Sosiaali- ja terveyspalvelut

Hoitajat desinfioivat käsiään noin 15 sekuntia, lääkärit jopa vähemmän.  Siinä ajassa eivät bakteerit vielä kuole käsien ihopinnalta.
Hoitajat desinfioivat käsiään noin 15 sekuntia, lääkärit jopa vähemmän. Siinä ajassa eivät bakteerit vielä kuole käsien ihopinnalta.

Yksinkertaisilla muutoksilla

isot säästöt hoitotyössä

Syntyykö Suomen sairaaloissa satojen miljoonien eurojen, jopa 1,5 miljardin euron, turhat kustannukset sen vuoksi, että hoitotyö ei perustu parhaimpaan mahdolliseen tutkimustietoon?

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) on sitä mieltä, että näin tapahtuu.

Kustannuksia syntyy muun muassa siitä, että painehaavoja ei ehkäistä ja käsihygienia ontuu.

esa tuominen kuva: istock

Panostamalla näyttöön perustuvien käytäntöjen levittämiseen hoitotyössä sekä ehkäiseviin toimenpiteisiin voitaisiin tutkimusten mukaan päästä satojen miljoonien eurojen kustannussäästöihin.

- Säästöjen toteutuminen ei vaadi rahallisesti suuria investointeja vaan pikemminkin asenteiden ja käyttäytymisen muutosta, sanoo Hotusin tutkimusjohtaja Arja Holopainen.

Painehaavat, infektiot ja kaatumiset

Painehaavoista (joita ennen kutsuttiin makuuhaavoiksi) syntyvät vuosittain tutkimusten mukaan 350–525 miljoonan euron kustannukset. Luku edustaa 2–3 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Painehaavojen kunnollinen ehkäisy edellyttäisi rahallisia investointeja, jotka olisivat vain 10 prosenttia niiden aiheuttamien kulujen yhteissummasta.

- Painehaavojen syntymekanismi on monimutkainen ja olisi utopiaa odottaa, että ne kaikki voitaisiin ehkäistä. Kuitenkin suuri osa niistä voitaisiin välttää toiminnallisin muutoksin, Holopainen arvioi.

Painehaavojen ehkäisyssä olisi tärkeää osata ”lukea” niiden ensimmäiset merkit.

Kun potilas ja hoitajat tunnistavat alullaan olevan painehaavan, voidaan hoito käynnistää varhaisessa vaiheessa ja selvitä huomattavasti vähäisemmillä kustannuksilla verrattuna siihen, että painehaava kehittyisi hankalaksi.

Yhden painehaavan hoitaminen maksaa keskimäärin 5 500 euroa, mutta sen kunnollinen ehkäisy vain 500 euroa. Jos kysymyksessä on vaikea painehaava, se voi vaatia leikkaushoitoa ja hoitokustannukset voivat kohota kymmeniin, jopa satoihin tuhansiin euroihin.

Hotus julkisti lokakuun alussa hoitosuosituksen painehaavojen ehkäisemiseksi. Suositus ohjaa hoitohenkilökuntaa tunnistamaan kehkeytymässä olevan painehaavan sekä toimimaan niin, että haavan syntyminen voidaan välttää.

Myös hoitoon liittyvien infektioiden lasketaan aiheuttavan vuosittain runsaasti kustannuksia – arviohaarukka on 200–500 miljoonaa euroa. Oikeanlaisella käsihygienialla pystyttäisiin tutkimusten mukaan välttämään noin 30 prosenttia infektioiden aiheuttamista kustannuksista.

- Käsien desinfionnista ei selviä muutamassa sekunnissa. Tutkimusten mukaan desinfiointiainetta pitää hieroa käsiin 30 sekuntia ennen kuin bakteerit kuolevat, Arja Holopainen muistuttaa.

- Hoitohenkilökunnalla ei saisi myöskään olla rakennekynsiä tai sormuksia, koska ne vaikeuttavat desinfiointia ja lisäävät infektioriskiä.

Kolmas turhia kustannuksia aiheuttava tekijä ovat Hotusin mukaan kaatumiset.

Esimerkiksi lonkkamurtumasta voi aiheutua kymmenien tuhansien eurojen hoitokustannukset. Vuositasolla kaatumisten suorat kustannukset terveydenhoidolle ovat arvion mukaan 500 miljoonaa euroa.

- Jos potilas kaatuu sairaalassa, se pidentää hänen hoitoaikaansa. Kaatumisten ehkäisyllä sairaalassa ja kotona voitaisiin suhteellisen pienin kustannuksin päästä suuriin säästöihin.

Liikkumisongelmista kärsivien asuinympäristö olisi pyrittävä tekemään esteettömäksi. Joissakin sairaaloissa on ollut käytössä jalkineita, jotka eivät ole olleet ”huonojalkaisille” turvallisia. Suurten sairaaloiden pitkille käytäville pitäisi järjestää levähdyspaikkoja ja kaiteita.

Hoitotyön käytännöt vaihtelevat

Tutkimusjohtaja Arja Holopainen painottaa, että terveydenhuollon pitäisi perustua parhaimpaan mahdolliseen – kansalliseen ja kansainväliseen – tutkimustietoon ja sen pitäisi olla yhtä pätevää kaikkialla.

- Nykyisellään hoitokäytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea eikä harvinaista ole sekään, että samassa organisaatiossa käytännöt vaihtelevat: eri henkilöt hoitavat eri tavoin.

- Toimintatapojen yhtenäistäminen on paitsi järkevää, myös tasa-arvokysymys.

Holopaisen mielestä jopa hoitotyön haittatapahtumien raportoinnissa on puutteita.

Esimerkiksi kaatumisia ei aina kirjata ylös, mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista ongelmasta. Usein vasta potilaalle selvästi haittaa aiheuttaneet vahingot raportoidaan, mutta tavoitteena pitäisi olla myös sellaisten tapausten kirjaaminen, joista ei ole vielä ehtinyt aiheutua suoranaista haittaa potilaalle.

Holopainen kertoo Hotusin saaneen hoitotyön kehittämishankkeistaan hyvää palautetta erilaisista hoitolaitoksista.

- Esimerkiksi käsihygienian parantaminen on kiinnostanut yksiköitä paljon ja niinpä me olemme käyneet kouluttamassa henkilökuntaa käsien desinfioinnin taidossa.

- Tosin muutosvastarintaakin esiintyy. Ei muka ole aikaa pyöritellä desinfiointiainetta käsissä niin kauan, tai etsiä vasta syntymässä olevia painehaavoja potilaan iholta.

Holopainen muistuttaa, että hoitotyössä löytyisi muutakin säädettävää kuin painehaavat, käsihygienia ja kaatumisten ehkäisy.

Esimerkiksi laboratorioon näytteenottoon tulevat potilaat ovat toisinaan puutteellisesti tai väärin ohjeistettu, jolloin näytteenotto joudutaan peruuttamaan ja turvautumaan uusintakäyntiin. Tästä arvioidaan syntyvän jopa 10 miljoonan euron vuosikustannukset.

Hoitotyön tutkimussäätiö julkisti lokakuussa suosituksensa siitä, miten potilas tulisi ohjata näytteenottoon. ♦

Hallintoylihoitaja pitää mittavia säästöjä realismina

- Kyllä nämä kustannussäästöt kuulostavat aivan realistisilta. Hoitotyön käytännöissä on runsaasti yhtenäistettävää ja parannettavaa.

Näin kommentoi Hotusin suosituksia Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) hallintoylihoitaja Pirjo Kejonen. Hänen mielestään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyössä on painotettu liikaa rakenteita ja mietitty liian vähän sitä, miten asiat tehdään rakenteiden sisällä.

- Näen toimintamallien uudistamisessa mahdollisuuksia isoihin säästöihin. Liian usein hoitotyö ei ole perustunut uusimpaan ja pätevimpään tutkimustietoon ja siinä on esiintynyt turhaa vaihtelua.

OYS:ssa on paneuduttu erityisesti käsihygienian tason nostamiseen. Kun asiaa seurattiin systemaattisesti, havaittiin, että periaatteessa rutiinit ovat hallinnassa: käsihuuhdetta muistetaan käyttää. Mutta desinfiointiaika on jäänyt kauas 30 sekunnista, joka on tavoite.

- Hoitajat desinfioivat käsiään noin 15 sekuntia ja lääkärit jopa sitäkin vähemmän. Siinä ajassa eivät valitettavasti bakteerit vielä kuole käsien ihopinnalta.

- Tämän lisäksi sormukset, kynsilakka ja rakennekynnet heikentävät käsihygienian tasoa.

Kun OYS:ssa ryhdyttiin toimiin käsihygienian parantamiseksi, alkoi tulosta syntyä.

Nyt yhä useammin käsiä desinfioidaan tarpeelliset 30 sekuntia.

- Myös käsihuuhteen kulutus on lisääntynyt, mikä todistaa samasta asiasta, Kejonen iloitsee.

Oulussa on myös pohdittu sitä, miten potilaita kiusaavia ja suuria kustannuksia tuottavia painehaavoja voitaisiin ehkäistä ennakolta.

- Olemme luomassa toimintamallia, jolla syntymässä oleva painehaava havaitaan mahdollisimman aikaisin. Henkilökuntaa koulutetaan havaitsemaan haavat varhaisessa vaiheessa. Jos painehaavan kehittyminen pystytään estämään, saadaan helposti melkoiset kustannussäästöt. Leikkaushoitoa vaativa painehaava voi synnyttää jopa 80 000–100 000 euron kustannukset.

Kejosen mielestä hoitokäytäntöjen hiomisessa tarvitaan valtakunnallista yhteistyötä.

- Jos jossain päin maata kehitetään pätevä toimintamalli, olisi tärkeää saada se nopeasti muidenkin käyttöön.

Hallintoylihoitaja pitää mittavia säästöjä realismina

- Kyllä nämä kustannussäästöt kuulostavat aivan realistisilta. Hoitotyön käytännöissä on runsaasti yhtenäistettävää ja parannettavaa.

Näin kommentoi Hotusin suosituksia Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) hallintoylihoitaja Pirjo Kejonen. Hänen mielestään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyössä on painotettu liikaa rakenteita ja mietitty liian vähän sitä, miten asiat tehdään rakenteiden sisällä.

- Näen toimintamallien uudistamisessa mahdollisuuksia isoihin säästöihin. Liian usein hoitotyö ei ole perustunut uusimpaan ja pätevimpään tutkimustietoon ja siinä on esiintynyt turhaa vaihtelua.

OYS:ssa on paneuduttu erityisesti käsihygienian tason nostamiseen. Kun asiaa seurattiin systemaattisesti, havaittiin, että periaatteessa rutiinit ovat hallinnassa: käsihuuhdetta muistetaan käyttää. Mutta desinfiointiaika on jäänyt kauas 30 sekunnista, joka on tavoite.

- Hoitajat desinfioivat käsiään noin 15 sekuntia ja lääkärit jopa sitäkin vähemmän. Siinä ajassa eivät valitettavasti bakteerit vielä kuole käsien ihopinnalta.

- Tämän lisäksi sormukset, kynsilakka ja rakennekynnet heikentävät käsihygienian tasoa.

Kun OYS:ssa ryhdyttiin toimiin käsihygienian parantamiseksi, alkoi tulosta syntyä.

Nyt yhä useammin käsiä desinfioidaan tarpeelliset 30 sekuntia.

- Myös käsihuuhteen kulutus on lisääntynyt, mikä todistaa samasta asiasta, Kejonen iloitsee.

Oulussa on myös pohdittu sitä, miten potilaita kiusaavia ja suuria kustannuksia tuottavia painehaavoja voitaisiin ehkäistä ennakolta.

- Olemme luomassa toimintamallia, jolla syntymässä oleva painehaava havaitaan mahdollisimman aikaisin. Henkilökuntaa koulutetaan havaitsemaan haavat varhaisessa vaiheessa. Jos painehaavan kehittyminen pystytään estämään, saadaan helposti melkoiset kustannussäästöt. Leikkaushoitoa vaativa painehaava voi synnyttää jopa 80 000–100 000 euron kustannukset.

Kejosen mielestä hoitokäytäntöjen hiomisessa tarvitaan valtakunnallista yhteistyötä.

- Jos jossain päin maata kehitetään pätevä toimintamalli, olisi tärkeää saada se nopeasti muidenkin käyttöön.