mielipide

Kevan maksuperusteiden uudistus selkeyttää

Vuoden 2019 alusta tapahtuva Kevan eläkemaksuperusteiden muutos on merkittävä. Sen vaikutuksista erityisesti yhtiöiden asemaan on vallinnut epätietoisuus. Siksi on hyvä käydä läpi, mistä on kyse.

Keva huolehtii kunta-alan, valtion, ev.lut. kirkon ja Kelan työntekijöiden eläkeasioista. Valtio, kirkko ja Kela vastaavat omalta osaltaan eläkkeiden rahoituksesta. Keva vastaa kunta- ja jatkossa myös maakuntakonsernien eläkkeiden rahoituksesta. Eläkkeet rahoitetaan pääosin työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä eläkemaksuilla ja osittain rahastoiduilla varoilla.

Kevan keräämä maksu on korkeampi kuin yksityisen TyEL-järjestelmän. Tämä johtuu osin vuoteen 1995 asti kertyneistä parempitasoisista eläkkeistä, osin vakuutettujen naisvaltaisuudesta johtuvasta pidemmästä elinajan odotteesta ja vanhemmasta ikäjakaumasta.

Vuoden 2019 alusta Kevan jäsenyhteisöjä olisivat kunnat ja kuntayhtymät, maakunnat, Kuntien takauskeskus sekä Kunta- ja maakuntatyönantajat KT. Lisäksi Kevan jäseniksi voivat liittyä kuntien ja maakuntien määräysvallassa olevat yhtiöt ja yhteisöt. Tällä hetkellä Keva kerää eläkemaksuja palkkojen ja eläkemenojen perusteella. Palkoista perittävän eläkemaksun komponentit määrätään siten, että ne vastaavat keskimääräistä TyEL-maksun tasoa. Työntekijät maksavat palkoistaan aina saman verran kuin yksityisellä sektorilla. Työnantajat maksavat palkkojen perusteella palkkaperusteista maksua ja erillistä varhaiseläkemenoperusteista maksua palkkojen, varhaiseläkemenojen tai niiden yhdistelmän perusteella. TyEL-tason ylittävä maksu kerätään nyt työnantajilta eläkemenojen perusteella eläkemenoperusteisena maksuna.

Eläkemenoperusteinen maksu lakkaa 2019 ja Keva alkaa kerätä uutta tasausmaksua. TyEL:n ylittävä maksutarve peritään tasausmaksulla vain kunnilta ja maakunnilta, muut jäsenyhteisöt eivät sitä maksa.

Tasausmaksun jako kuntien ja maakuntien välillä tehdään vuoden 2017 palkkojen suhteessa. Jako kuntien kesken tapahtuu viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaisen verojen ja valtionosuuksien suhteessa. Jako maakuntien kesken tapahtuu valtion rahoituksen suhteessa. VM vahvistaa tasausmaksun vuotuisen kokonaismäärän Kevan esityksestä.

Yhtiöt eivät maksa tasausmaksua. Osakeyhtiö- ja muilta yhteisöjäseniltä peritään aina keskimääräistä TyEL-tasoa vastaava maksu eikä eläkemaksuista tule näin rasitetta TyEL-vakuutettuun yhtiöön verrattuna. Valitsemalla Kevan, yhtiö voi turvata myös henkilöstönsä lisäeläke-etuudet ilman erillisiä lisäeläkevakuutuksia.

Timo Kietäväinen

Toimitusjohtaja,

Keva

Maakuntapäättäjä rakentaa tai romuttaa hyvän soten

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämislaki on edennyt eduskuntaan ja valinnanvapauslakiluonnos on lausuntokierroksella. Hallituksen lakipaketti ei ole täydellinen, mutta antaa hyvän pohjan onnistuneelle sote-uudistukselle.

Laki on kuitenkin vain raami. Valinnanvapauslainsäädäntö jättää maakunnille paljon pelivaraa.

Hallituksen valmistelema valinnanvapausmalli pyrkii siihen, että sote-keskuksia voisivat perustaa myös pienet yritykset ja järjestöt. Lakiluonnos mahdollistaa sen. Sote-järjestämislaki antaa maakunnalle vastuun huolehtia monituottajamallin ja valinnanvapauden toteutumisesta.

Toimivan valinnanvapauden toteuttaa tai tuhoaa maakunta. Maakunta tekee päätökset, joiden kautta sote-palveluihin muodostuu toimintaympäristö. Maakunta päättää, onko pienillä yrityksillä tilaa toimia vai sementoidaanko tehoton monopoli. Maakunnilla on suuri valta ja vastuu.

Toivottavasti maakunnat tekevät päätökset niin, että kaiken kokoiset toimijat, myös pienet, pääsevät toimijoiksi. Se onnistuu pitämällä sote-keskusten kapitaatiokorvauksella katettava palvelupaketti käytetyimmissä peruspalveluissa ja tuottajalle asetettavat vaatimukset maalaisjärkisinä. Näin pienetkin toimijat pääsevät mukaan.

Perustason sosiaalipalveluja maakunta vahvistaa parhaiten käyttämällä ikäihmisten ja muiden pitkäaikaista tukea tarvitsevien hoivassa aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti henkilökohtaista budjetointia ja asiakasseteliä. Samalla maakunta edistää hoiva-alan yrittäjyyttä ja luo lähipalveluja.

Rahoituksen tärkein päätös on kapitaatiokorvauksen määritteleminen. Sillä tarkoitetaan korvausta, joka suoritetaan sote-keskukselle sen asiakkaiden määrän ja toteutuvien palveluiden perusteella. Se ei ole helppoa. Kapitaatiokorvaus rahoittaa perustason palveluita. Välttämätöntä on, että kapitaatiokorvaus on riittävän suuri ja kannustaa hoitamaan asiakkaan, potilaan kokonaisuutena. Siinä ei saa säästää.

Kustannustehokkuusvaatimus pitää kohdistaa ennen kaikkea erikoissairaanhoitoon. Se on yli kuuden miljardin euron menoillaan soten suurin menoerä. Jo Suomen eri alueiden vertailu osoittaa, että toimintatapoja muuttamalla voi syntyä säästöjä. Erikoissairaanhoidon avaaminen vertailulle onnistuu helposti käyttämällä asiakassetelejä mahdollisimman laajasti.

Panostamalla peruspalveluihin varmistamme, että suomalaiset saavat oikeaa hoivaa ajoissa ja erikoispalvelujen tarve vähenee, mikä on sekä inhimillisesti oikein että kustannustehokasta.

Susanna Kallama

Elinkeinoasioiden päällikkö,

Suomen Yrittäjät

Maakuntapäättäjä rakentaa tai romuttaa hyvän soten

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämislaki on edennyt eduskuntaan ja valinnanvapauslakiluonnos on lausuntokierroksella. Hallituksen lakipaketti ei ole täydellinen, mutta antaa hyvän pohjan onnistuneelle sote-uudistukselle.

Laki on kuitenkin vain raami. Valinnanvapauslainsäädäntö jättää maakunnille paljon pelivaraa.

Hallituksen valmistelema valinnanvapausmalli pyrkii siihen, että sote-keskuksia voisivat perustaa myös pienet yritykset ja järjestöt. Lakiluonnos mahdollistaa sen. Sote-järjestämislaki antaa maakunnalle vastuun huolehtia monituottajamallin ja valinnanvapauden toteutumisesta.

Toimivan valinnanvapauden toteuttaa tai tuhoaa maakunta. Maakunta tekee päätökset, joiden kautta sote-palveluihin muodostuu toimintaympäristö. Maakunta päättää, onko pienillä yrityksillä tilaa toimia vai sementoidaanko tehoton monopoli. Maakunnilla on suuri valta ja vastuu.

Toivottavasti maakunnat tekevät päätökset niin, että kaiken kokoiset toimijat, myös pienet, pääsevät toimijoiksi. Se onnistuu pitämällä sote-keskusten kapitaatiokorvauksella katettava palvelupaketti käytetyimmissä peruspalveluissa ja tuottajalle asetettavat vaatimukset maalaisjärkisinä. Näin pienetkin toimijat pääsevät mukaan.

Perustason sosiaalipalveluja maakunta vahvistaa parhaiten käyttämällä ikäihmisten ja muiden pitkäaikaista tukea tarvitsevien hoivassa aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti henkilökohtaista budjetointia ja asiakasseteliä. Samalla maakunta edistää hoiva-alan yrittäjyyttä ja luo lähipalveluja.

Rahoituksen tärkein päätös on kapitaatiokorvauksen määritteleminen. Sillä tarkoitetaan korvausta, joka suoritetaan sote-keskukselle sen asiakkaiden määrän ja toteutuvien palveluiden perusteella. Se ei ole helppoa. Kapitaatiokorvaus rahoittaa perustason palveluita. Välttämätöntä on, että kapitaatiokorvaus on riittävän suuri ja kannustaa hoitamaan asiakkaan, potilaan kokonaisuutena. Siinä ei saa säästää.

Kustannustehokkuusvaatimus pitää kohdistaa ennen kaikkea erikoissairaanhoitoon. Se on yli kuuden miljardin euron menoillaan soten suurin menoerä. Jo Suomen eri alueiden vertailu osoittaa, että toimintatapoja muuttamalla voi syntyä säästöjä. Erikoissairaanhoidon avaaminen vertailulle onnistuu helposti käyttämällä asiakassetelejä mahdollisimman laajasti.

Panostamalla peruspalveluihin varmistamme, että suomalaiset saavat oikeaa hoivaa ajoissa ja erikoispalvelujen tarve vähenee, mikä on sekä inhimillisesti oikein että kustannustehokasta.

Susanna Kallama

Elinkeinoasioiden päällikkö,

Suomen Yrittäjät