Kuntien ohella uusiutuvan energian innostus on leviämässä myös maatalouteen. Nurmeksen Salmenkylässä Jouni ja Eila Korhosen 150 lehmän lypsykarjatila on monin kekseliäin toimin päässyt energiankäytössään omavaraiseksi.

Tämä ei ole aivan pieni saavutus, sillä navetan, tilaan liittyvän korjaamon, viljankuivaamon ja tilan päärakennuksen yhteinen sähkönkulutus on vuosittain noin 340 000 kilowattituntia ja lämmönkulutus 700 000 kilowattituntia.

Korhoset ratkaisivat energiantarpeensa rakentamalla tilalle oman sähköä ja lämpöä hankkeesta kaasuttamalla tuottavan CHP-laitoksen. Näin Kuittilassa pienennettiin ensin sähkölaskua kolmannekseen. Kun lopunkin ulkoisen sähköntarpeen korvaavat 50 aurinkopaneelia asennettiin tänä vuonna tilalle, on Kuittila nyt täysin omavarainen energian hankinnassaan.

Aivan omin voimin tällainen hanke ei olisi onnistunut, sillä Kuittilaan saatiin apua Pielisen Karjalassa toimivalta bioenergiaverkostot ja -virrat -hankkeelta, Pielisen Karjalan Kehittämiskeskukselta sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululta (nykyisin Karelia-ammattikorkeakoulu). Myös Pohjois-Karjalan ELY tuki 400 000 euron hanketta 35 prosentin osuudella.

Nyt Kuittila on liki täysipäiväinen tutustumiskohde maan muille maatiloille ja energiatoimijoille. Hanke poikineekin matkijoita niin Suomeen kuin ulkomaillekin. Esimerkiksi venäläiset ovat olleet kovasti kiinnostuneita suuren maatilojen ja pienten taajamien moderneista energiaratkaisuista. Pohjois-Karjalan osaamisesta ja yhteistyöstä toivotaan maakuntaan jopa uutta vientituotetta.

- Aivan hirvittävän kova kiinnostus on ollut, että voiko tämä tämmöinen laitos toimia. Kyllä se on nyt toiminut liki kolme vuotta, eikä se ole montaa päivää seisonut, Jouni Korhonen naureskelee.