ajassa

Henkilö edelleen äänestäjälle tärkeämpi

kuin ehdokkaan puolue

Kuntavaaleissa äänestetään edelleen nimenomaan henkilöä. ARTTU2-kuntalaistutkimuksen ennakkotietojen perusteella useampi kuin kahdeksan kymmenestä pitää henkilöä erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä tekijänä.

Henkilön ohella vastausvaihtoehtoina olivat ”puolue tai valitsijayhdistys”, ”oman kylän tai kunnanosan ehdokas”, ”ikä” ja ”sukupuoli”.

Kuntaliitto on tiedustellut kuntalaiskyselyissään äänestämiseen vaikuttavia tekijöitä vuodesta 2000, ja henkilö on aina ollut tärkein.

Toiseksi tärkeimpänä vastaajat pitävät puoluetta tai valitsijayhdistystä. Sen luokitteli erittäin tai melko tärkeäksi ennakkotietojen mukaan kuusi vastaajaa kymmenestä.

Vuonna 2000 puolue tai valitsijayhdistys oli tärkeä 52 prosentille vastanneista, vuonna 2015 sitä piti tärkeänä 65 prosenttia.

Ehdokkaan tausta omalla kylällä tai kunnanosassa on äänestystä ohjaavana tekijänä yhä vähemmän tärkeä. Noin joka neljäs vastaaja piti ikää tärkeänä tekijänä, ja selvästi sitäkin vähemmän tärkeänä pidettiin ehdokkaan sukupuolta.

Myös iän ja sukupuolen merkitys äänestäjille on kuntalaiskyselyjen mukaan laskenut 2000-luvun edetessä.

Henkilön tärkeys on pysynyt kutakuinkin ennallaan. Sitä piti tärkeänä 90 prosenttia vastanneista vuonna 2000. Vuonna 2015 prosenttiosuus oli 84, ja alustavissa tuloksissa tältä vuodelta prosenttiosuus oli 86.

ARTTU2-kuntalaiskyselyn ennakkotiedoissa on vastauksia noin 1 200 henkilöltä.

- Muina tärkeinä äänestämiseen vaikuttavina tekijöinä kuntalaiset ovat vastausten perusteella maininneet muun muassa ehdokkaan arvot, asiantuntemuksen, kokemuksen, pätevyyden, mielipiteet ja tuttuuden äänestäjälle, Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom sanoo.

Ville Miettinen

Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat

kirjat

Politiikka on retoriikkaa

POLITIIKKA on ennen kaikkea puhetta ja retoriikkaa, puhetaitoa. Helsingin yliopiston tutkija Jouni Tilli purkaa kirjassaan Mistä puhumme, kun puhumme politiikkaa? poliitikkojen – ja yhden piispan – puheita retorisiksi malleiksi.

Sitten Ciceron aikojen mikään ei ole muuttunut. Puhujalla on kolme tehtävää: osoittaa asiansa oikeaksi ja hyväksyttäväksi, miellyttää sekä innostaa ja taivutella kuulijansa.

Poliitikkojen puheita ruotiessaan Tilli ei voi peittää kiukkuaan. Häntä kiukuttaa etenkin Juha Sipilän perusporvarihallituksen ”uusliberaali pikapolitiikka”, joka leikkaa yliopistojen rahoitusta ja muuttaa yliopistot ”yritysten resursseiksi”.

Tilli toteaa, että retoriikassaan hallitus syyllistää yliopistoja ja lataa odotuksia jo 15-vuotiaiden niskoille. Sipilä lausui puheessaan, että ”15-vuotiaana tehdään päätöksiä, jotka ratkaisevat osaltaan jopa teollisuutemme tulevan kilpailukyvyn”.

Sipilän velkaretoriikka tuskin jättää ketään kylmäksi. Sen mestarinäyte on pääministerin televisiopuhe syyskuulta 2015. Tillin mukaan Sipilä kuljetti kuulijansa pelastuskertomuksen retoriikalla helvetistä kiirastulen kautta pelastukseen.

Kukapa ei joutuisi synnintuntoon, kun pääministeri sanoo Suomen valtion velkaantuvan ”melkein miljoona euroa tunnissa seitsemän vuotta – yötä päivää – pyhää arkea”.

Tillin erittely osoittaa, että Sipilä osaa käyttää taitavasti antiikin retoriikasta tuttuja malleja. Murresanojen käytöllä pääministeri puolestaan lähestyy kansaa. Hän toi poliittiseen kielenkäyttöön sellaiset termit kuin jappaista ja vatuloida.

MERJA OJANSIVU

Jouni Tilli, Miten puhumme, kun puhumme politiikkaa? Atena 2017.

kirjat

Politiikka on retoriikkaa

POLITIIKKA on ennen kaikkea puhetta ja retoriikkaa, puhetaitoa. Helsingin yliopiston tutkija Jouni Tilli purkaa kirjassaan Mistä puhumme, kun puhumme politiikkaa? poliitikkojen – ja yhden piispan – puheita retorisiksi malleiksi.

Sitten Ciceron aikojen mikään ei ole muuttunut. Puhujalla on kolme tehtävää: osoittaa asiansa oikeaksi ja hyväksyttäväksi, miellyttää sekä innostaa ja taivutella kuulijansa.

Poliitikkojen puheita ruotiessaan Tilli ei voi peittää kiukkuaan. Häntä kiukuttaa etenkin Juha Sipilän perusporvarihallituksen ”uusliberaali pikapolitiikka”, joka leikkaa yliopistojen rahoitusta ja muuttaa yliopistot ”yritysten resursseiksi”.

Tilli toteaa, että retoriikassaan hallitus syyllistää yliopistoja ja lataa odotuksia jo 15-vuotiaiden niskoille. Sipilä lausui puheessaan, että ”15-vuotiaana tehdään päätöksiä, jotka ratkaisevat osaltaan jopa teollisuutemme tulevan kilpailukyvyn”.

Sipilän velkaretoriikka tuskin jättää ketään kylmäksi. Sen mestarinäyte on pääministerin televisiopuhe syyskuulta 2015. Tillin mukaan Sipilä kuljetti kuulijansa pelastuskertomuksen retoriikalla helvetistä kiirastulen kautta pelastukseen.

Kukapa ei joutuisi synnintuntoon, kun pääministeri sanoo Suomen valtion velkaantuvan ”melkein miljoona euroa tunnissa seitsemän vuotta – yötä päivää – pyhää arkea”.

Tillin erittely osoittaa, että Sipilä osaa käyttää taitavasti antiikin retoriikasta tuttuja malleja. Murresanojen käytöllä pääministeri puolestaan lähestyy kansaa. Hän toi poliittiseen kielenkäyttöön sellaiset termit kuin jappaista ja vatuloida.

MERJA OJANSIVU

Jouni Tilli, Miten puhumme, kun puhumme politiikkaa? Atena 2017.