lakia lukien

Nettilymyilystä uusi salailun keino?

Kuinka laajasti ja millä tavoin kunnan tulee tiedottaa toimielintensä ratkaisuista?

Sulkavalla käytiin kaava- ja ympäristölupaa koskenut tiedottamiskiista äskettäin tappiin saakka.

Sulkava tiedotti valtuuston moottoriratapäätöksestä ja rakennuslautakunnan ympäristölupapäätöksestä ainoastaan kunnan ilmoitustaululla ja nettisivuilla. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan se riittää.

Useat kunnan kesäasukkaat ovat raivoissaan ja syyttävät kuntaa kiistellyn hankkeen läpijyräämisestä tahallaan iso sordiino päällä.

Näkemys I

Sulkavan kunnanhallituksen puheenjohtaja Hannu Auvinen, kesk., mitä vastaatte salailuväitteisiin?

- Emme me mitään ole tietoisesti salailleet. Pienessä kunnassa lähidemokratia toimii. Meillä on paljon luottamushenkilöitä myös niiltä kyliltä, joita moottorirataprojekti koskee.

Entäpä esimerkiksi Helsingissä asuvat kesäasukkaanne? Keskeiset rataratkaisut tehtiin talven ja aivan alkukesän aikana – usealle heistä päätökset tulivat täytenä yllätyksenä.

- Nyt jälkikäteen – asiassa viisastuneena – ymmärrän, että olisi ollut viisasta käydä toteutunutta laajempi kuulemiskierros myös kesäasukkaiden keskuudessa. Kaikki rajanaapurit kuulimme toki automaattisesti suoraan lain velvoittamana.

- Sen enempää hallinto-oikeus kuin korkein hallinto-oikeuskaan eivät löytäneet toiminnastamme mitään moitittavaa, saati laitonta.

Vieläkö jälkipeli käy kuumana?

- Sekä moottoriratahankkeen edustajat että paikalliset asukkaat ovat jo pitäneet ja pitävät yhteisiä keskustelutilaisuuksia ratatoiminnan pelisäännöistä.

Näkemys II

Kuntaliiton viestintäjohtaja Jari Seppälä, onko pelkkä ilmoitustaulu- ja nettitiedottaminen riittävää silloin kun kyse on merkittävistä ympäristöhankkeista?

- Kyllä se lain minimivaatimukset täyttää.

- Tiedottamisen pitäisi aina olla mahdollisimman avointa, laajaa ja etupainotteista. Merkittävät hankkeet tulisi tuoda julkiseen keskusteluun jo hyvissä ajoin ennen varsinaista päätöksentekoa.

Harva ihminen pörrää kotikuntansa – saati kesämökkikuntansa – nettisivuilla alvariinsa. Kaikilla ei ole edes tietokonetta. Onko asiallista, että tiedottaminen jätetään netin varaan?

- Ei vakituisiakaan asukkaita voi velvoittaa säännölliseen kunnan nettisivujen seuraamiseen. Vähänkään merkittävissä asioissa avuksi tulisi ottaa myös muut keinot - viime kädessä jopa suora henkilökohtainen yhteydenpito.

Joku oikein ilkeä ihminen saattaisi väittää, että kunnat tiedottavat räjähdysherkistä asioistaan tahallaan vain muutamalla sekavalla rivillä kunnan nettisivujen kätköissä...

- Itse en usko tahalliseen salailuun ja pahansuopaisuuteen. Enemmänkin kyse on tiedottamistaidon puutteesta.

Onko nettilymyilystä tullut uusi salailun muoto?

- Ajatus on lennokas ja herkullinen, mutta en usko että tuo kysymys – tai väite – on ihan oikeasti totta. Ei niitä ikäviä asioita ikinä pakoon pääse. Jos joku nettilymyilyä yrittää, hän jää siitä kiinni ennemmin tai myöhemmin.

Näkemys III

Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden emeritusprofessori Aimo Ryynänen, arvionne case Sulkavan tapaisesta tiedottamisesta?

- Lakipykälät kunnallisesta tiedottamisesta ovat kunnossa. Ongelma on pikemminkin asenteissa ja hallintokulttuurissa.

- Erityisesti kesämökkiläisistä on tullut kunnissa lainsuojaton joukko.

Mitä kunnissa pitäisi näistä tiedottamisasioista nyt ainakin tajuta?

- Sekä maankäyttö- ja rakennuslaki että kuntalaki vaativat, että kunnan tulee antaa tiedotteita esille- ja vireille tulevista asioista.

- Onhan se ihmeellistä, jos kunta ei tavoita kesäasukkaitaan tiedottamisen merkeissä, jos se kuitenkin samaan aikaan osaa lähettää kiinteistöverolaput oikeisiin osoitteisiin.

- Edessä olevista suurista hankkeista olisi hyvinkin helppoa tiedottaa myös kesäasukkaille juuri kiinteistöverolippukirjeen mukana.

ARI MÖLSÄ

ari.molsa@oikeusjuttu.fi

Piirros Yrjö Klippi

Piirros Yrjö Klippi