[ Lakiklinikka ]

Henkilötietojen

käsittely

yhtiöittämisessä

Kunnat yhtiöittävät eri syistä toimintojaan, ja aiempaa useammin kuntalaisille palveluita tuottaakin kunnan omistama osakeyhtiö. Uuteen yhtiöön siirtyvät usein myös työntekijät. Yhtiöön saatetaan siirtää tietoja myös asiakkaista.

HENKILÖTIETOJEN suojaa koskevat säännökset koskevat myös osakeyhtiöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että rekisterinpitoa koskevat henkilötietolain ja uuden 25.5.2018 voimaan tulevan EU:n tietosuoja-asetuksen säännökset soveltuvat. Asetuksen vaatimuksia ja henkilötietojen käsittelyn periaatteita kannattaakin soveltaa jo nyt.

Asetuksen periaatteet vastaavat pääosin henkilötietolain periaatteita. Osaa periaatteista on täsmennetty. Tietosuojaperiaatteita ovat:

− käsittelyn lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys

− käyttötarkoitussidonnaisuus

− tietojen minimointi

− tietojen täsmällisyys

− tietojen säilytyksen rajoittaminen

− tietojen eheys ja luottamuksellisuus

− rekisterinpitäjän osoitusvelvollisuus.

TIETOSUOJAVALTUUTETTU (TSV) on ottanut kantaa tiedusteluun, missä vaiheessa yritysjärjestelyä työntekijöiden henkilötietoja voidaan luovuttaa uudelle työnantajayritykselle. Vastauksena TSV totesi, että tietoja ei tule pääsääntöisesti luovuttaa ennen kuin yrityskauppa tai muu yritysjärjestely toteutuu tosiasiallisesti esim. sopimuksella. Ennen henkilötietojen ja rekistereiden luovuttamista tulee muutoinkin käydä läpi rekistereissä olevien tietojen ajantasaisuus käsiteltävien tietojen tarpeellisuusvaatimuksen mukaisesti. Tarpeettomia, virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita henkilötietoja ei saa käsitellä. Tarpeeton henkilörekisteri on hävitettävä, jollei siihen talletettuja tietoja ole erikseen säädetty tai määrätty säilytettäviksi tai jollei rekisteriä siirretä arkistolaissa tarkoitetulla tavalla arkistoon. Edelleen relevantti TSV:n vastaus löytyy tietosuoja.fistä (Dnro 1467/44/2009).

Tarja Krakau

lakimies, Kuntaliitto

Julkisen tuen

mahdollisuutta

ei voida poissulkea

Kuntien yrityksille myöntämä tuki kuuluu EU:n valtiontukisääntelyn piiriin. Säännöt koskevat kaikkia toimenpiteitä, joissa julkinen sektori myöntää yrityksille tukea tai muuta taloudellista etua.

Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella valtiontukisäännökset tulevat myös kunnallisvalituksen yhteydessä huomioon otettavaksi ja arvioitavaksi. Siksi on tärkeää, että kunnat ja kuntayhtymät oikeustoimia tai muita järjestelyitä yritysten kanssa suunnitellessaan, valmistellessaan ja niistä päättäessään tuntevat kunnan yleistä toimialaa koskevan sääntelyn lisäksi valtiontukisäännökset ja soveltavat niitä oikein.

Koska valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, on annettavalle tuelle löydettävä hyväksyttävä peruste. Lisäksi tuki on myönnettävä yksityiskohtaisten menettelysäännösten mukaisesti.

KUNNALLISVALITUKSEN johdosta hallinto-oikeudessa ratkaistavaksi tulee, ovatko päätökset oikeustoimen tai muun järjestelyn toteuttamiseksi syntyneet virheellisessä järjestyksessä sen vuoksi, ettei kunta ole selvittänyt valtiontukimääräysten ja -säännösten soveltumista järjestelyyn.

Jos kunta ei ole päätöksen valmistelussa ja itse päätöksessä ottanut asianmukaisesti huomioon valtiontukimääräysten ja -säännösten mahdollista soveltumista järjestelyyn, hallinto-oikeus kumoaa päätöksen sillä perusteella, ettei sen ole mahdollista arvioida kunnan päätöksentekomenettelyn suhdetta valtiontukimääräyksiin ja -säännöksiin ja siten varmistautua siitä, ettei järjestelyyn sisälly säännösten vastaista valtiontukea.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kunnalla on näyttötaakka siitä, että järjestelyyn ei sisälly tukea, vaan se on toteutettu käypään markkina-arvoon tai tuki on myönnetty valtiontukisäännösten mukaisesti tai etteivät kyseiset säännökset tule lainkaan sovellettavaksi ko. tapauksessa. Näyttötaakan täyttäminen edellyttää, että asian valmisteluun on riittävästi panostettu.

Pirkka-Petri Lebedeff

johtava lakimies, Kuntaliitto

[ Kirjat ]

Kiehtova,

kauhistuttava

tekoäly


TEKOÄLYSTÄ
puhutaan paljon tietämättä mitä se oikeasti tarkoittaa. Pentti O. A. Haikosen kirja Tietoisuus, tekoäly ja robotit avaa aihepiirin jännittävien käänteiden kautta kuin paraskin dekkari.

Haikonen on tekniikan tohtori, Illinoisin yliopiston dosentti ja entinen Nokian tekoälytutkija. Paitsi huippututkija, hän on myös huumorimies. Kirjan lukija palkitaan monin röhönauruin.

Kirja etenee raamatullisessa järjestyksessä genesiksestä apokalypsiin. Matkalla transistoreista tekoälyn singulariteettiin Haikonen selittää neuroverkot, kognition käsitteen, tunteet ja tietoisuuden. Päätepisteenä ovat tietoiset koneet ja robotit.

Haikonen päätyy omissa tutkimuksissaan kognitiiviseen neuroverkkoarkkitehtuuriin HCA (Haikonen Cognitive Architecture), joka pyrkii tuottamaan tietoisuuden perusilmiön. Haikosen mukaan tietoisuuden toteuttamiselle materiaalisin keinoin ei pitäisi olla mitään periaatteellisia esteitä.

Siitä huolimatta Haikonen ei ole optimisti. Tekoäly on hänen mielestään väärillä raiteilla ja tulee johtamaan ikäviin seurauksiin, koska tekoälyllä ei ole todellista ymmärryskykyä.

Kirja haastaa pohtimaan, tarvitaanko tietoisia robotteja oikeasti. Miten suhtautua seksirobotteihin, entä mikä on tietoisten robottien vastuu ja oikeudet?

Kirja palauttaa hämmentyneen lukijan maan pinnalle. Haikonen vakuuttaa, etteivät tunnetut tekoälyohjelmat AlphaGo, Watson ja Amazon Echo ole aidosti älykkäitä.

Ne eivät oikeasti ymmärrä, mitä ne ovat tekemässä eivätkä tiedä edes olevansa olemassa.

Merja Ojansivu

Pentti O. A. Haikonen, Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Art House 2017.

[ Mielipide ]

Vammaispalveluiden

kilpailutus ei ole uhka

Hämeenlinnassa


T
ämänhetkisessä julkisessa keskustelussa kilpailutus nähdään vammaispalvelujen järjestämisen uhkana. Hämeenlinnan kaupungissa vammaispalveluiden tarkoituksena on tarjota hyvän elämän mahdollisuudet ihmisten henkilökohtaisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kilpailutus on siihen oiva väline.

Hämeenlinnan kokemusten perusteella kilpailutus on tuonut palveluihin lisää vaihtoehtoja, parantanut laatua sekä laajentanut palveluvalikoimaa. Lisäksi se on tuonut kunnalle kustannussäästöjä. Yhdenkään asiakkaan ei ole kilpailutuksen takia tarvinnut vaihtaa asumispaikkaa, vaan hän saa asua samassa paikassa ja sama palveluntuottajan henkilöstö auttaa tarpeen mukaan. Tämä perustuu siihen, että kaupungilla on puitesopimukset palveluntuottajien kanssa ja uusi kilpailutus ja sen hankintajärjestys koskevat vain uusia asiakkaita. Ns. vanhojen asiakkaiden osalta vain hinta tarkistetaan kilpailutuksessa sopimuskauden vaihtuessa.

Kilpailutusten myötä kuntaan on muodostunut paljon palveluntarjontaa, mikä mahdollistaa tosiasiallisen valinnanmahdollisuuden toteutumisen. Paluuta siihen, että asiakkaille tarjottaisiin vain kunnan itsensä tuottamia palveluja tai laitoshoitoa, ei enää ole.

On tärkeää, että asiakkaan tilanne arvioidaan huolellisesti, palvelut räätälöidään asiakkaalle tarpeen mukaan ja tuotetaan oikea-aikaisesti. Hämeenlinnan linjauksena on ollut tuottaa vammaispalvelut mahdollisimman kevyesti ja tavanomaisessa ympäristössä muiden kuntalaisten joukossa. Suuri osa asiakkaista asuukin omassa asunnossaan.

HÄMEENLINNAN kilpailutuksissa hinnalle ja laadulle on annettu painoarvo, jonka mukaisesti palvelun tuottajat on asetettu järjestykseen. Hyvästä vaikuttavuudesta on voinut saada bonuksia ja huonosta sanktioita. Vaikuttavuutta on tarkasteltu asiakkaiden yksilöllisestä näkökulmasta, sillä oikea vaikuttavuus on juuri yksilöllistä, ei yleistä. Tuloksena on ollut, että bonuksia on maksettu ja sanktioita ei ole tullut.

Julkisessa keskustelussa järjestöt ovat usein vastustaneet kilpailutuksia. Yritysten tuottamat palvelut on nähty kalliina ja huonolaatuisina, osittain siitä syystä, että yritykset tavoittelevat voittoa.

Hämeenlinnassa palvelujen laatua on arvioitu vuosittain. Palvelujen laatu on ollut tasoa 4,4/5. Säätiöiden tai järjestöjen tuottama palvelu ei arviointien perusteella ole osoittautunut sen paremmaksi kuin yritystenkään. Hinnat ovat usein olleet jopa kalliimmat kuin yrityksillä.

Hankintalainsäädäntö ja sen perusteella tehdyt kilpailutukset eivät ole uhka. Oleellista on se, miten kilpailutuksia tehdään ja mikä on kilpailutuksen tavoite. Laadun lisäksi kilpailutuksella saadaan aikaan palveluille kilpailukykyinen hinta, mitä veronmaksajilta kerättyjen varojen huolellinen käyttö edellyttää. Voidaankin kysyä, miten joissakin kunnissa hankintalaki on voitu jättää huomiotta.

Tuulikki Forssen, ostopalvelupäällikkö, Vammaispalvelut

Leena Harjula, Asiakasohjaus- ja ostopalvelujohtaja

Sari Rautio, kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Hämeenlinnan kaupunki

[ Kirjat ]

Kiehtova,

kauhistuttava

tekoäly


TEKOÄLYSTÄ
puhutaan paljon tietämättä mitä se oikeasti tarkoittaa. Pentti O. A. Haikosen kirja Tietoisuus, tekoäly ja robotit avaa aihepiirin jännittävien käänteiden kautta kuin paraskin dekkari.

Haikonen on tekniikan tohtori, Illinoisin yliopiston dosentti ja entinen Nokian tekoälytutkija. Paitsi huippututkija, hän on myös huumorimies. Kirjan lukija palkitaan monin röhönauruin.

Kirja etenee raamatullisessa järjestyksessä genesiksestä apokalypsiin. Matkalla transistoreista tekoälyn singulariteettiin Haikonen selittää neuroverkot, kognition käsitteen, tunteet ja tietoisuuden. Päätepisteenä ovat tietoiset koneet ja robotit.

Haikonen päätyy omissa tutkimuksissaan kognitiiviseen neuroverkkoarkkitehtuuriin HCA (Haikonen Cognitive Architecture), joka pyrkii tuottamaan tietoisuuden perusilmiön. Haikosen mukaan tietoisuuden toteuttamiselle materiaalisin keinoin ei pitäisi olla mitään periaatteellisia esteitä.

Siitä huolimatta Haikonen ei ole optimisti. Tekoäly on hänen mielestään väärillä raiteilla ja tulee johtamaan ikäviin seurauksiin, koska tekoälyllä ei ole todellista ymmärryskykyä.

Kirja haastaa pohtimaan, tarvitaanko tietoisia robotteja oikeasti. Miten suhtautua seksirobotteihin, entä mikä on tietoisten robottien vastuu ja oikeudet?

Kirja palauttaa hämmentyneen lukijan maan pinnalle. Haikonen vakuuttaa, etteivät tunnetut tekoälyohjelmat AlphaGo, Watson ja Amazon Echo ole aidosti älykkäitä.

Ne eivät oikeasti ymmärrä, mitä ne ovat tekemässä eivätkä tiedä edes olevansa olemassa.

Merja Ojansivu

Pentti O. A. Haikonen, Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Art House 2017.

[ Mielipide ]

Vammaispalveluiden

kilpailutus ei ole uhka

Hämeenlinnassa


T
ämänhetkisessä julkisessa keskustelussa kilpailutus nähdään vammaispalvelujen järjestämisen uhkana. Hämeenlinnan kaupungissa vammaispalveluiden tarkoituksena on tarjota hyvän elämän mahdollisuudet ihmisten henkilökohtaisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kilpailutus on siihen oiva väline.

Hämeenlinnan kokemusten perusteella kilpailutus on tuonut palveluihin lisää vaihtoehtoja, parantanut laatua sekä laajentanut palveluvalikoimaa. Lisäksi se on tuonut kunnalle kustannussäästöjä. Yhdenkään asiakkaan ei ole kilpailutuksen takia tarvinnut vaihtaa asumispaikkaa, vaan hän saa asua samassa paikassa ja sama palveluntuottajan henkilöstö auttaa tarpeen mukaan. Tämä perustuu siihen, että kaupungilla on puitesopimukset palveluntuottajien kanssa ja uusi kilpailutus ja sen hankintajärjestys koskevat vain uusia asiakkaita. Ns. vanhojen asiakkaiden osalta vain hinta tarkistetaan kilpailutuksessa sopimuskauden vaihtuessa.

Kilpailutusten myötä kuntaan on muodostunut paljon palveluntarjontaa, mikä mahdollistaa tosiasiallisen valinnanmahdollisuuden toteutumisen. Paluuta siihen, että asiakkaille tarjottaisiin vain kunnan itsensä tuottamia palveluja tai laitoshoitoa, ei enää ole.

On tärkeää, että asiakkaan tilanne arvioidaan huolellisesti, palvelut räätälöidään asiakkaalle tarpeen mukaan ja tuotetaan oikea-aikaisesti. Hämeenlinnan linjauksena on ollut tuottaa vammaispalvelut mahdollisimman kevyesti ja tavanomaisessa ympäristössä muiden kuntalaisten joukossa. Suuri osa asiakkaista asuukin omassa asunnossaan.

HÄMEENLINNAN kilpailutuksissa hinnalle ja laadulle on annettu painoarvo, jonka mukaisesti palvelun tuottajat on asetettu järjestykseen. Hyvästä vaikuttavuudesta on voinut saada bonuksia ja huonosta sanktioita. Vaikuttavuutta on tarkasteltu asiakkaiden yksilöllisestä näkökulmasta, sillä oikea vaikuttavuus on juuri yksilöllistä, ei yleistä. Tuloksena on ollut, että bonuksia on maksettu ja sanktioita ei ole tullut.

Julkisessa keskustelussa järjestöt ovat usein vastustaneet kilpailutuksia. Yritysten tuottamat palvelut on nähty kalliina ja huonolaatuisina, osittain siitä syystä, että yritykset tavoittelevat voittoa.

Hämeenlinnassa palvelujen laatua on arvioitu vuosittain. Palvelujen laatu on ollut tasoa 4,4/5. Säätiöiden tai järjestöjen tuottama palvelu ei arviointien perusteella ole osoittautunut sen paremmaksi kuin yritystenkään. Hinnat ovat usein olleet jopa kalliimmat kuin yrityksillä.

Hankintalainsäädäntö ja sen perusteella tehdyt kilpailutukset eivät ole uhka. Oleellista on se, miten kilpailutuksia tehdään ja mikä on kilpailutuksen tavoite. Laadun lisäksi kilpailutuksella saadaan aikaan palveluille kilpailukykyinen hinta, mitä veronmaksajilta kerättyjen varojen huolellinen käyttö edellyttää. Voidaankin kysyä, miten joissakin kunnissa hankintalaki on voitu jättää huomiotta.

Tuulikki Forssen, ostopalvelupäällikkö, Vammaispalvelut

Leena Harjula, Asiakasohjaus- ja ostopalvelujohtaja

Sari Rautio, kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Hämeenlinnan kaupunki