Maakunnat haluavat veturin rooliin

Maakunnat esittävät vaatimuksia alueellisen hallinnon vahvistamisesta. Suorilla vaaleilla kansalta mandaattinsa saava vahva aluehallinto selkiyttäisi maakuntien mielestä Suomen kirjavaa hallintoa. Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi sanoo, että Suomen hallinto on maailman sekavin.

pekka moliis

Selkeyttämiseen on varaa, kun tarkastelee erilaisten organisaatioiden määrää ja niiden sijoittumista kartalle.

Yli 150 kuntayhtymää, 18 maakuntaa sekä Ahvenanmaa, 12 vaalipiiriä, 15 ELY-keskusta, kuusi aluehallintovirastoa, 11 poliisilaitosta ja 22 pelastuslaitosta.

Lisäksi 27 käräjäoikeutta, 22 ulosottopiiriä, 13 syyttäjävirastoa, 11 maistraattia, 21 henkilöstöverotuksesta vastaavaa verotoimistoa ja 8 alueellista yritysverotoimistoa.

Ja listasta puuttuvat vielä kuntien väliset yhteistyökuviot. Maatalous- ja lomituspalvelut, rakennusvalvonta, ympäristöterveydenhuolto ja kulttuuri- ja sivistyspuolen yhteistyö tuovat kunnissa omat kuvionsa. Toisissa asioissa suuntaudutaan itään, toisessa länteen, osa hoidetaan yksin, osa kaksin ja osassa ollaan kimpassa kaikkien naapurien kanssa.

- Suomessa on maailman sekavin aluehallintojärjestelmä, Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi arvioi.

Kun sote-uudistus seilaa vastatuulessa, uusi alueellinen hallinto voisi olla ratkaisu moneen ongelmaan. Tosin pelkkä uuden rakentaminen ei riitä, vaan samalla pitäisi purkaa vanhoja rakenteita.

- Sote-hallinnosta on tulossa mammutti, joka sisältää riskejä myös muun hallinnon keskittämisestä.

- Päätöksenteossa asian suhteen ollaan henkisessä pattitilanteessa, josta pitäisi päästä pois, ja siihen alueellinen itsehallinto on ratkaisu. Jos tällä nykyisellä jaolla mennään ja siihen tulee isot sote-alueet päälle, niin tilanne vain huononee. Jos emme pura nykyisiä rakenteita, vaan vain lisäämme uusia tasoja, on lopputuloksena entistä sekavampi tilkkutäkki, Riipi arvioi.

Rakenteita voisi keventää,
maakuntarajoja muuttaa

Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen haluaa karsia hallinnon päällekkäisyyksiä. Hallinnosta on luotu monikerroksinen hämähäkinseitti.

- Meillä on päällekkäisyyttä julkisella sektorilla niin, että päät hakkaavat yhteen. Kaiken huippu on tämä suunniteltu sote-ratkaisu, joka on kaavailtu perustettavaksi yliopistosairaaloiden ympärille. Sinne menee demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin yli puolet kuntien rahoista. Mutta maksajan rooli kunnilla säilyy, arvostelee Matti Viialainen.

Toimiva aluehallinto suorine vaaleineen ja verotusoikeuksineen olisi Viialaisen mielestä ihanteellinen ratkaisu. Vankan alueellisen hallinnon voisi rakentaa nykyisten maakuntien pohjalta, mutta pientä pintaremonttia maakuntarajoihin tulisi tehdä.

- Maakuntien määrä tulisi olla 8–12. Näille alueille otettaisiin sitten hoidettavaksi kunnilta ne tehtävät, jotka ovat niille liian suuria. Näitä olisivat esimerkiksi aluekehitys, sote, ja opetus ainakin lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta, Viialainen toteaa.

- Valta ja vastuu tulee keskittää samalle tasolle. Tulontasauksesta ei koskaan eroon päästä, mutta nämä alueelliset erot olisi vain huomioitava asioista sovittaessa. Suomi tarvitsee vahvan, selkeän ja toimivan aluehallinnon. Tämä on ihan normaalia toimintaa Euroopassa, mutta Suomessa ei asioita noin hoideta.

Alueet ovat eurooppalaisessa mittakaavassa ratkaisevassa asemassa, Viialainen painottaa.

Ja Keski-Eurooppaa lähempääkin löytyy esimerkki siitä, mitä maakunnallinen itsehallinto parhaimmillaan merkitsee.

- Ahvenanmaa ei ole talouden mittareilla mitattuna ilman syytä Suomen menestynein maakunta. Itsehallinnon puitteissa he pystyvät toimimaan itsenäisesti ja tekemään itse oikeita ratkaisuja, maakuntajohtaja Matti Viialainen huomauttaa.

Uudellemaalle riittää
kehittäjän rooli

Osa maakunnista olisi Etelä-Karjalan tapaan valmis ottamaan kunnille liian suuria tehtäviä hoitaakseen, mutta esimerkiksi Uudenmaan suunnasta ilmoitetaan suoraan, että siellä ei ole hinkua lähteä tuottamaan kunnallisia palveluja.

- Alueille on annettava vapauksia hoitaa niitä tehtäviä, jotka niille parhaiten soveltuvat. Uudellamaalla ei ole tarvetta ruveta sekaantumaan kuntien palvelutuotantoon. Ei meillä ole myöskään kiinnostusta ottaa hoidettavaksi vaikkapa kesäyliopistoa tai palo- ja pelastustointa, maakuntajohtaja Ossi Savolainen huomauttaa.

Aluekehitysresurssien yhdistäminen ja päätösvallan siirtäminen alueiden tasolle riittäisi antamaan uusia eväitä työhön alueiden hyväksi. Aluehallintovirastoillekin löytyisi yhä oma roolinsa valvovana viranomaisena.

- Aluekehitys ja erilaiset elinkeinotehtävät ovat niitä, jotka parhaiten soveltuvat meidän hoidettavaksi tällä alueella. Tietenkin tarvitaan Avin kaltaista ”koppalakkiorganisaatiota” palveluntuottajien perään katsomaan, mutta alueiden kehittäminen onnistuisi vähemmilläkin organisaatioilla, Savolainen uskoo.

Kun maakuntaliitot ovat vaatimassa hallintojärjestelmien muokkausta valtion suunnasta, niin samalla tulisi Savolaisen mielestä miettiä myös nykyistä maakuntakarttaa.

- Tarvitaanko näin tiheää maakuntaverkostoa? Ahvenanmaa mukaan luettuna maakuntia on 19. Tiheämpi verkosto on vain palo- ja pelastustoimessa, jossa on tällä hetkellä 22 aluetta. Jos edellytetään uudistuksia ja vaaditaan lisää resursseja, on pystyttävä katsomaan kriittisesti myös omaa tekemistä, Savolainen painottaa.

Maakuntiakin on
ihan liikaa

Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi sanoo ääneen Savolaisen ja Viialaisen tapaan sen, mistä moni muu vaikenee. Alueellista itsehallintoa ei kannata kehittää täysin nykyisen maakuntahallinnon varaan, vaan myös maakuntien määrää on tiivistettävä.

- Maakuntia meillä on tällä hetkellä ihan liikaa. Jos hallintoa halutaan selkeyttää, ei Manner-Suomea voi jakaa 18 eri alueeseen. Minun mielestä noin kymmenen maakuntaa on sopiva määrä. Tälle jaolle voidaan rakentaa selkeä aluehallintojaotus ja ratkoa nykyiset ongelmat sotea myöten, Mika Riipi painottaa.

180 000 asukkaan Lapissa on 21 kuntaa sekä kuusi toiminnaltaan ja palvelutuotannoltaan laajaa kuntayhtymää. Lisäksi on pienempiä alueellisia kuntayhtymiä, kuntarajat ylittäviä yhteistyökuvioita, kunnallisia yhtiöitä ja erilaisia yhteistoiminta-alueita.

- Hallintoa on kehitettävä kokonaisuutena ja aluehallintoa on vahvistettava. Avain on se, että otetaan käyttöön fiksu aluejako, joka on yhteinen vaalipirijakoa myöten.

- Aluemallin tavoitteena tulee olla ylimääräisten rakenteiden purkaminen ja sitä kautta saatava toiminnallinen ja taloudellinen tehokkuus. Lapin kehittämisen kannalta keskeisten resurssien saaminen lappilaisten itsensä päätettäväksi on tärkeä asia. Tämä ei voi toteutua muutoin kuin suorien vaalien kautta, jolloin lappilaiset päättäjät saadaan vastaamaan Lapin kehittämisestä, Riipi pohtii.

Kirsi Mononen:

Keskustelu aluehallinnosta vähäistä

Samaan aikaan, kun maakuntaliitot haluavat uudistaa aluehallintoa, on asialla myös valtio. Samaan maaliin ei välttämättä maakuntien kanssa valtion VIRSU-hankkeessa pelata, sillä työryhmässä mukana olleen Kuntaliiton johtavan lakimiehen Kirsi Monosen mukaan lähtökohdat ministeriöiden suunnassa aluehallinnon kehittämiseen ovat perin erilaiset maakuntien miehiin verrattuna.

- Kysymys on mitä suurimmassa määrin siitä, säilyvätkö tehtävät kunnilla, sektorikohtaisilla yhteistoiminta-alueilla vai valtion aluehallinnolla. Kun aluehallintoa lähdetään uudistamaan, niin kyse on valtion hallinnon ja kuntien välisestä suhteesta ja osin päällekkäisten tehtävien uudelleen järjestämisestä ja vähentämisestä, Kirsi Mononen arvioi.

Valtiovarainministeriön keväällä käynnistämän keskus- ja aluehallinnon virastoselvityshankkeen (VIRSU) tavoitteena on selkeä ja yhtenäinen valtionhallinto. Samalla tulisi kustannuksia puristaa pienemmäksi ja parantaa palveluja resurssien pienenemisestä huolimatta.

Aluekehittämisen näkökulmasta tavoitteiksi on linjattu, että kunnille ja maakuntien liitoille tulee löytyä valtion aluehallinnosta kehittämiskumppani ja vastinpari alueellisten ja paikallisten asioiden hoitamiseen.

Samoin on varmistettava, että alueelliset kumppanuudet palvelutuotannossa toimivat.

Kuntaliiton edustaja ei ole vakuuttunut siitä, että VIRSU olisi ratkaisun avain aluehallinnon ongelmiin.

- VIRSU-työryhmän aikataulu oli erittäin tiukka, emmekä saaneet yhteistä työryhmän mielipidettä aikaan, vaan kaikki osapuolet kirjasivat oman mielipiteensä.

- Valtion aluehallinto perustuu sektorihallintoon, eikä siitä tunnuta päästävän eroon. Ongelmaksi tulevat valtion lupa- ja valvonta-asiat aluehallinnossa. Siellä on paljon päällekkäistä toimivaltaa eri virastojen kesken ja osa päätösvallasta on myös kuntatasolla. Tähän kaivataan parannusta, mutta keskustelu aluehallinnon kehittämisestä on ollut kyllä luvattoman vähäistä, Kirsi Mononen arvioi.

Ossi Savolainen:

Metropolin tavoite katosi

Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen kritisoi reippaasti Helsingin metropolin valmistelua. Hän sanoo, että alkuperäinen tavoite Helsingin seudun tiivistämisestä yhtenäiseksi metropolialueeksi katosi valmistelun varrella. Tavoitteena oli lisätä tuottavuutta ja tuloksellisuutta, mutta lopputuloksena on vain turhaa uutta hallintoa.

- Vähäiset tehtävät, suorat vaalit, ja uusi hallintotaso: onko Suomella varaa tällaiseen, Savolainen toteaa.

Kunnianhimoiset tavoitteet liukenivat Savolaisen mukaan matkan varrella kompromisseihin ja osaoptimointiin.

- Hankkeelle ei löytynyt riittävää johtajuutta.

Helsingin seudun metropolipolitiikka ja hallinnon rakenteiden kehittäminen on hallituskauden 2011–2015 metropolipolitiikan painopiste. Hallitusohjelman mukaan uudistustarve korostuu metropolialueella.

Riitta vainio

Faktat

Maakuntaliittojen nykyisiä tehtäviä

- Alueiden kehittäminen

- Maakuntakaavoitus

- Vastaavat suurelta osin EU:n rakenne-

rahasto-ohjelmista ja niiden täytäntöön panosta

- Kansainväliset hankkeet

Kommentti

Kommentti

Mikä on sopiva kaikille?

Erva on liian suuri ja kunta liian pieni. Pieni kunta on liian kallis, ja suuri kunta liian kaukana. Valta karkaa ja rahat loppuu. Siinä pätkä virrestä, jota kuntalaiset ovat saaneet lehdistä lukea, jos vain ovat jaksaneet.

Nyt maakuntaliittojen edusmiehet ovat nostaneet esiin ajatuksen siitä, mitä yhteiskunnallisia toimintoja voitaisiin siirtää vaaleilla valitun aluehallinnon alaisuuteen. Ihan hyvä idea, mutta mitä siirretään? Ja miksi? Ja mihin?

Yhtenä kantavana ajatuksensa on estää kansanvallan karkaaminen ervoihin ja suuriin kuntayhtymiin. Kansanvalta on hieno asia, mutta haluaako kansa oikeasti sitä käyttää?

Vaikea on uskoa äänestysinnon nousevan korkeaksi esimerkiksi Uudellamaalla, jos aluevaltuusto – tai mikä sen nimi nyt olisikaan – päättäisi käytännössä aluekehitysrahojen kohtalosta. Varsinaiseen kunnalliseen palvelutuotantoonhan siellä ei tunnu kiinnostusta olevan.

Etelä-Karjalassa ollaan toki valmiita ottamaan maakunnan hoteisiin enemmänkin tehtäviä, samoin Lapissa.

Kainuussakin takavuosina hallintokokeilun aikana päästiin käymään uurnilla. Ja seuraavalla viikolla me toimittajat pääsimme tekemään juttuja, kuinka äänestysinto ainutlaatuisissa maakuntavaaleissa jäi ainutlaatuisen alhaiseksi. Mitäpä se hyvejää, tuumasivat kainuulaiset ja jättivät äänestämättä.

Sinällään Kainuun malli oli ihan hyvä malli. Siitä huolimatta, että sen siniset syntyajatukset lausui demari. Mallin hyvyys tunnustettiin lopulta keskustalaisessa Kainuussakin. Tosin pieni ja sitkeä Puolanka löysi hommasta sen verran paljon valuvikoja, että kaatoi lopulta koko systeemin.

Mutta arvon poliittiset päättäjät, onpa tuleva hallituspohja mikä hyvänsä, niin vilkaiskaa vielä kerran sitä Kainuun kuviota. Ihan yhtä hyvä himmeli se oli, kuin mikä muu tahansa. Mutta muistakaa antaa alueille vastuun lisäksi myös rahaa. Rahattomana ei ole mukava kärvistellä.

Pekka Moliis

Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat

Toimiva malli ihmistä varten

Kuntaliiton maakunta-asioista vastaava kehityspäällikkö Ulla Karvo kiteyttää erilaisten hallintomallien ja -järjestelmien merkityksen yhteen lauseeseen.

- Kaiken hallinnon pitää palvella ihmistä ja asiakasta.

Maakuntien tahtona on selvittää, miten eri toimialojen yhteiskunnallisia tehtäviä voidaan siirtää alueelliseen yhteistoimintaorganisaatioon, jossa päätöksenteosta vastaa suorilla vaaleilla valittu päättäjäjoukko. Kuntayhtymien luvatussa maassa, ministeriöiden valvovan silmän alla, tavoite on helpompi asettaa kuin saavuttaa.

- Maakunnat haluavat kansanvaltaan perustuva aidon aluehallinnon, joka ottaa vastuulleen esimerkiksi aluekehittämistehtävät kokonaisuudessaan. Maakunnat eivät halua keskitettyä mallia, jossa valtio määrää, vaan kolmiportaisen mallin; valtio, kansanvaltainen aluehallinto ja kunnat, Karvo linjaa.

Oleellinen osa vahvaa alueellista itsehallintoa on kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Ja tämä toteutuu vaalien kautta.

- Ajatuksena on saada jollain aikavälillä suorilla vaaleilla valitut päättäjät. Ylintä päätöksentekovaltaa tulisi käyttää demokraattisesti valitun edustajiston. Myös sote-uudistuksessa olisi pitänyt avata maakuntamallin mahdollisuus Ruotsin tapaan, arvioi kehityspäällikkö Ulla Karvo.

Mikäli poliittista tahtoa vahvan kansanvaltaisen aluehallinnon rakentamiseen löytyy, niin valtion ja kunnan väliin sijoittuvan aluehallinnon tulisi ottaa laajasti uusia tehtäviä kontolleen. Tosin samalla tulisi myös palveluihin tarvittavien resurssien siirtyä kunnilta ja valtiolta aluehallinnolle.

- Miksi pitää olla niin monta päällekkäistä toimijaa? Kuntayhtymien ja kuntapuolen erilaisten toimijoiden lisäksi ovat vielä valtion sektorihallinnon eri toiminnot, joilla kaikilla on erilaiset toiminta-alueet. Aluetasolla keskittämällä toimintoja yhdelle kansanvaltaiselle organisaatiolle antaisi mahdollisuuden vähentää lukuisia toimijoita ja näin saataisiin purettua paljon parjattua himmeliviidakkoa, kehittämispäällikkö Ulla Karvo toteaa.

Faktat

Maakuntaliittojen nykyisiä tehtäviä

- Alueiden kehittäminen

- Maakuntakaavoitus

- Vastaavat suurelta osin EU:n rakenne-

rahasto-ohjelmista ja niiden täytäntöön panosta

- Kansainväliset hankkeet

Kommentti

Kommentti

Mikä on sopiva kaikille?

Erva on liian suuri ja kunta liian pieni. Pieni kunta on liian kallis, ja suuri kunta liian kaukana. Valta karkaa ja rahat loppuu. Siinä pätkä virrestä, jota kuntalaiset ovat saaneet lehdistä lukea, jos vain ovat jaksaneet.

Nyt maakuntaliittojen edusmiehet ovat nostaneet esiin ajatuksen siitä, mitä yhteiskunnallisia toimintoja voitaisiin siirtää vaaleilla valitun aluehallinnon alaisuuteen. Ihan hyvä idea, mutta mitä siirretään? Ja miksi? Ja mihin?

Yhtenä kantavana ajatuksensa on estää kansanvallan karkaaminen ervoihin ja suuriin kuntayhtymiin. Kansanvalta on hieno asia, mutta haluaako kansa oikeasti sitä käyttää?

Vaikea on uskoa äänestysinnon nousevan korkeaksi esimerkiksi Uudellamaalla, jos aluevaltuusto – tai mikä sen nimi nyt olisikaan – päättäisi käytännössä aluekehitysrahojen kohtalosta. Varsinaiseen kunnalliseen palvelutuotantoonhan siellä ei tunnu kiinnostusta olevan.

Etelä-Karjalassa ollaan toki valmiita ottamaan maakunnan hoteisiin enemmänkin tehtäviä, samoin Lapissa.

Kainuussakin takavuosina hallintokokeilun aikana päästiin käymään uurnilla. Ja seuraavalla viikolla me toimittajat pääsimme tekemään juttuja, kuinka äänestysinto ainutlaatuisissa maakuntavaaleissa jäi ainutlaatuisen alhaiseksi. Mitäpä se hyvejää, tuumasivat kainuulaiset ja jättivät äänestämättä.

Sinällään Kainuun malli oli ihan hyvä malli. Siitä huolimatta, että sen siniset syntyajatukset lausui demari. Mallin hyvyys tunnustettiin lopulta keskustalaisessa Kainuussakin. Tosin pieni ja sitkeä Puolanka löysi hommasta sen verran paljon valuvikoja, että kaatoi lopulta koko systeemin.

Mutta arvon poliittiset päättäjät, onpa tuleva hallituspohja mikä hyvänsä, niin vilkaiskaa vielä kerran sitä Kainuun kuviota. Ihan yhtä hyvä himmeli se oli, kuin mikä muu tahansa. Mutta muistakaa antaa alueille vastuun lisäksi myös rahaa. Rahattomana ei ole mukava kärvistellä.

Pekka Moliis

Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi kaipaa selkeyttä aluehallintoon. Nykyinen hakee sekavuudessaan vertaistaan.
Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi kaipaa selkeyttä aluehallintoon. Nykyinen hakee sekavuudessaan vertaistaan.
Maakuntajohtaja Matti Viialainen on valmis ottamaan maakuntien hoitoon kunnille liian suuria tehtäviä. Vaaleilla valitut edustajat olisi paras vaihtoehto päättäjiksi.
Maakuntajohtaja Matti Viialainen on valmis ottamaan maakuntien hoitoon kunnille liian suuria tehtäviä. Vaaleilla valitut edustajat olisi paras vaihtoehto päättäjiksi.
Tähän hallintoviidakkoon maakunnat haluavat lisää selkeyttä. Kuvan hallintohimmeliverkosto kuvaa Turun seudun yhteistoimintaa. Mallin on koostanut valtiovarainministeriö.
Tähän hallintoviidakkoon maakunnat haluavat lisää selkeyttä. Kuvan hallintohimmeliverkosto kuvaa Turun seudun yhteistoimintaa. Mallin on koostanut valtiovarainministeriö.
Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen ei halua sekaantua kunnalliseen palvelutuotantoon. Aluekehittämisessä on työsarkaa, mikäli resursseja annetaan homman hoitamiseen valtion taholta.
Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen ei halua sekaantua kunnalliseen palvelutuotantoon. Aluekehittämisessä on työsarkaa, mikäli resursseja annetaan homman hoitamiseen valtion taholta.

Toimiva malli ihmistä varten

Kuntaliiton maakunta-asioista vastaava kehityspäällikkö Ulla Karvo kiteyttää erilaisten hallintomallien ja -järjestelmien merkityksen yhteen lauseeseen.

- Kaiken hallinnon pitää palvella ihmistä ja asiakasta.

Maakuntien tahtona on selvittää, miten eri toimialojen yhteiskunnallisia tehtäviä voidaan siirtää alueelliseen yhteistoimintaorganisaatioon, jossa päätöksenteosta vastaa suorilla vaaleilla valittu päättäjäjoukko. Kuntayhtymien luvatussa maassa, ministeriöiden valvovan silmän alla, tavoite on helpompi asettaa kuin saavuttaa.

- Maakunnat haluavat kansanvaltaan perustuva aidon aluehallinnon, joka ottaa vastuulleen esimerkiksi aluekehittämistehtävät kokonaisuudessaan. Maakunnat eivät halua keskitettyä mallia, jossa valtio määrää, vaan kolmiportaisen mallin; valtio, kansanvaltainen aluehallinto ja kunnat, Karvo linjaa.

Oleellinen osa vahvaa alueellista itsehallintoa on kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Ja tämä toteutuu vaalien kautta.

- Ajatuksena on saada jollain aikavälillä suorilla vaaleilla valitut päättäjät. Ylintä päätöksentekovaltaa tulisi käyttää demokraattisesti valitun edustajiston. Myös sote-uudistuksessa olisi pitänyt avata maakuntamallin mahdollisuus Ruotsin tapaan, arvioi kehityspäällikkö Ulla Karvo.

Mikäli poliittista tahtoa vahvan kansanvaltaisen aluehallinnon rakentamiseen löytyy, niin valtion ja kunnan väliin sijoittuvan aluehallinnon tulisi ottaa laajasti uusia tehtäviä kontolleen. Tosin samalla tulisi myös palveluihin tarvittavien resurssien siirtyä kunnilta ja valtiolta aluehallinnolle.

- Miksi pitää olla niin monta päällekkäistä toimijaa? Kuntayhtymien ja kuntapuolen erilaisten toimijoiden lisäksi ovat vielä valtion sektorihallinnon eri toiminnot, joilla kaikilla on erilaiset toiminta-alueet. Aluetasolla keskittämällä toimintoja yhdelle kansanvaltaiselle organisaatiolle antaisi mahdollisuuden vähentää lukuisia toimijoita ja näin saataisiin purettua paljon parjattua himmeliviidakkoa, kehittämispäällikkö Ulla Karvo toteaa.