ERITYISLIIKUNTA

tuo tasa-arvoa

liikuntapalveluihin

Kauhajoella on ollut ohjattua erityisliikuntaa jo lähes 30 vuoden ajan. Toiminta on laaja­-alaista yhteistyötä. Työlleen omistautunut ohjaaja on erityisliikunnassa kullanarvoinen.

teksti ja kuvat: pasi lapinkangas

Maarit Kaari odottelee liikuntatunnin alkamista jumppasalin laidalla. Kauhajoen Virkun painisalilla on alkamassa erityislasten viikoittainen sporttiklubi.

Kaikkien saavuttua paikalle ryhmä kokoontuu rinkiin keskelle painimolskia, minkä jälkeen jokainen kertoo vuorotellen, mitä mukavaa on ehtinyt tapahtua päivän aikana.

Tämän jälkeen lapset lähtevät pareittain toimintapisteille, joihin kuuluu muun muassa keilausta nallella, tarkkuusheittoa, tasapainorata, puolapuilla kiipeilyä sekä pallon potkimista voimistelurenkaista roikkuen.

Jos jalka lipeää tasapainoradalla, tai hernepussi ei osu maalialueelle, joutuu juoksemaan sakkokierrokselle painiringin ulkolaidalle.

- Välillä virheitä sattuu pelkästään siksi, että pääsisi juoksemaan sakkokierrokselle, Kaari naurahtaa.

Erityisliikunnan suunnittelijana työskentelevä Kaari on vastannut Kauhajoen erityisliikunnasta jo reippaan kymmenen vuoden ajan.

Sporttiklubi on vain yksi pitkällisen suunnittelutyön tuloksista. Kaaren motto, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, korostuu erityisliikunnassa, jonka toteuttamiseen ei ole valmiita malleja.

Pelkästään liikkujien toimintakyky voi vaihdella viikoittain, mutta silti täytyy pitää yllä liikunnan ilo ja karsia pois liika vaatimustaso.

- Työn paras palkinto on huomata, kuinka hyvin lopputulos toimii pitkän ja sinnikkään harjoittelun tuloksena, Kaari kiteyttää.

Ryhmissä ei vertailla
diagnooseja

14 000 asukkaan Kauhajoella erityisryhmien ohjatut perusryhmät keräsivät viime vuonna hieman yli 5 000 käyntikertaa. Tarjolla on omat ryhmänsä muun muassa syvästi kehitysvammaisille, mielenterveyskuntoutujille, tuki-­ ja liikuntaelinsairaille ja vammaisille sekä ikääntyneille.

Kaari painottaa, etteivät erityisryhmät harrasta yleensä massaliikuntaa. Tilastossa erityisliikunnan käyntikerrat voivat näyttää pieneltä, mutta numerot on suhteutettava käyttäjien määrään. Valtaosa kursseista vetää joka kerta yli 1 000 kuntoilijaa.

- Kerran viikossa vedetty liikuntakerho kahdeksalle erityistä tukea tarvitsevalle lapselle vaatii paljon työtä ja toistoja, jotta liikuntataidot kehittyvät, Kaari sanoo.

Erityisliikuntaan osallistuminen on vapaaehtoista eikä osallistujilta vaadita diagnoosia. Kaaren mielestä on turhaa aina lähteä määrittelemään, täyttääkö osallistuja erityisliikkujan kuvausta. Erityisyys ei ole välttämättä pysyvä ominaisuus, vaan esimerkiksi kipsi ranteessa. Nykyään ihmisillä on myös paljon sosiaalisia esteitä.

- Koen parhaassa tapauksessa tarjoavani välivaiheen niille, jotka eivät vielä uskalla mennä yleiseen jumpparyhmään, Kaari sanoo.

Liikuntaryhmät ovat soveltaen toteutettuja sekaryhmiä. Esimerkiksi erityisryhmien kuntosalille osallistuu näkövammaisia, kuuroja, tuki-­ ja liikuntaelinsairaita ja vammaisia sekä aivovammaisia. Ketään ei käännytetä ovelta takaisin.

- Kaikki ovat tervetulleita ryhmiin. Ei ole keneltäkään pois, jos muutkin liikkuvat erityisryhmissä, mikäli ryhmissä on tilaa, Kaari toteaa.

Pitkät perinteet takaavat
toimivan yhteistyön

Kauhajoella on järjestetty erityisliikunnan ohjausta vuodesta 1986. Tänä aikana on ehtinyt muodostua laaja yhteistyöverkosto, joka ulottuu esimerkiksi perusterveydenhuoltoon, seurakuntaan, urheiluseuroihin sekä opistoihin ja oppilaitoksiin.

Kuntien kassojen kumistessa tyhjyyttään ja resurssien niuketessa toimiva ja monialainen yhteistyö on noussut ensiarvoisen tärkeään asemaan.

- Harva pystyy toimimaan yksin. Minulle moniammatillinen yhteistyö on ollut aina itsestäänselvyys, sillä sitä on tehty Kauhajoella jo ennen minun aikaani, Kaari kertoo.

Erityisliikunnan lisäksi Kaaren työnkuvaan kuuluu ohjata ja suunnitella muuta liikuntatoimintaa ja järjestää koulutusta. Lisäksi kolmasosa työajasta kuluu kunnan työhyvinvointihankkeen parissa.

Kaaren viikkotyötunnit täyttyvätkin pitkälti perustyöstä, joten kaikki ylimääräinen on tehtävä omalla ajalla – mikä tarkoittaa onneksi työn ja harrastuksen yhdistymistä.

- Välillä mietin, onko tämä nyt työtä vai harrastusta, mutta ehkä sillä ei ole niin väliä.

Työtaakan keventämiseksi Kaari on panostanut ohjaajien koulutukseen. Kaari käyttää esimerkkinä terveyskeskuksen fysioterapeutin kanssa tehtyä koulutusohjelmaa, jonka avulla perehdytettiin yli 20 vertaisohjaajaa liikuntaryhmiä varten.

Osa kaupungin ikäihmisten jumpparyhmistä pyörii täysin vertaisohjaajien voimin.

- Vertaisohjaajien avulla voin keventää omia tunteja, jotta pääsen ohjaamaan jotain uutta ryhmää, Kaari kertoo.

Erityislasten sporttiklubi syntyi aikanaan tarpeesta järjestää motoriikkakerho lapsille, jotka tarvitsevat harjoitusta liikunnan perustaidoissa. Ryhmäläiset löytyivät koulujen terveydenhoitajien avulla, jotka ryhtyivät mainostamaan ryhmää lapsille ja heidän vanhemmilleen. Nykyään ryhmissä liikkuu keskimäärin 13 lasta per kerta.

Liikunta korostuu
vammaisen arjessa

Kaaren mukaan kunnan liikuntaryhmissä ei ole tarkoitus ensisijaisesti kuntouttaa tai parantaa kuten vaikkapa terveyskeskuksen ryhmissä. Ryhmissä keskitytään toimintakyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen, jotta hyvä kunto siirtyy paremmin myös arkeen, jossa sillä voi olla ennaltäehkäiseviä vaikutuksia.

- Hyvä kunto on kaiken perusta. Kun asiakkaalle on tullut terveyden kanssa takapakkia, lääkäri on voinut todeta, että huonokuntoisempana olisi viety jo jalat edellä, Kaari havainnollistaa.

Kaaren mielestä erityisliikunnan merkitys tulisi olla yhdenvertainen osa kunnan peruspalveluja ja vetovoimaa.

- Kunnostaan huolehtiva, terve vammainen on myös halvempi yhteiskunnalle, sillä kuntouttaminen maksaa keskimääräistä enemmän. Sama pätee tietysti koko väestöön, mutta hyvä kunto on vammaiselle ehkä vielä tärkeämpi apuväline arjessa itsenäisesti selviämiseen.

Kaaren mukaan liikuntaseurat ottaisivat mielellään myös erityisliikkujat mukaan toimintaan, mutta aikaa ja resursseja ei ole. Etenkin lapset ja nuoret putoavat näin helposti ryhmän ulkopuolelle.

- Liikunnan harrastamisen mahdollisuuksissa on suuri epätasa-arvo. Yhteiskunnan tehtävänä on vastata, että kaikilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet liikkumiseen, Kaari summaa.

Pahin uhkakuva hänen mielestään on, että kuntien talouskurimuksen jatkuessa erityisliikuntaan käytettävät rahat loppuvat. Myös mahdolliset kuntaliitokset mietityttävät, sillä kaikilla kunnilla ei ole vastaavaa palvelua. Kaaren mukaan nykyresursseilla ei ole juurikaan varaa laajentumiseen.

- Ryhmät ovat jo lähes täynnä. Olemme miettineet, mikä on seuraava suunta. Vertaisohjaajien rooli kasvanee tulevaisuudessa.

Uhkakuvista huolimatta Kaari ei vaihtaisi työtään mihinkään. Erityisliikunnan ryhmät ovat yhtenäisiä porukoita, joissa ei korostu kilpailuhenki vaan liikunnasta saatava fyysinen ja henkinen hyvä olo. Lisäksi asiakkaat varmistavat, etteivät päivät ole toistensa kaltaisia.

Faktat

Erityisliikunnan tilanne kunnissa 2013

• Liikuntatoimen erityisliikunnan käyttömenot noin 7,0 miljoonaa euroa/1,3 euroa asukasta kohden

• Kunnista 49 % myönsi erityisliikuntaan järjestöavustuksia

• Erityisliikunnan järjestöavustukset 0,13 euroa asukasta kohden

• 94 kunnassa, joissa asuu 80 % väestöstä, on erityisliikunnanohjaaja

o Kaikissa yli 20 000 asukkaan kunnissa on erityisliikunnanohjaaja

o 64 %:ssa 10 000–20 000 asukkaan kunnista on erityisliikunnanohjaaja

o 4 %:ssa alle 10 000 asukkaan kunnista on erityisliikunnanohjaaja

• Kunnissa yhteensä noin 11 900 erityisliikuntaryhmää/31,2 ryhmää 10 000 asukasta kohden

• Liikuntatoimet järjestivät noin 4 700 ryhmää/9,8 ryhmää 10.000 asukasta kohden

• Reilut 60 % liikuntatoimien ryhmistä ikääntyneille

• Erityisliikunnan ryhmissä liikkuvat useimmiten naiset ja yli 60-vuotiaat

Lähde: Erityisliikunnan tilanne kunnissa 2013. Ala-Vähälä, Timo; Rikala, Saku.
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:5.

Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat

Erityisryhmien liikunta tuo kunnalle taloudellisia etuja

Kunnat käyttävät liikuntaan valtioon verrattuna moninkertaisesti resursseja ja omistavat valtaosan liikuntapaikoista. Kuntien liikuntapalvelut korostuvat etenkin niille yli miljoonalle suomalaiselle, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan.

Osa heistä voi liikkua yleisissä liikuntapalveluissa ja liikuntapaikoissa, mutta osa tarvitsee heidän erityistarpeensa huomioon ottavia erityisliikunnan palveluita. Tällöin kuntien palvelut korostuvat, sillä muut toimijat kunnassa eivät välttämättä kykene järjestämään erityisliikuntaa tai muiden toimijoiden ryhmät eivät ole kaikille avoimia.

Väestön ikääntyessä erityisliikunnan (tai soveltavan liikunnan) piiriin kuuluvien kuntalaisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Pitkäaikaissairaat, vammaiset ja toimintakyvyltään heikentyneet iäkkäät muodostavat jo nyt yhtä suuren liikuntapalveluiden kohderyhmän kuin lapset ja nuoret.

Soveltavan liikunnan merkitystä korostaa myös se, että erityisryhmiin kuuluvat voivat hyötyä liikunnan harrastamisesta terveyden ja toimintakyvyn kannalta enemmän kuin muut liikkujat.

Hyvin järjestetyt erityisryhmien liikuntapalvelut tuottavat kunnille taloudellisia etuja, sillä liikunnan järjestäminen ja ylipäänsä ennalta ehkäisevä toiminta on aina halvempaa kuin korjaavat toimenpiteet.

Kuntien erityisliikunnalla on jo pitkä historia. Erityisryhmien liikunnanohjaaminen tuli osaksi kuntien toimintaa 1980-luvulla, kun kunnat alkoivat palkata valtion tuella erityisliikunnanohjaajia. Ohjaajien, määrärahojen ja toiminnan määrä kasvoi erityisliikunnassa 1980-luvulla, mutta hyvä kehitys pysähtyi 1990-luvun alun talouslaman myötä. Kiitos muun muassa kehittämishankkeiden, vuosikymmenen loppupuolelta lähtien erityisliikunta on jatkanut positiivista kehittymistään kunnissa: ohjaajien määrä on kasvanut, ryhmien tarjonta on parantunut, järjestöavustusten myöntäminen on yleistynyt ja avustusten määrät ovat kasvaneet.

Nykyisin kuntien liikuntatoimien erityisliikunnan käyttömenot ovat noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Summa on samaa luokkaa kuin opetus- ja kulttuuriministeriön erityisliikuntaan vuosittain kohdistama rahoitus. Kunnissa toimii nykyisin noin 11 900 erityisliikunnan ryhmää, joista vajaa kolmannes on liikuntatoimien järjestämiä ja reilut kaksi kolmasosaa muiden toimijoiden, kuten järjestöjen, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kansalaisopistojen ryhmiä. Reilussa 90 kunnassa eli vajaassa kolmanneksessa kunnista työskentelee erityisliikunnanohjaaja. Näissä kunnissa asuu kuitenkin noin 80 prosenttia väestöstä.

Erityisliikunnanohjaajan työllä on selvitysten mukaan tärkeä merkitys alueen liikuntapalveluille.

Ohjaajan omaavissa kunnissa liikuntatoimet pystyvät tarjoamaan erityisliikkujille selkeästi enemmän ja laajemmalle kohdejoukolle ryhmätoimintaa kuin kunnissa, joissa ei ole ohjaajaa.

Erityisliikunnanohjaajan myötä kunnassa on tärkeä henkilöstöresurssi käytettävissä myös organisointi-, koulutus- ja tiedottamistehtäviin, joiden avulla on mahdollista entisestään kehittää ja laajentaa alueen soveltavan liikunnan palveluita. Osaava erityisliikunnanohjaaja on kunnalta siis panostus entistä laadukkaampiin ja yhdenvertaisempiin liikuntapalveluihin. Panostus, joka kaiken lisäksi maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.

Saku Rikala

Projektipäällikkö

Liikuntatieteellinen Seura ry

Faktat

Erityisliikunnan tilanne kunnissa 2013

• Liikuntatoimen erityisliikunnan käyttömenot noin 7,0 miljoonaa euroa/1,3 euroa asukasta kohden

• Kunnista 49 % myönsi erityisliikuntaan järjestöavustuksia

• Erityisliikunnan järjestöavustukset 0,13 euroa asukasta kohden

• 94 kunnassa, joissa asuu 80 % väestöstä, on erityisliikunnanohjaaja

o Kaikissa yli 20 000 asukkaan kunnissa on erityisliikunnanohjaaja

o 64 %:ssa 10 000–20 000 asukkaan kunnista on erityisliikunnanohjaaja

o 4 %:ssa alle 10 000 asukkaan kunnista on erityisliikunnanohjaaja

• Kunnissa yhteensä noin 11 900 erityisliikuntaryhmää/31,2 ryhmää 10 000 asukasta kohden

• Liikuntatoimet järjestivät noin 4 700 ryhmää/9,8 ryhmää 10.000 asukasta kohden

• Reilut 60 % liikuntatoimien ryhmistä ikääntyneille

• Erityisliikunnan ryhmissä liikkuvat useimmiten naiset ja yli 60-vuotiaat

Lähde: Erityisliikunnan tilanne kunnissa 2013. Ala-Vähälä, Timo; Rikala, Saku.
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:5.

Maarit Kaari auttaa Sara Hautamäkeä tasapainorastilla. Kaari muistuttaa, ettei ohjattu liikunta täytä ihmisen liikunnan tarvetta, vaan motivaatiota omaehtoiseen liikuntaan täytyy myös löytyä.
Maarit Kaari auttaa Sara Hautamäkeä tasapainorastilla. Kaari muistuttaa, ettei ohjattu liikunta täytä ihmisen liikunnan tarvetta, vaan motivaatiota omaehtoiseen liikuntaan täytyy myös löytyä.
Tärkeintä on hyvä mieli. Sara Hautamäki ja Paavo Räikkönen juoksevat mielellään useammankin sakkokierroksen sporttiklubilla.
Tärkeintä on hyvä mieli. Sara Hautamäki ja Paavo Räikkönen juoksevat mielellään useammankin sakkokierroksen sporttiklubilla.
Puolapuut ovat Hugo Hoffmanin lempirasteja. Markus Land odottaa ylhäällä vuoroaan.
Puolapuut ovat Hugo Hoffmanin lempirasteja. Markus Land odottaa ylhäällä vuoroaan.

Erityisryhmien liikunta tuo kunnalle taloudellisia etuja

Kunnat käyttävät liikuntaan valtioon verrattuna moninkertaisesti resursseja ja omistavat valtaosan liikuntapaikoista. Kuntien liikuntapalvelut korostuvat etenkin niille yli miljoonalle suomalaiselle, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan.

Osa heistä voi liikkua yleisissä liikuntapalveluissa ja liikuntapaikoissa, mutta osa tarvitsee heidän erityistarpeensa huomioon ottavia erityisliikunnan palveluita. Tällöin kuntien palvelut korostuvat, sillä muut toimijat kunnassa eivät välttämättä kykene järjestämään erityisliikuntaa tai muiden toimijoiden ryhmät eivät ole kaikille avoimia.

Väestön ikääntyessä erityisliikunnan (tai soveltavan liikunnan) piiriin kuuluvien kuntalaisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Pitkäaikaissairaat, vammaiset ja toimintakyvyltään heikentyneet iäkkäät muodostavat jo nyt yhtä suuren liikuntapalveluiden kohderyhmän kuin lapset ja nuoret.

Soveltavan liikunnan merkitystä korostaa myös se, että erityisryhmiin kuuluvat voivat hyötyä liikunnan harrastamisesta terveyden ja toimintakyvyn kannalta enemmän kuin muut liikkujat.

Hyvin järjestetyt erityisryhmien liikuntapalvelut tuottavat kunnille taloudellisia etuja, sillä liikunnan järjestäminen ja ylipäänsä ennalta ehkäisevä toiminta on aina halvempaa kuin korjaavat toimenpiteet.

Kuntien erityisliikunnalla on jo pitkä historia. Erityisryhmien liikunnanohjaaminen tuli osaksi kuntien toimintaa 1980-luvulla, kun kunnat alkoivat palkata valtion tuella erityisliikunnanohjaajia. Ohjaajien, määrärahojen ja toiminnan määrä kasvoi erityisliikunnassa 1980-luvulla, mutta hyvä kehitys pysähtyi 1990-luvun alun talouslaman myötä. Kiitos muun muassa kehittämishankkeiden, vuosikymmenen loppupuolelta lähtien erityisliikunta on jatkanut positiivista kehittymistään kunnissa: ohjaajien määrä on kasvanut, ryhmien tarjonta on parantunut, järjestöavustusten myöntäminen on yleistynyt ja avustusten määrät ovat kasvaneet.

Nykyisin kuntien liikuntatoimien erityisliikunnan käyttömenot ovat noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Summa on samaa luokkaa kuin opetus- ja kulttuuriministeriön erityisliikuntaan vuosittain kohdistama rahoitus. Kunnissa toimii nykyisin noin 11 900 erityisliikunnan ryhmää, joista vajaa kolmannes on liikuntatoimien järjestämiä ja reilut kaksi kolmasosaa muiden toimijoiden, kuten järjestöjen, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kansalaisopistojen ryhmiä. Reilussa 90 kunnassa eli vajaassa kolmanneksessa kunnista työskentelee erityisliikunnanohjaaja. Näissä kunnissa asuu kuitenkin noin 80 prosenttia väestöstä.

Erityisliikunnanohjaajan työllä on selvitysten mukaan tärkeä merkitys alueen liikuntapalveluille.

Ohjaajan omaavissa kunnissa liikuntatoimet pystyvät tarjoamaan erityisliikkujille selkeästi enemmän ja laajemmalle kohdejoukolle ryhmätoimintaa kuin kunnissa, joissa ei ole ohjaajaa.

Erityisliikunnanohjaajan myötä kunnassa on tärkeä henkilöstöresurssi käytettävissä myös organisointi-, koulutus- ja tiedottamistehtäviin, joiden avulla on mahdollista entisestään kehittää ja laajentaa alueen soveltavan liikunnan palveluita. Osaava erityisliikunnanohjaaja on kunnalta siis panostus entistä laadukkaampiin ja yhdenvertaisempiin liikuntapalveluihin. Panostus, joka kaiken lisäksi maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.

Saku Rikala

Projektipäällikkö

Liikuntatieteellinen Seura ry