lakia lukien

Kylien nettikaapelointi

jäi kuntien taakaksi

Nopeat kiinteät laajakaistayhteydet eivät ole läheskään jokaisen suomalaisen herkkua.

Kansallisen laajakaistapolitiikan peruslinjaus löytyy valtioneuvoston vuonna 2008 tekemästä periaatepäätöksestä.

Tavoitteeksi asetettiin, että vuoden 2015 lopussa 99 prosenttia väestöstä on sadan megan kiinteän laajakaistan päässä – tai enintään kahden kilometrin päässä siitä. Viime vuoden lopussa valokuituyhteys oli 41 prosentin saatavilla.

Näkemys I

Multian kunnan (1 800 asukasta) laajakaistahanketta jo vuosikaudet ajanut ja seurannut maaseutusihteeri Tarja Saramäki, joko Multian mummotkin on kytketty valtakunnan laajakaistaverkkoon?

- Juuri näinä päivinä jokainen asukkaamme on valokuidun ulottuvilla, jos hän vain haluaa ottaa sen käyttöönsä.

- Valokuitukaapelia on nyt kaivettuna noin 250 kilometriä.

Mitä kunnallisen verkon käyttö maksaa?

- Liittymismaksu ja päätelaite maksavat yhteensä noin 1 350 euroa. Toimivasta ja symmetrisestä yhteydestä kannattaa maksaa.

- Kuukausittainen verkkomaksu on 36 euroa, ja esimerkiksi sadan megan yhteyden palvelumaksu on 22 euroa kuukaudessa.

Kuinka iso urakka tuo valokuidun saaminen Multialle oli?

- Vuosikausien savotta se oli. Alussa Keski-Suomen kuntien yhteishanketta suunniteltiin 15 kuntaan. Juuri nyt mukana on kuusi kuntaa, mutta lisää on tulossa. Verkon operaattori on kuntaenemmistöinen Keski-Suomen Valokuituverkot Oy.

Kuinka paljon verkon rakentaminen maksoi Multian kunnalle?

- Omavastuuprosenttimme oli 8, ja suoraan omaa rahaa meiltä meni verkkoon 128 000 euroa. Lisäksi verkkoholdingyhtiön osakkuus maksoi 56 500 euroa. Valtiontukea projekti sai Viestintäviraston kautta noin 900 000 euroa. Takausvastuita meillä on hankkeessa rahtusen alle 2 miljoonaa.

Näkemys II

Viestintäviraston apulaisjohtaja Petri Makkonen, onko valtakunnallisen valokuituverkon rakentamisessa tullut yllätyksiä?

- Alkuperäisenä ajatuksena oli, että kaupalliset operaattorit hoitavat 95 prosenttia asukkaista sadan megan laajakaistan äärelle vuoden 2015 loppuun mennessä. Lopusta olisi sitten vastannut yhteiskunta. Nyt näyttää siltä, että tuo tavoite ei toteudu.

- Suuret operaattoriyhtiöt eivät pane rahojaan syrjäisten seutujen kaapelointiin. Ne satsaavat langattomiin verkkoihin ja tiheästi asuttujen alueiden kuiduttamiseen.

Kuinka suuri lainsäädännöllinen ja byrokraattinen ponnistus valtakunnallisen valokuituverkon rakentaminen on?

- Syrjäseutujen valokuituverkon rakentamisen rahoittamisesta on säädetty erillinen laki haja-asutusalueiden laajakaistatuesta. Lisäksi kaikki valtionrahoitusjärjestelyt on ollut pakko hyväksyttää EU:n komissiolla.

- Tukikelpoiset ja tukikelvottomat alueet on määritelty asetuksella. Kunnan oma panos voi olla joko 8, 22, tai 33 prosenttia verkon tukikelpoisista kustannuksista.

Menivätkö kaapelirahat kankkulan kaivoon, kun 4G-verkot pian peittävät koko maan?

- Mobiililaajakaistat ja kiinteät valokuituyhteydet täydentävät toisiaan. Kummallekin tekniikalle on omat käyttötarpeensa ja -tilanteensa.

- Nopeat 4G-yhteydet vaativat toimiakseen valokuituyhteydet tukiasemille, joten valokuituverkkoja tarvitaan myös langattomien laajakaistaverkkojen käyttöön.

Näkemys III

Erityisasiantuntija Simo Tanner Kuntaliiton Tietoyhteiskunta-yksiköstä, arvionne valokuituverkon rakentamistahdista Suomessa?

- Hanke kyllä etenee, mutta sen yllä oleva hallinnollinen häkkyrä tuskastuttaa monia.

- Syrjäseutujen kaapeliverkkojen rakentamiseen on haalittava rahaa jopa neljältä taholta: kunnista, valtiolta, EU:sta ja kaapelioperaattorilta itseltään.

Oliko suurten kaupallisten operaattorien vetäytyminen syrjäseutujen kaapeloinnista Teille pettymys?

- Kyllä se oli pettymys, mutta ei yllätys. Haja-asutusalueiden kaapelointi jätettiin yksin pienten ja useimmiten myös köyhien kuntien vastuulle.

- Kaikilla kunnilla ei ole varaa kaapeliverkoston rahoitukseen.

ARI MÖLSÄ

ari.molsa@oikeusjuttu.fi

Piirros Yrjö Klippi
Piirros Yrjö Klippi