[ Yrittäjyys ja digi ]

Vastakkain

- Voitaisiin huomioida olosuhteita eri puolilla ja arvioida, mikä on paras tapa järjestää ja tuottaa kasvupalveluita, Timo Reina esittää.
- Jos järjestämisvastuu on maakunnan itsestään selvä tehtävä, niin palveluiden tuottamisessa on vapausasteita, Marja-Riitta Pihlman muistuttaa.
- Voitaisiin huomioida olosuhteita eri puolilla ja arvioida, mikä on paras tapa järjestää ja tuottaa kasvupalveluita, Timo Reina esittää. - Jos järjestämisvastuu on maakunnan itsestään selvä tehtävä, niin palveluiden tuottamisessa on vapausasteita, Marja-Riitta Pihlman muistuttaa.

Kunnille

vapauksia?

Kasvupalveluiden kohtalo on kuuma kiistanaihe. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina ja työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikkö Marja-Riitta Pihlman pohtivat asiaa työkseen. Heillä on hieman erilaisia näkemyksiä.

Martta Nieminen Kuvat: Seppo Haavisto

Kasvupalvelut-termi on aika epämääräinen, mutta monet näkyvät kuntapäättäjät käyttävät termiä jatkuvasti. Kaiken takana on, että työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) haluaa muotoilla julkiset työvoimapalvelut ja yrityspalvelut uudelleen ”kasvupalveluiksi”.

Lakia alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista valmistellaan pääasiassa työ- ja elinkeinoministeriön tiloissa Helsingin Etelä-Esplanadin varrella. Keskeisiin valmistelijoihin kuuluva työ- ja elinkeinoministeriön yritys- ja alueosaston osastopäällikkö Marja-Riitta Pihlman sekä Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina, istahtavat tanskalaisen Arne Jakobsenin suunnittelemiin design-tuoleihin ministeriön aulassa. Nyt keskustellaan kasvupalveluista.

Vaikka suuret kaupungit vaativat kovaäänisesti kasvupalveluiden järjestämisvastuuta itselleen. Toreilla kasvupalveluista ei silti puhuta – eikä Pihlmanin mielestä välttämättä edes tarvitse. Reina kuitenkin intoutuu arvostelemaan termiä.

- Terminä se johtaa hieman harhaan. Siitä tulee kuva, että nyt on tulossa jokin uusi kasvun väline, kun kysymys on supistuvista resursseista TE-hallinnon tehtäviin, hän sanoo.

Kuntaliitto on vaatinut kunnille aiottua enemmän vapauksia kasvupalvelujen järjestämiseen. Liitto korostaa sitä, että kunnat jo nyt hoitavat paljon työllisyyteen ja yritysten elinvoimaan liittyviä tehtäviä.

Uudellamaalla pääkaupunkiseudun kunnat ovat saamassa erillisratkaisun, mutta vastaavaa havitellaan ainakin Tampereella, Turussa ja Oulussa.

Pääasiassa kasvupalvelutehtäviä hoitavat valtion aluetoimijat. Työ- ja elinkeinotoimistot vastaavat isosta osasta palveluita ja ELY-keskukset yhdestä osasta. Lisäksi kansallisen tason palveluita tarjoavat esimerkiksi Tekes, Finpro ja Finnvera.

- Siitä lähtien, kun työ- ja elinkeinoministeriö on perustettu, on kaivattu vahvempaa yritys- ja työllisyyspalveluiden integraatiota ja uudelleenmuotoilua, Pihlman perustelee uudistusta.

Eduskuntaan hallituksen esitystä odotetaan joskus talvella, mutta poliittinen vääntö on vauhdissa. Hallituskauden alusta lähtien valmistelu on ollut elinkeinoministerin vastuulla, ensin Olli Rehnin, kesk., ja sittemmin Mika Lintilän, kesk., peukalon alla.

Uudistuksen vauhdittajana on tietysti maakunta- ja sote-uudistus, joka muuttaisi koko hallintorakenteen. Monet valtion ja kuntien tehtävät ovat siirtymässä uusiin maakuntiin.

- Kasvupalveluiden ja maakunnan vastuulle tulevien sote-palveluiden kesken on vahva synergiamahdollisuus, Pihlman sanoo viitaten palveluihin, joita nykyinen valtion aluehallinto tarjoaa pitkään työttöminä olleille.

Kuntien miljardipanostus

Kuntaliiton Reinan mielestä lakikokonaisuus ei ole yksiselitteinen. Lisää hämmennystä tuo se, että kasvupalvelumallia ei ollut edes hallitusohjelmassa.

- Ei sitä ainakaan maakunnissa ja kunnissa ole keksitty. Kyllä se näillä käytävillä on luultavasti ensisijaisesti ideoitu, Reina tuumaa.

- Onhan hallitus ryhtynyt moneen muuhunkin asiaan, jota ei ole kirjattu hallitusohjelmaan, Pihlman huomauttaa.

Reina pitää työ- ja elinkeinopalveluiden integrointia sinänsä hyvänä ajatuksena, mutta hän ei ole vakuuttunut siitä, että maakunta olisi paras paikka kaikille tehtäville.

- Minusta ei voida automaattisesti lähteä siitä, että kun muutetaan koko konseptia, niin ajatellaan niin, että jokaiselle tehtävälle optimaalinen paikka on maakunta.

Hän ihmettelee, miksei valmistelussa ole katsottu, kuinka paljon kunnat ja kaupunkiseudut panostavat juuri näihin samoihin asioihin, joita nyt ollaan keskittämässä maakuntien järjestettäväksi.

- Varovaisestikin arvioiden voidaan puhua kuntien noin miljardin euron panostuksesta.

Haluaako maakunta?

Reinan mielestä maakuntien ja kun-tien itsehallintoa ei oteta huomioon.

- Pitäisi olla joustavuutta ja sopimismahdollisuutta. Voitaisiin huomioida olosuhteita eri puolilla ja arvioida, mikä on paras tapa järjestää ja tuottaa kasvupalveluita, hän sanoo.

Kaikissa maakunnissa ei välttämättä edes tiedetä, mitä kasvupalveluilla tarkoitetaan.

- Jos olisin maakuntajohtaja, en välttämättä olisi tyytyväinen siihen, että maakunnassa olisi kaikki nyt kaavaillut järjestämisvastuut, Hämeen maakuntajohtajana aiemmin työskennellyt Reina sanoo.

- Saattaisin arvioida niin, että voisi olla optimaalisempaa, että etulinjan tekemisestä ja järjestämisestä voisi vastata jossain tilanteessa esimerkiksi kaupunkiseutu, hän lisää.

Pihlman korostaa, että nykyinen ”trimmattu” aluekehitys- ja kasvupalvelulakiluonnos lähtee liikkeelle siitä, että maakunta voi aika paljon harkita, miten palveluita tuotetaan.

- Jos järjestämisvastuu on maakunnan itsestään selvä tehtävä, niin palveluiden tuottamisessa on vapausasteita, Pihlman sanoo.

Nyt maakunnille ollaan antamassa enemmän harkintaa siinä, ottavatko ne tuotantoa itselleen, antavatko markkinoille vai sopivatko alueen kunnan tai kuntien kanssa, että esimerkiksi kunta x hoitaa palvelutehtävästä jotkut osuudet tai koko setin, hän esittelee.

- Minun mielestäni siinä on haettu huomattavasti enemmän maakunnan ja kunnan välistä yhteistyötä ja yhdyspintoja kuin viimekeväisessä lausunnolla olleessa esityksessä, Pihlman tähdentää.

Osa muutoksista on tehty lausuntokierroksen palautteen johdosta ja osa johtui eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta, joka koski esitystä soten valinnanvapaudesta.

Vaikka Reinalla ja Pihlmanilla on erilaisia näkemyksiä uudistuksesta, kumpikin vakuuttaa, että kyse ei ole vastakkainasettelusta.

- Näen tämän enemmän sellaisena tilanteena, että pitäisi hakea ja löytää tarkoituksenmukaiset tavat tehdä yhdessä ja viedä eteenpäin, Pihlman muotoilee.

Vapaavuoren C21

Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren koollekutsuma 21 suurimman kaupungin johtajajoukko eli C21 antoi ensitapaamisen jälkeen lokakuussa lausuntoja, joissa myötäiltiin kasvupalveluasiassa kuuden suurimman kaupungin kantaa.

Varsinaisessa julkilausumassa vaatimusta ei ollut, vaikka jotkut olivat sen rivien väleistä löytävinään.

Olisiko suurten kaupunkien tyydyttävä siihen, että maakunnat voivat antaa tarvittaessa kasvupalvelutehtäviä myös kunnille?

- Tietysti kaupunkien näkökulma on kaupunkien näkökulma. Hyvin ymmärrän, että kaupunkien näkökulmasta maailma saattaa näyttää toisenlaiselta, Pihlman pyörittelee ja sanoo pitävänsä erittäin hyvänä ja terveellisenä, että käydään keskustelua, myös kärjekkäästi.

Erilaisia ”tulokulmia” voidaan ottaa hänen mielestään huomioon.

- Ei se varmaan sanelupolitiikkana toimi hirveän hyvin mistään vinkkelistä.

Hän pitää suurten kaupunkien ulostuloja tervetulleena asiana, sillä hänen mielestään tällä hallituskaudella kaupunkipolitiikka ei ole ollut kovin isolla profiililla esillä.

- Tarvitsemme huomattavasti aiempaa vahvempaa yhteistä kansallista kaupunkipolitiikkaa.

- Tällaista ilman muuta tarvitaan. Kysymys on siitä miten eri tyyppisten alueiden ja erilaisten kuntien ja kaupunkien voimavarat saadaan käyttöön, Reina sanoo.

Vaikeasti työllistettävät

Reinalle on jäänyt kasvupalvelumallissa epäselväksi, missä on viime kädessä vastuu vaikeasti työllistettävistä ihmisistä.

- Yhtä lailla kuin sote-tehtävät ovat maakunnan järjestämisvastuulla, myös vastuu vaikeasti työllistettävistä työnhakijoista on maakunnalla, Pihlman sanoo.

Hän painottaa, että varsinaista palvelun tarjontaa voi tapahtua monessa paikassa. Voi olla julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita.

- Hyvin suurella todennäköisyydellä palvelun tuottajina on iso kirjo toimijoita. Kunnat voivat toki olla palvelun tarjoajia, mutta sellaista velvoitetta ei ole lakiin kirjoitettu, että kunnan olisi pakko huolehtia kaikista kunnan vaikeasti työllistettävistä. Sellaista ei ole – eikä ole näköpiirissäkään.

Reina huomauttaa, että kuntakaan ei voi tuottaa kasvupalveluita muuten kuin yhtiömuodossa. Se näkyy luonnoksessa lain pykälistä. Se julkaistiin lokakuun alussa.

Kokonaisvastuuta kunnille

Reinan mielestä kunnille pitäisi antaa kokonaisvastuuta – ei vain osia.

- Suurempien ja pienempien kuntien intressi kansanvaltaisena paikallishallinnon viranomaisena on tietysti se, että niillä voi olla kokonaisvastuu elinkeinojen ja elinvoiman edistämisestä sekä työllisyydestä.

Hänen mielestään kokonaisvastuu, kutsuttakoon sitä järjestämiseksi tai tuottamiseksi, puuttuu pykäläluonnoksista.

- Nämä termitkään eivät ole ihan yksiselitteisiä, hän moittii järjestämis- ja tuottamissanoja.

Kunnat haluaisivat ottaa kokonaisvastuuta, mutta sen tyyppistä roolia on Reinan mielestä vaikea ottaa.

- Kunnat ehkä voivat yhtiömuodossa tehdä jotain siivua, hän arvioi.

Kuntien panostuksia ja nyt valtion hallussa olevia kasvupalveluja pitäisi Reinan mielestä yhdistää paremmin toisiinsa. Hän pelkää, että se ei onnistu.

- Tämä jäykkyys järjestämisessä vaikeuttaa sitä.

VALTIO VOI PUUTTUA

Reina tivaa Pihlmanilta, mistä tulevat maakuntien kannustimet edistää työllisyyttä ja elinkeinoja.

- Minun laskelmien mukaan maakunta saa sitä enemmän rahaa, mitä enemmän sillä on työttömiä. Mikä kannustaa maakuntia näissä asioissa toimimaan optimaalisesti?

Pihlman vastaa kysymyksellä.

- Miksi minkään maakunnan intressissä olisi se, että siinä maakunnassa voidaan kovin huonosti ja siellä on kovin korkea työttömyysaste?

- Taloudellisessa intressissä on, Reina vakuuttaa.

Pihlmanin mielestä se ei voi olla maakunnan intressissä ainakaan pitkällä tähtäimellä.

- Voihan se lyhyemmällä tähtäimellä olla hetkellisesti, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä valtiotoimija nostaisi kissan pöydälle huomatessaan, että joku maakunta ensisijaisesti pyrkii maksimoimaan valtionosuusjärjestelmän kautta sisään satavan rahan ja lyö laimin niitä lakisääteisiä tehtäviä, joita maakunnalla on.

Kannuste on siis se, että valtio puuttuu tehtäviin.

Pihlman ei kuitenkaan usko, että suomalaiset valitsisivat maakuntavaltuustoihin sellaisia päättäjiä, jotka haluaisivat ajaa maakunnan kehnoon tulevaisuuteen.

- Minulla on myönteinen ihmiskäsitys. Uskon, että me valitsemme sellaisia päätöksentekijöitä, jotka pyrkivät rakentamaan edullista tulevaisuutta niin kunnissa kuin maakunnissakin.

Juridiset reunaehdot

Reina nostaa uudelleen esille itsehallinnon.

- Jos lähdetään siitä, että tässä rakennetaan itsehallinnollisia maakuntia ja kuntia, niin minun ymmärtääkseni itsehallinnolliset toimijat voisivat sopia väljemmin ja vapaammin tehtäviensä hoitamisen, hän sanoo.

Pihlman arvelee, että suora sopiminen palveluiden järjestämisestä kunnan ja maakunnan välillä voi olla mahdotonta ”kilpailullisjuridiikan kautta”.

- Olen ymmärtänyt, että sieltä tulee joitakin reunaehtoja, jotka tuntuvat estävän sellaiset ratkaisut.

Pihlman on vielä valmis käymään läpi erilaisia vaihtoehtoja, mutta yhtä vaihtoehtoa hän kavahtaa.

- Työ- ja elinkeinoministeriön näkökulmasta kaikkein hankalimpia olisivat sellaiset mallit, joissa kasvupalveluiden järjestäminen voidaan hoitaa kahdeksassatoista maakunnassa ihan millä tavalla tahansa.

Reinan mukaan sellaista tilannetta, jossa kaikissa maakunnissa olisi sikin sokin erilaisia malleja, ei olla haluamassakaan.

- Miksei me voida luottaa siihen, että itsehallinnolliset maakunnat ja kunnat osaavat organisoida myös kasvupalvelutehtävät alueellaan järkevästi, vaikka se kaventaisi keskushallinnon valtaa?