Sosiaali- ja terveyspalvelut

Professori Juho Lehto:

Viimevaiheen

hoitotoiveet

sairauskertomukseen

Kun ihmisellä on pitkälle edennyt parantumaton, kuolemaan johtava sairaus, hoitoon tulisi sisältyä keskustelu potilaan toivomista viimevaiheen hoitotoimenpiteistä, palliatiivisen lääketieteen vs. professori Juho Lehto ehdottaa. Hoitolinjaus kirjattaisiin potilaan sairauskertomukseen.

Hoitosuunnitelma vähentää potilaan ja omaisten ahdistuneisuutta, vähentää sairaalahoitoa ja lisää kotihoitoa.
Hoitosuunnitelma vähentää potilaan ja omaisten ahdistuneisuutta, vähentää sairaalahoitoa ja lisää kotihoitoa.

merja oJansivu kuva: istock

Hoitotahdon kirjaaminen voi helpottaa hyvän saattohoidon saamista elämän loppuvaiheessa. Näin uskoo palliatiivisen lääketieteen vs. professori Juho Lehto. Hoitotahdossa ihminen ilmaisee, miten hän tahtoo itseään hoidettavan sitten, kun ei itse enää pysty sitä kertomaan.

Tampereen yliopistossa työskentelevä Lehto arvioi, että kirjatut toiveet auttavat hoitohenkilöstöä toteuttamaan oirehoitoa. Hoitolinjauskeskustelun, niin sanotun ACP:n (advanced care planning), on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu parantavan oirehoidon ja saattohoidon saamista.

- Kun ihmisellä on pitkälle edennyt sairaus ja tiedetään, että se on parantumaton, niin normaalissa hoitojärjestelmässä hoitoon tulisi kuulua ACP-keskustelu. Se voi sisältää myös hoitotahdon. Hoitolinjaus kirjataan sairauskertomukseen ja siinä kerrotaan, mitä on ajateltu tehdä, kun se huono päivä tulee.

- Toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan, Lehto kuvailee.

Hoitosuunnitelman on tutkimuksissa todettu vähentävän potilaan ja omaisten ahdistuneisuutta, vähentävän sairaalahoitoa ja lisäävän kotihoitoa. Hoitotyytyväisyys paranee ja potilaan toiveet toteutuvat paremmin.

Lehto korostaa, että muut kuin syöpäpotilaat saavat harvemmin palliatiivista, eli oirehoitoa, vaikka heillä tarve on sama. On tärkeää keskustella hoidosta, kun potilas vielä kykenee kertomaan toiveistaan esimerkiksi hoitopaikan suhteen. Kun kuolema lähestyy, haluaako tulla hoidetuksi kotona, hoitokodissa, sairaalassa vai teho-osastolla.

Parhaiten suunnitelman tarve on Lehdon mukaan sisäistetty dementiapotilailla ja sairauksissa, joiden kulkua voidaan ennakoida jo varhain. Kirjallinen dokumentti vaikuttaa potilaan hoitoon vuosien päähän.

Hyvä saattohoito on kustannusneutraalia

Myös hyvän oirehoidon ja siihen loppuvaiheessa kuuluvan saattohoidon kustannusvaikutuksia on tutkittu.

Isolla linjalla hoitokustannukset vähenevät, kun potilaat hoidetaan muutoin kuin kierrättämällä heitä päivystysjärjestelmässä.

- Se on kallista ja potilas saa huonompaa hoitoa. Kansainväliset tutkimukset sanovat, että oirehoito ja saattohoito säästävät kustannuksia, mutta on vaarallista ryhtyä markkinoimaan saattohoitoa säästötoimenpiteenä. Hyvä saattohoito ei ole ilmaista eikä sen tarvitsekaan olla.

Lehdon mukaan hyvä saattohoito tarkoittaa sitä, että potilas saa parempaa hoitoa oikeassa paikassa kustannusneutraalilla tavalla. Satsaus hyvään saattohoitoon maksaa itsensä takaisin.

Lehto toteaa, että oirehoidon ja saattohoidon tarve kasvaa, koska ihmiset elävät entistä pidempään ja ehtivät kerätä itselleen useita kroonisia sairauksia. Kuolemaa edeltää pitkä liukuma, jossa on erilaisia vaiheita.

Potilaille ja heidän läheisilleen syntyy joskus väärinkäsitys äkkikuolemasta, jos heille ei ole etukäteen kerrottu taudin todennäköisestä kulusta.

- Emme jätä näitä hiljaa hiipuvia ihmisiä hoitamatta. Vaikka saattohoitoa ei haluttaisi järjestää, nämä potilaat eivät katoa minnekään. Sillä on merkitystä, millä laadulla me järjestämme saattohoitoa. Siinä tulevat nämä ABC-tasot.

Lehto muistuttaa, että hyvä saattohoito on paradoksaalisesti myös hyvää ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Jos esimerkiksi alaikäisten lasten äidin saattohoito laiminlyödään, yhteiskunta voi joutua maksamaan siitä kovan hinnan lasten traumatisoitumisen vuoksi vuosikymmenien ajan. Hyvä saattohoito ei koske vain kuolevaa ihmistä vaan myös jälkeen jääviä.

Tukihoitopaikka mahdollistaa kuolemisen kotona

Jokaisella suomalaisella pitäisi professori Lehdon mielestä olla sovittu saattohoitopaikka. Hyvä paikka voi olla kotona, terveyskeskuksen sairaalassa, keskussairaalassa tai saattohoitokodissa hoidon tarpeista ja ihmisen toiveista riippuen.

- Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus kotihoitoon mahdollisimman pitkään, jos hän itse sitä toivoo.

Kotihoidossa on silloin oltava saatavilla saattohoidon osaaminen lääkkeistä, läheisten tukemisesta ja psykososiaalisesta tuesta lähtien.

Usein saattohoidon yhteydessä puhutaan syöpäpotilaista, mutta Lehto muistuttaa, että saattohoitopotilaat ovat keskenään hyvin erilaisia. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat laatineet saattohoidon ABC-tasot. Vain pienelle osalle potilaista tarvitaan ”vähän viritetympi saattohoito”. ♦

Faktat

Hyvä oirehoito on kustannustehokasta

Tutkimusten mukaan hyvin järjestetty palliatiivinen eli oirehoito parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus jopa ennustetta. Se vähentää hoidon kustannuksia, lääkekuluja, laboratoriotutkimuksia, tehohoidon käyttöä, ensiapukäyntejä ja hoitoa akuuttisairaalassa. Monet haluavat kuolla kotona.

Suomessa kuolee vuosittain noin 50 000 ihmistä, heistä noin 11 000 syöpään.

Lähteet: Vs. professori Juho Lehto, STM

Perustason saattohoito kaikkien ulottuville

Perustason A mukaista hoitoa pitäisi saada kaikissa terveydenhuollon laitoksissa. Alueellista erityistason B hoitoa tulisi toteuttaa keskikokoisissa kunnissa ja kuntayhtymissä saattohoitoon erikoistuneissa kotihoidoissa, kotisairaaloissa ja saattohoito-osastoilla tai -vuodepaikoilla.

Vaativinta C-tason hoitoa toteuttavat yliopisto- ja keskussairaaloiden palliatiiviset yksiköt sekä osa saattohoitokodeista, muun muassa Terhokoti ja Pirkanmaan Hoitokoti, jotka ovat saattohoidon edelläkävijöitä Suomessa.

Vaativan tason saattohoitoa tarvitsevat potilaat, joilla on vaikeasti hallittavat oireet tai vaativa psykososiaalinen tilanne, kuten alaikäiset lapset.

Saattohoidon saatavuus on parantunut paljon viimeisten viiden vuoden aikana. Saattohoitoketjuja ja -suunnitelmia on lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä. Tällä haavaa saattohoidon asiantuntijat pitävät tärkeänä saada saattohoidon ABC-tasot kirjatuksi sote-alueiden järjestämispäätöksiin.

Saattohoidon saatavuus ja laatu vaihtelevat kunnittain.

Parempaa kivunhoitoa myös hoivakoteihin

Miten kuolevan potilaan omat toiveet toteutuvat saattohoidossa?

Juho Lehto arvelee, että ainakin Pirkanmaalla kohtuullisen hyvin. Tietysti mitä tahansa toiveita ei voida toteuttaa, vaan hoitoa on arvioitava objektiivisesti. Esimerkiksi lääketieteellisesti turhia hoitoja ei tarjota, vaikka potilas niitä haluaisi.

Kipua hoidetaan Lehdon arvion mukaan nyt entistä paremmin. Kipu on ilman muuta ensimmäinen oire, mitä kuoleva potilas ei halua kärsiä.

- Järjestelmän pirstaleisuudesta ja osaamattomuudesta johtuen voi tietysti olla puutteita myös kivunhoidossa. Kivun alihoitoa on edelleen.

Esimerkiksi hoivakotien tai tehostettujen asumisyksiköiden henkilökunnan saattohoidon osaaminen ja vahvojen opioidien saatavuus on tärkeää. Suositukset ja lainsäädäntö ovat hiukan epämääräisiä sen suhteen, miten tehostettuihin palveluasuntoihin voidaan perustaa lääkekaappeja, joissa olisi vahvoja kipulääkkeitä.

Hoitokodeissa ja asumisyksiköissä tarvitaan saattohoitotiimien ja saattohoitoon kouluttautuneen lääkärin tukea hoivakotien työntekijöille.

Faktat

Hyvä oirehoito on kustannustehokasta

Tutkimusten mukaan hyvin järjestetty palliatiivinen eli oirehoito parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus jopa ennustetta. Se vähentää hoidon kustannuksia, lääkekuluja, laboratoriotutkimuksia, tehohoidon käyttöä, ensiapukäyntejä ja hoitoa akuuttisairaalassa. Monet haluavat kuolla kotona.

Suomessa kuolee vuosittain noin 50 000 ihmistä, heistä noin 11 000 syöpään.

Lähteet: Vs. professori Juho Lehto, STM

Perustason saattohoito kaikkien ulottuville

Perustason A mukaista hoitoa pitäisi saada kaikissa terveydenhuollon laitoksissa. Alueellista erityistason B hoitoa tulisi toteuttaa keskikokoisissa kunnissa ja kuntayhtymissä saattohoitoon erikoistuneissa kotihoidoissa, kotisairaaloissa ja saattohoito-osastoilla tai -vuodepaikoilla.

Vaativinta C-tason hoitoa toteuttavat yliopisto- ja keskussairaaloiden palliatiiviset yksiköt sekä osa saattohoitokodeista, muun muassa Terhokoti ja Pirkanmaan Hoitokoti, jotka ovat saattohoidon edelläkävijöitä Suomessa.

Vaativan tason saattohoitoa tarvitsevat potilaat, joilla on vaikeasti hallittavat oireet tai vaativa psykososiaalinen tilanne, kuten alaikäiset lapset.

Saattohoidon saatavuus on parantunut paljon viimeisten viiden vuoden aikana. Saattohoitoketjuja ja -suunnitelmia on lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä. Tällä haavaa saattohoidon asiantuntijat pitävät tärkeänä saada saattohoidon ABC-tasot kirjatuksi sote-alueiden järjestämispäätöksiin.

Saattohoidon saatavuus ja laatu vaihtelevat kunnittain.

Parempaa kivunhoitoa myös hoivakoteihin

Miten kuolevan potilaan omat toiveet toteutuvat saattohoidossa?

Juho Lehto arvelee, että ainakin Pirkanmaalla kohtuullisen hyvin. Tietysti mitä tahansa toiveita ei voida toteuttaa, vaan hoitoa on arvioitava objektiivisesti. Esimerkiksi lääketieteellisesti turhia hoitoja ei tarjota, vaikka potilas niitä haluaisi.

Kipua hoidetaan Lehdon arvion mukaan nyt entistä paremmin. Kipu on ilman muuta ensimmäinen oire, mitä kuoleva potilas ei halua kärsiä.

- Järjestelmän pirstaleisuudesta ja osaamattomuudesta johtuen voi tietysti olla puutteita myös kivunhoidossa. Kivun alihoitoa on edelleen.

Esimerkiksi hoivakotien tai tehostettujen asumisyksiköiden henkilökunnan saattohoidon osaaminen ja vahvojen opioidien saatavuus on tärkeää. Suositukset ja lainsäädäntö ovat hiukan epämääräisiä sen suhteen, miten tehostettuihin palveluasuntoihin voidaan perustaa lääkekaappeja, joissa olisi vahvoja kipulääkkeitä.

Hoitokodeissa ja asumisyksiköissä tarvitaan saattohoitotiimien ja saattohoitoon kouluttautuneen lääkärin tukea hoivakotien työntekijöille.