kolumni

Maakuntahallinnossa parempaa demokratiaa

Maakuntauudistus on voimakkaita tunteita herättävä hanke. Keskusta on kannattanut sitä vuosikymmenien ajan. Vastaavasti kokoomus ja SDP ovat pitäneet sitä jonkinlaisena Troijan hevosena, jolla keskusta yrittää vahvistaa ja betonoida poliittisia valta-asemiaan.

Tosiasiassa nyt suunniteltu maakuntahallinto toteuttaa poliittista suhteellisuutta paremmin kuin päätöksenteko kunnissa. Kunnanvaltuustojen koko vaihtelee kolmestatoista 79:ään. Pienissä kunnissa poliittinen suhteellisuus toteutuu huonosti. Kun valtuutettuja on 13, puolueen on saatava yli seitsemän prosenttia äänistä saadakseen edes yhden paikan valtuustoon.

Huhtikuun kuntavaaleissa maahamme tuli 80 kuntaa, joiden valtuustossa keskustalla on enemmistö valtuustopaikoista. Näiden lisäksi on vielä parikymmentä kuntaa, joissa keskustalla on lähes enemmistö valtuustopaikoista. Keskusta menestyy pienten kuntien vaaleissa sen takia, että se on laajoilla maaseutualueille suurin puolue ja saa vaalijärjestelmän perusteella valtuustoon ääniosuuttaan enemmän paikkoja.

Suunniteltujen uusien maakuntavaltuustojen koko vaihtelee 59:n ja 99:n välillä. Kymmenessä pienimmässä maakunnassa valtuustoon valitaan 59 maakuntavaltuutettua. Pienissäkin maakunnissa puolue voi saada paikan valtuustoon, jos se saa vaalissa vähintään 1,7 prosenttia äänistä. Pienissäkin maakunnissa poliittinen suhteellisuus toteutuu yhtä hyvin kuin kuntavaaleissa keskikokoisissa kaupungeissa.

MAAKUNTAVAALEISSA pienilläkin puolueilla on paremmat mahdollisuudet menestyä kuin eduskuntavaaleissa vastaavien alueiden vaalipiireissä. Tämä johtuu siitä, että eduskuntavaaleissa pienten vaalipiirien piilevä äänikynnys on korkea, muutamissa tapauksissa yli 10 prosenttia.

Maakuntavaaleissa poliittinen suhteellisuus tulee toteutumaan paremmin kuin eduskuntavaalien vaalipiireissä ja paremmin kuin useimpien kuntien valtuustovaaleissa.

Vaaleissa pinta-alat eivät äänestä vaan kansalaiset. Mitä suurempi on kaupunkilaisten osuus maakunnan asukkaista, sitä suurempi on kaupunkilaisäänestäjien vaikutus maakuntavaalin tulokseen. Eduskuntavaaleissa suuri osa vaalipiirin kansanedustajista valitaan usein vaalipiirin kaupunkikunnista. Koska maakuntavaltuustoihin valitaan enemmän jäseniä kuin eduskuntavaalien vaalipiireihin, voi olettaa myös alueellisen edustavuuden toteutuvan maakuntavaaleissa paremmin kuin eduskuntavaaleissa.

HYVIN TOIMIVASSA demokratiassa äänestäjillä on riittävästi informaatiota siitä, ketkä ovat vastuussa kuluneella vaalikaudella harjoitetusta politiikasta ja minkälaisia poliittisia ja ohjelmallisia vaihtoehtoja vaaleissa on tarjolla.

Kunnallispolitiikassa nämä hyvin toimivalle demokratialle asetettavat vaatimukset ovat viime vuosikymmeninä toteutuneet huonosti. Vuosikymmenien mittaan yhä suurempi osa kuntien tehtävistä on siirretty erilaisten kuntayhtymien hoidettavaksi. Se etäännyttää päätöksentekoa äänestäjistä ja hämärtää kuvaa siitä, ketkä ovat vastuussa päättymässä olevalla vaalikaudella harjoitetusta politiikasta. Kuntien lakisääteisten tehtävien määrä on ajan mittaan noussut yli viidensadan. Se taas hämärtää äänestäjien käsitystä siitä, minkälaista itsenäistä liikkumavaraa kunnalla on tehtäviensä hoitamisessa.

Demokratian toimivuudella maakuntahallinnossa on omat ongelmansa. Verotusoikeuden puuttuminen ja valtion keskushallinnon tiukka ohjaus hämärtävät kuvaa siitä, ketkä ovat vastuussa harjoitetusta politiikasta ja mitä todellisia vaihtoehtoja vaaleissa on. ♦

Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat

HEIKKI PALOHEIMO

Valtio-opin emeritusprofessori

Tampereen yliopisto

HEIKKI PALOHEIMO

Valtio-opin emeritusprofessori

Tampereen yliopisto