[ Uutisanalyysi ]

Gallupit kertovat Suomen suunnan

Hannu Lehtilä

Numerot kuuluvat oikeastaan vain matematiikkaan, mutta nyttemmin myös ihmistieteet ovat ihastuneet niihin. Ajatellaan, että uskottavuus kasvaa numeroiden mukana.

Nyt Suomen suuntaakin hahmotetaan numeroilla. Tärkeimmät gallupit tehdään presidentinvaaleista, puoluekannatuksesta ja Natosta.

ALOITETAAN presidentistä. Sauli Niinistöä (Yle 30.11.) kannattaa 80 prosenttia. Numeroiden takaa löytyy Niinistön linja: suomalaiset näyttävät tykkäävän Niinistön ulkopoliittisesta osaamisesta, kotimaisesta omapäisyydestä sekä henkilökohtaisesta nuhteettomuudesta.

Sitten puoluepolitiikka. Puolueiden presidenttiehdokkaat menestyvän gallupeissa surkeasti, eivätkä puolueiden ja niiden ehdokkaiden kannatusluvut kohtaa. Esimerkiksi Matti Vanhasen, kesk., tai Tuula Haataisen, sd., kannatukset ovat vain parin prosentin luokkaa, vaikka puoluekannatukset ovat 17–20 prosenttia.

Hallitusten kokoonpanoista puolueet sentään päättävät. Kolmella suurimmalla puolueella – kokoomuksella, SDP:llä ja keskustalla – oli Ylen (1.12.) mukaan noin 60 prosentin kannatus. Näiden puolueiden linja on ollut jo vuosikymmeniä kaikkien tiedossa. Eli vakaata menoa olisi edelleen luvassa.

Ja sitten turvallisuus. Natoa (MTS 29.11.) kannattaa vain 22 prosenttia suomalaisista. Vaikka media antaa huomattavan tilan Venäjä-uhalle, kansalaisten listalle se ei yllä. Suurimmat uhat ovat pakolaiskriisi, terrorismi ja ilmastonmuutos. Siis sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomen linja. Presidenttiehdokkaistakin vain RKP:n Nils Torvalds (Yle-gallupissa kannatus 1 prosenttia) on Nato-jäsenyyden kannalla.

TÄRKEIMMÄT talousluvut tulevat nyt Tilastokeskukselta, ei tutkimuslaitoksilta. Arvailut koskevat vain talouskasvun suuruutta, mutta nekin voi jättää sikseen, koska taloudella menee nyt hyvin kaikilla mittareilla mitaten.

Sen sijaan politiikan puolella suhdanteet vaihtelevat. Talouselämää ja bisnestä eivät politiikan dramaattisetkaan uutiset pahemmin heilauta. Pieniä oho-reaktioita tulee, mutta nekin korjaantuvat hetkessä, jos talouden perustat ovat kunnossa.

Järistykset kulkevat kyllä toisinpäin. Politiikka maksaa kovan hinnan esimerkiksi kiky-sopimuksesta. Taloutemme kaipasi jotain kikyn kaltaista korjausliikettä, mutta kun se oli tehty ja kun talous nyt kasvaa, niin väärinhän se oli sammutettu. Politiikassa hyvillä asioilla on monta isää ja äitiä, mutta huonoilla asioilla vain yksi, hallitus. Tästä pääministerien tuskasta sai hyvän kuvan Marko Junkkarin pääministerit-jutusta ”Paskaduuni” (HS 26.11.). Marraskuun lopulla Yle oli kaivanut tietoja kuntajohtajien palkoista ja verrannut niitä ministeripalkkoihin. No, huonostihan siinä ministereille kävi.

PERUSSUOMALAISTEN kantaisä, Veikko Vennamo (1913–1997) julisti 1970-luvun lopulla eduskunnan puhujapöntöstä naama vakavana, mutta kieli poskella, että kaikki asiat korjaantuisivat, jos Suomessa säädettäisiin vain yksi laki: ”Valehteleminen on kiellettävä lailla.” Vennamo oli paitsi Suomen johtava populisti, myös lakitieteen lisensiaatti, joten hän tiesi mistä puhui.

Politiikan tutkijat Paul-Erik Korvela ja Johanna Vuorelma ovat toimittaneet virkistävän kirjan Puhun niin totta kuin osaan. Politiikka faktojen jälkeen. Siinä ammutaan seulaksi muoti-ilmaisu ”totuudenjälkeisestä ajasta”. Ei ole ollut totuuden aikaa, joten ei ole sen jälkeistäkään aikaa. Valehdeltu on aina ja tietoa on väännetty haluttuun muotoon. Pitäisikin puhua liberaalidemokratian jälkeisestä ajasta, jos esimerkiksi Britannian brexit ja USA:n Donald Trump -ilmiöt härskeine uutisvalheineen ovat uutta todellisuutta.

Kirja ryöpyttää ensi sijassa päivystäviä dosentteja. Mutta tutkiskelun paikka olisi myös medialla, joka päivystävät dosentit on luonut ja pitänyt hengissä. Kirjassa kerrotaan vanhasta vitsistä jonka mukaan työhaastatteluun kutsuttiin matemaatikko, kirjanpitäjä ja taloustieteilijä. Kaikille esitettiin sama kysymys: ”Paljonko on 2+2?” Matemaatikko vastasi epäröimättä: ”Neljä.” Kirjanpitäjä vastasi, että ”keskimäärin noin neljä, 10 prosentin vaihtelua vuosittain”. Taloustieteilijä taas kysymyksen kuultuaan laittoi verhot kiinni, oven lukkoon ja kuiskasi: ”Paljonko haluatte sen olevan?” Dosentti Paul-Erik Korvelan mukaan ”vitsi tavoittaa sen ulottuvuuden, joka on asiantuntijatiedon käytössä keskeistä: tieteellisen tiedonkin voi esittää haluamassaan valossa”.

Näillä mennään pitkästä aikaa kohti parempaa joulua!

Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat