uutisanalyysi

Molli-media ja ”loistava uutinen”

Media kamppailee nyt eräänlaisessa ristiaallokossa. Kyse ei ole pelkästä ansaintalogiikan hakemisesta, vaan sisältökin on ollut epäselvää.

Kyse on siitä, miten totuudenmukaisesti kyetään meneillään olevaa suurta murrosta kuvaamaan. On pelattu varmanpäälle ja lähdetty ajatuksesta, että ”vaikka maailmanloppu näyttääkin hiukan siirtyvän, niin kyllä se sieltä tulee!”

Molli on suomalaisille ominaista.

Tämä koskee hallituspolitiikkaa, kuntapolitiikkaa ja etenkin talouspolitiikkaa koskevaa kirjoittelua.

Kun tuhkanripottelusta alkavat olla jo meidän bisneskilpailijamme ruotsalaisetkin huolissaan, kannattaa katsoa missä mennään.

Wärtsilän konsernijohtaja, ruotsalainen diplomi-insinööri Björn Rosengren sanoo asian suoraan lähtiäishaastattelussaan (HS 24.10.2015): ”Suurin ero Suomen ja Ruotsin välillä on asenne-ero. Ruotsalaiset ovat optimistisempia, joskus ehkä liiankin optimistisia. Suomalaiset sen sijaan ovat synkempiä ja itsekriittisiä.”

Hesarissa sentään käydään hyvää keskustelua, sillä päivä Rosengrenin haastattelun jälkeen toimittaja Tuomas Niskakangas laski, että ”Huono fiilis maksaa miljardeja”. Talous on psykologiaa, ja lamapuheista tulee helposti itseään toteuttavia, kirjoittaa Niskakangas. ”Luottamus talouteen on tärkeä talouden pyörien pitämiseksi liikkeessä.”

Luetaan edelleen Hesaria (11.11.2015). Elinkeinoelämän valtuuskunta, EVA, oli laskenut tilastotietoihin perustuen Euroopan maiden keskimääräisiä työaikoja ja saanut Suomen tulokseksi 38,5 tuntia viikossa. Se on Euroopan lyhin työviikko.

EVAn viesti oli, että ”annamme nyt paljon tasoitusta kilpailijamaillemme”.

SAK sanoi tulosta happamena ”propagandistiseksi ja tarkoitushakuiseksi”. Asiaa kommentoinut toisen ay-keskusjärjestön, STTK:n, pääekonomisti Ralf Sund varasti shown olemalla iloisen rehellinen: ”Loistava uutinen. Tätähän on tavoiteltu, herra paratkoon, kynsin ja hampain, vuosikymmenet. Lyhyt työaika on hyvinvointia. Vapaa-aika on luksusta”.

Sund tietää mitä puhuu, sillä hän on jo toisen polven ay-pomo, isä oli Elintarviketyöläisten liiton legendaarinen puheenjohtaja Jarl ”Julle” Sund.

Työelämän peruskysymyksistä käydään parasta aikaa ratkaisevia neuvotteluja ja keskusteluja. Jos työmarkkinajärjestöt pääsevät kustannuskilpailukyvyn nostamiskeinoista yksimielisyyteen ja se kelpaa hallitukselle, ollaan jo todella hyvällä tiellä.

Ekonomistit laidasta laitaan katsovat, että pakkolait vain tulehduttaisivat ilmapiiriä, mikä puolestaan lakkoineen saattaisi kääntää koko yrityksen miinuksen puolelle.

Viikon 46 hyvä uutinen tuli Tilastokeskukselta: Suomen teollisuustuotanto kasvoi syyskuussa 2015 1,3 prosenttia. Valoa on, sillä 30 kuukauden yhtämittainen supistumisputki meni poikki. Vaikka varovaisia pitää olla, niin myönteistä ”pöhinää” kuuluu vähän joka puolelta. – Helsingin Slush-tapahtuma kerää maailmanlaajuista mainetta startup-väen ja sijoittajien silmissä. Teknologian tutkimuskeskuksen uusi toimitusjohtaja Antti Vasara puolestaan julistaa Kauppalehdessä (11.11.2015), että ”VTT:n tehtävä on myös innostaa Suomea”.

Sama asenne näyttää ottavan myös niskalenkin sotessa. Tietysti hallituspuolueet, mutta myös vihreät, ovat ottaneet ratkaisun omakseen, tai ainakin todenneet voivansa elää sen kanssa.

Vasemmistopuolueet ovat nihkeimpiä ”väärin sammutettu” -linjallaan ja varoittavat vapaan kilpailun vaaroista.

Valtioneuvos Harri Holkeri sanoi aikanaan, kun politiikassa oli oikein vaikeata, että ”jos muu ei auta, niin kokeillaan rehellisyyttä”.

Sama lääke pätee tähänkin päivään. Valot ja varjot pitää kertoa rehellisesti. ♦

Hannu Lehtilä

Hannu Lehtilä