hän

Neljännesvuosisata KOVIA ASIOITA

Leena Karessuon jäädessä eläkkeelle koko kuntamaailma on suuressa myllerryksessä. On mahdollista, että jäljelle jäävät vain niin sanotut identiteettikunnat.

- Niilläkin on tärkeä rooli, Karessuo sanoo.

Hän itse on keskittynyt neljännesvuosisadan ajan niin sanottuihin koviin asioihin: kaavoitukseen, rakentamiseen, teihin, energiaan, jätehuoltoon ja ympäristönsuojeluun.

riitta vainio kuvat: seppo haavisto

Leena Karessuo on johtajana vastannut Kuntaliitossa jättimäisen laajasta Alueet ja yhdyskunnat -tehtäväkentästä. Kun luki hakuilmoituksen hänen seuraajakseen, mieleen tuli, että pelkkä tehtävälista pudotti hakijoista pois ehkä suurimman osan.

Kuntatalon kolmannessa kerroksessa on jo pakattu lähtöä. Vuosien varrelta on jäljellä myös muutama sulollinen keräyspaperia.

Tämän viikon perjantaina Karessuo juo lähtökahvit lähimpien työtovereiden kanssa.

Ura Kuntaliitossa alkoi, kun liitto perustettiin vuonna 1993.

Eläkepäiville lähtijä on hymyilevä ja rauhallinen. Edessä on aikaa perheelle, grafiikan tekemiselle, italian opinnoille, matkoille Roomaan tyylin, renessanssin ja hyvän ruuan tyyssijoille.

- Olen miettinyt, että voisin myös tehdä jotain vapaaehtoistyötä nuorten ja lasten parissa.

Omasta takaa tulevaisuutta ja uutta sukupolvea ovat 4- ja 6-vuotiaat lapsenlapset.

Pitää tietää
mihin ollaan menossa

- Olen tykännyt työstäni tosi paljon, kaikki nämä vuodet, Karessuo sanoo työelämänsä yhteenvetona.

- Nyt asioita on paljon muuttumassa. Kuntakenttä on maailma, jossa muutoksia valmistellaan pitkään. Täällä Kuntaliitossa olemme pyrkineet siihen, että on näkemys, mihin ollaan menossa. Jotkut asiat ovat vireillä vuosia, jotkut jopa vuosikymmeniä.

- Joku joutuu jopa lähtemään eläkkeelle, ennen kuin asiat tulevat valmiiksi, Karessuo hymähtää.

Hän itse oli vahvasti mukana muun muassa uuden maankäyttö- ja rakennuslain valmistelussa. Tulos on hänen mielestään toimiva kokonaisuus.

- Ajettiin kuntien päätösvallan lisäämistä ja lakien ajanmukaistamista.

Kuntaliitto on Karessuon aikana edistänyt ja korostanut kuntien maapoliittisten ohjelmien merkitystä, ympäristönsuojelussa kokonaisajattelua sekä kuntien tehtävien ja resurssien tasapainoa.

- Teknisellä puolella on kannustettu kuntia etsimään uusia tapoja toimia sekä uudenlaista kumppanuutta. Se on onnistunut helpommin kuin kumppanuudet ja ulkoistukset muissa palveluissa.

- Teknisellä puolella palveluihin ei liity samanlaisia odotuksia, kuin muissa palveluissa, ei vierasteta kumppanuutta. On jo pitkään totuttu siihen, että yksityiset rakentavat taloja ja auraavat katuja.

Jotta kumppanuus ja ulkoistukset onnistuisivat, kunnat tarvitsevat hyvää osaamista.

- Kysymys on pitkälti tilaajan osaamisesta, jotta yhteiskunnan ja kunnan näkökulma on taattu, ettei toimita markkinoiden armoilla.

Osaaminen vaihtelee Karessuon mukaan kunnittain: osassa kunnista on hyvää osaamista tilaajapuolella.

- Kuntaliiton yksi tehtävä sopimusmallien tuottamisen rinnalla on kouluttaa kuntia tilaajaosaamiseen. Se tapahtuu yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että tilaajaosaamisen merkitys ymmärretään.

Laaja selvitys
rakennusvalvonnasta

Uutena muutoksena on tulossa rakennusvalvonnan alueellistaminen. Kunnissa ollaan kriittisiä.

- Uudistusta ei pidä tehdä pakolla ja ilman, että selvitetään mikä vaikutus uudenlaisella rakennusvalvonnalla on kaavoitukseen. Myös se pitää selvittää, mikä on tulevaisuudessa kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteys.

Karessuo pitää hankalana kehityksenä sitä, että eri sektoreita irrotetaan kunnista yksitellen.

- Esimerkiksi koko rakennusvalvonta pitäisi miettiä huolellisesti, sillä kunnan olennainen roolihan on kaavoitus ja lupamenettely.

Tekeillä onkin laaja selvitys, miten kunnissa rakennusvalvonnan tulevaisuus nähdään. Pienissä kunnissa rakennusvalvonnalla on paljon muitakin tehtäviä.

Karessuo näkee, että suuremmista yksiköistä on toki myös hyötyä, koska osaamisen lisääminen on tärkeää.

Kaavoitus ja rakentaminen
ovat yksi kokonaisuus

Kunnat saavat usein moitteita siitä, että kaavoitus kangertelee, rakennushankkeet viivästyvät, maanhankinta ei ole kunnalle edullista.

Karessuon mukaan kokonaisuus on tärkein lähtökohta.

- Lähdetään raakamaasta ja edetään rakennuslupavaiheeseen, tämän kokonaisuuden pitää toimia.

Kokonaisuuden kannalta maakuntakaavoitus on Karessuon mukaan nykyisellään ”hankala asia”.

- Voitaisiinko alistusvelvollisuudesta luopua, sitä selvitetään. Maakuntakaava on ainut kaava, joka vielä pitää alistaa valtion vahvistettavaksi.

- Se on hidas menettely, eikä ajanmukainen tapa. Valtion intressit pitäisi pystyä turvaamaan jollain muulla tavalla.

Elyt ja muut valittajat
puhukoot riittävän ajoissa

Kuntien mielestä ympäristöministeriön ääni kuuluu maakuntakaavoissa liikaa, ja valtion kuunteleminen vie liikaa aikaa.

- Totta kai valtion intressit on tuotava esille, Karessuo sanoo, mutta ymmärtää kuntia.

- Menettelyä pitäisikin muuttaa. Valtion näkemykset pitäisi tuoda mukaan riittävän aikaisessa vaiheessa, nyt niin ei tapahdu, koska sama viranomainen joutuu myös ratkaisemaan asian.

- Valitukset kaavoista eivät sinänsä ole lisääntyneet eivätkä vähentyneet, mutta yksittäiset valitukset saattavat viivästyttää tärkeää kaavaa.

Kunnat kokevat Ely-keskusten valitukset hankalina.

Karessuo toteaa, että Elyjen pitäisi jo lainkin mukaan tulla riittävän aikaisessa vaiheessa näkemyksineen esille.

- Ja näkemysten pitäisi myös pysyä eikä muuttua matkan varrella.

Kunnissa kerrotaan, että vaikka kaavat tehtäisiin kuten Ely haluaa, Ely voi silti valittaa kaavan valmistuttua.

Tikat, oravat ja lepakot
keskellämme

Valkoselkätikka, liito-orava-alueet ja nahkasiipiset lepakot aiheuttavat usein kiistoja, kun yhdyskuntia ja teitä rakennetaan. Kaavatkin kaatuvat niihin.

- Kyllä, mutta kyllä luontoa pitää myös suojella, jotta biologinen monimuotoisuus ei kapenisi, Karessuo sanoo.

Tulee myös tilanteita, joissa luontovaatimusten pitää antaa periksi, hän näkee.

- On tilanteita, joissa vastakkain ovat luonto ja kunnan tärkeä hanke, jolle ei ole vaihtoehtoa. Tällöin pitäisi voida käyttää poikkeusmenettelyä, joka laissa on. Vaarantamatta suojelun tasoa, pitää voida sovittaa yhteen yhdyskuntarakentamisen ja suojelun tarpeet.

- Yhdessä miettien voidaan useimmiten löytää keino mennä eteenpäin, rinnakkaiseloon. Luulen, että luonnonsuojeluasenteet ovat lientymässä, ja erilaisia näkemyksiä ymmärretään molemmin puolin aikaisempaa paremmin.

Ympäristönsuojelussa tärkeää on yleinen ympäristön kehittäminen, Karessuo korostaa.

- Kaavoitus on sen väline.

Jätteiden poltto
järkevä tapa tuottaa energiaa

Ympäristönsuojeluun liittyvät myös energiapolitiikka ja jäteasiat. Suomessa viiveellä käynnistynyt jätteiden poltto on Karessuon mukaan ympäristön kannalta järkevä tapa tuottaa energiaa. Hän ei pelkää, että kierrätystalous hiipuisi jätteiden polttamisen myötä.

- Kierrätystalous on nousussa, ja jätevirtoja pitää ohjata myös kierrätykseen siltä osin kuin ne kuuluvat sinne. Materiaalia riittää molempiin. En pelkää, että kaikki poltetaan, mutta ei pidä myöskään rakentaa ylikapasiteettia jätteiden polttoon.

Kunnan kannattaa varata
valmius maanlunastuksiin

Monet kunnat ovat tehneet maapoliittisen ohjelman tavoitteineen.

Maanlunastus herättää poliittisia ja omistuksellisia intohimoja. Lunastus on viimesijainen keino hankkia kunnalle maata, useimmiten pyritään vapaaehtoisiin kauppoihin. Aina ne eivät onnistu. Esimerkiksi Vantaa on ottanut uutena keinovalikoimaansa nyt lunastusmenettelyn.

Karessuo pitää lunastusmahdollisuuden varaamista kunnalle tärkeänä.

- On järkevää, että se on keinovalikoimassa mukana. Jos kunta ilmoittaa, että se ei käytä lunastusoikeutta, se ei edistä kunnan asiaa.

Karessuo pitää lunastusmenettelyä oikeudenmukaisena.

- Lunastushinta on puolueeton arvio maan hinnasta. Menettelynä lunastus on hidas.

- Tärkeintä on, että kunta omalla toiminnallaan pyrkii pitämään maapolitiikan kunnossa. Niissä kunnissa, joissa on noudatettu hyvää maapolitiikkaa, maan hinta on pysynyt kohtuullisempana.

Hyvään maapolitiikkaan kuuluu Karessuon mukaan se, että kunnan oma maanomistus on kunnan ydinalueilla.

- Muuten maapolitiikassa on paljon kuntakohtaisia eroja. Olennaista on johdonmukaisuus.

Sopimuskaavoitustakin osataan Karessuon mukaan käyttää tehokkaasti myös kunnan etujen mukaisesti.

Yhteiskunnallista näkemystä
toivotaan myös valtiolta

Valtion rooli maankäytössä aiheuttaa närää kunnissa. Valtion kiinteistöjä hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt on valtiovarainministeriön alainen liikelaitos, jonka tehtävänä on toimia ammattitaitoisesti kiinteistömarkkinoilla, katsoa ratkaisut talouden näkökulmasta. Niin sanottu yhteiskunnan etu ei ole ykkössijalla.

Karessuo tuntee kuntien ajatukset.

- Yksi valopilkku nyt on, hän paljastaa.

- Valtiolla on työryhmä, jossa ovat mukana kaikki valtion maata hallitsevat tahot. Toivomme, että sieltä tulisi uusia linjauksia. Valtion kiinteistöstrategiassa yhteiskunnallinen näkökulma on, mutta kuntien mukaan se ei toteudu.

Kunnissa on ajauduttu tilanteeseen, että kunnat maksavat sekä liikenneväylien rakentamista että tukevat liikennettä. Moni tie jäisi tekemättä, jos sen rakentaminen jäisi valtion rahoituksen varaan. Mutta: kaikki liikenteestä kerättävät verot menevät valtiolle. Nyt kehitellään liikennemaksuja.

- Tärkeää on, että osuus liikennemaksuista tulee kunnille.

Karessuo uskoo, että tietyillä alueilla ja tietyillä väylillä liikennemaksut toteutuvat lähivuosina.

- Liikennemaksuasiassa on kuultava kuntien näkemystä, koska kunnat ylläpitävät katuverkon.

Kunta on jatkossakin
asukkaittensa yhteisö

Leena Karessuon koko neljännesvuosisadan pituiseen Kuntaliitto-uraan ei mahdu kunnissa yhteensäkään niin paljon muutoksia kuin nyt on tekeillä. Sote vienee puolet kuntien tehtävistä ylikunnallisiksi, valtion ohjaamaksi toiminnaksi ja rahat sen myötä.

Maan tärkein alue, pääkaupunkiseutu kehyskuntineen, puolestaan näyttää saavan yhteisen hallinnon, jossa päätetään maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä.

- Kunnille jäisi silti tärkeä rooli, elinvoiman vahvistaminen. Vaikka asioita hoidettaisiin kunnan ulkopuolella, kuntiin on jäätävä vahva vaikuttamismahdollisuus. Kyllä edelleen tarvitaan kuntaa, se on kuitenkin kansalaisten ja kuntalaisten kannalta tärkein yhteisö.

- Olen pystynyt säilyttämään idealismini, Karessuo naurahtaa.

Leena Karessuo on ollut Kuntaliiton palveluksessa vuodesta 1993.
Leena Karessuo on ollut Kuntaliiton palveluksessa vuodesta 1993.
Vuonna 1982 valmistunut Kuntatalo Helsingin Kalliossa on tullut Leena Karessuolle tutuksi työvuosien aikana. Talo on nyt remontissa, ja  kaikki Kuntaliiton toiminnot siirtyvät kokonaisuudessaan talon kahteen ylimpään kerrokseen, muihin kerroksiin tulee vuokralaisia.
Vuonna 1982 valmistunut Kuntatalo Helsingin Kalliossa on tullut Leena Karessuolle tutuksi työvuosien aikana. Talo on nyt remontissa, ja kaikki Kuntaliiton toiminnot siirtyvät kokonaisuudessaan talon kahteen ylimpään kerrokseen, muihin kerroksiin tulee vuokralaisia.