vaalien jälkeen

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kokoontuivat vaalitulosiltana Kuntatalolle. Vain Juha Sipilä, kesk., ei ollut itse ehdolla valtuustoon. Timo Soini, ps., pääsi Espoon, Petteri Orpo, kok.
Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kokoontuivat vaalitulosiltana Kuntatalolle. Vain Juha Sipilä, kesk., ei ollut itse ehdolla valtuustoon. Timo Soini, ps., pääsi Espoon, Petteri Orpo, kok.

Vahvojen vaalit

Miksi meidän kylämme tai kaupunginosamme ei saanut omaa valtuutettua? Ehkä siksi, että äänestäjät haluavat antaa äänensä kaikkien tuntemille vahvoille ehdokkaille – vaikkapa puoluejohtajille.

Martta nieminen kuvat: kari långsjö

Kevään kuntavaalit olivat todelliset muutosvaalit, sillä puolueiden väliset suhteet muuttuivat. Näissä vaaleissa haettiin uudenlaisia poliitikkoja.

- Vahvat ihmiset tulivat esille. Kun perinteinen puoluepolitiikka ei innosta, ihmiset innostuvat, jos on joku, joka näyttää saavan asioita aikaiseksi, arvioi kuntatutkija Siv Sandberg Åbo Akademista.

Äänien keskittyminen tähtiehdokkaille vaikutti siihen, että isoissa kaupungeissa jopa isot kaupunginosat ja alueet jäivät ilman omaa valtuutettua.

Tämä näkyi etenkin Helsingissä, jossa pohjois- ja itäpuolen kaupunginosista valittiin selvästi vähemmän valtuutettuja kuin muualta kaupungista. Näillä seuduilla monella äänestysalueella myös äänestysprosentti oli alhainen.

Toki esimerkiksi Itä-Helsingissä on ”kultahammasrannikkoa”, merellisiä kaupunginosia, joissa äänestysprosentti oli korkea. Siellä äänet menivät pääasiassa kokoomuksen Jan Vapaavuorelle, joka keräsi pääkaupungista saman verran ääniä kuin keskikokoisessa kaupungissa on asukkaita.

Aktivistikin voi jäädä rannalle

Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom on selvitellyt suurten kaupunkien sisäistä tilannetta. Hän havaitsi, että erot äänestysaktiivisuudessa kaupungin eri puolilla ovat jopa samaa luokkaa kuin kuntien väliset erot. Valittujen valtuutettujen alueellisessa edustavuudessa on myös eroja.

Siv Sandberg muistuttaa, että eri alueiden edustuksen saaminen valtuustoon on todella vaikeaa.

- Vaalit, joissa yksittäiset ehdokkaat saavat hyvin paljon ääniä, voivat vesittää alueellisen edustavuuden ja joku kaupunginosa-aktivisti voi jäädä rannalle, hän viittaa Vapaavuoren menestykseen Helsingissä.

Mitä suurempi kunta on, sitä vähemmän ehdokkaan asuinpaikalla on nykyään äänestäjille merkitystä. Valtuutetun asuinpaikka nousee omaan arvoonsa, jos aluetta kuumentaa joku erityiskysymys, esimerkiksi lähikoulun kohtalo.

Suurissa kaupungeissa oman alueen ehdokkaat voivat jäädä vieraiksi tai ehdokkaiden kotikaupunginosa on yhdentekevä asia, koska ihmiset muuttavat paljon saman kaupungin sisällä eivätkä ehdi kiintyä asuinalueisiinsa.

Siv Sandbergin mielestä kaupunginosavaltuustojen perustaminen olisi hyvä idea, mutta toteuttaminen voi olla vaikeaa.

- Jos lähiössä asuva ihminen ajattelee, ettei kukaan välitä hänestä ja hänen alueestaan, niin olisiko kaupunginosavaltuusto tällaista ihmistä varten ja luottaisiko hän paikalliseen päätöksentekoelimeen? Vähän epäilen.

Kuntapäättäjille aiemmin tehdyn kyselyn perusteella kiinnostus suorilla vaaleilla valittuja kaupunginosavaltuustoja kohtaan oli erittäin laimeaa.

Vastaajista vain 34 prosenttia suhtautui myönteisesti ja 44 prosenttia kielteisesti. Loput suhtautuivat neutraalisti.

Virkamiesjohto suhtautui kaupunginosavaltuustoihin erittäin negatiivisesti. Rivivaltuutettujen joukossa oli enemmän myönteisiä kantoja kuin esimerkiksi hallitusten jäsenten piirissä.

Sisäistä vaalipiirijakoa voi pohtia

Sandberg pitää henkilöpainotteisuutta Suomen vaalijärjestelmän haasteena.

- Jos se ja alueiden edustuksen erilaisuus koettaisiin isoissa kaupungeissa todelliseksi ongelmaksi, silloin pitäisi kunnolla pohtia, pitäisikö olla joku vaalipiirijako, joka takaisi sen, että ihmisiä tulisi valituksi ympäri kaupunkia, hän sanoo.

Oikeusministeriö selvitti kunnan sisäisten vaalipiirien käyttöönottoa vuonna 2012. Kuntien yhdistämistä ajettiin silloin voimalla. Valtiovarainministeriön työryhmä ehdotti, että kuntia olisi vain 70.

Kunnan sisäisten vaalipiirien hyötynä pidettiin sitä, että kunnan kaikki alueet saisivat varmasti edustuksen valtuustoon. Tämän nähtiin vahvistavan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja sitä kautta ehkä lisäävän äänestysaktiivisuutta.

Haittoja löytyi kuitenkin paljon osin vaalijärjestelmänkin takia. Yleisesti ottaen kuntavaalien toimittamisen katsottiin monimutkaistuvan nykyisestä merkittävästi.

Ruotsissa helppo toteuttaa

Ruotsissa sisäiset vaalipiirit pitää olla käytössä, jos kaupunki on tietyn suuruinen.

- Se on toki paljon helpompaa toteuttaa vaalijärjestelmässä, jossa on listavaalijärjestelmä. Puolueet voivat silloin katsoa, että edustajia tulee tasaisesti, Sandberg huomauttaa.

Jotta sisäiset vaalipiirit toimisivat, niiden pitäisi Sandbergin mielestä olla isoja. Ne voisi toteuttaa ainakin Helsingissä, mutta vaalipiirimäärän pitäisi olla aika alhainen.

- Ruotsissa niitä on isoissa kaupungeissa suurin piirtein 5–10.

Helsingissä on noin 60 kaupunginosaa, jotka kuuluvat kahdeksaan suurpiiriin, joiden rajoja asukkaiden on aika vaikea hahmottaa. Niistä esimerkiksi eteläisessä, läntisessä ja itäisessä suurpiirissä on kussakin yli 100 000 asukasta.

Liitoskunnissa ponnisteltava

Tutkija Sari Pikkala Åbo Akademista selvitti edellisten kuntavaalien jälkeen, miten kuntaliitoksissa reuna-alueille jäävissä kunnissa on tapahtunut. Hänen selvityksensä mukaan kaikki liittyneet kunnat olivat saaneet ainakin yhden edustajan valtuustoon.

Pikkala tekee paraikaa uutta selvitystä asiasta.

- Nyt voi olla, että vaihtelut ovat isompia kuin aiemmin. On sellaisia kuntia, joissa vanhat kunnat pitävät hyvin pintansa uusissa valtuustoissa eli edustajat jakautuvat aika tasaisesti ja on sellaisia kuntia, joissa reuna-alueet eivät ole menestyneet vaaleissa, Sandberg sanoo.

Esimerkiksi Paraisilla ja Raaseporissa valtuutettuja on melko tasaisesti.

- Näin tapahtuu myös saaristossa, missä käsitys omasta asuinalueesta on hyvin vahva. Asukkaat ovat siellä keskittäneet äänensä omien alueidensa ehdokkaille.

Sandberg muistuttaa, että alueen ihmisiltä ja myös puolueilta vaaditaan ponnistusta, että reunalle jäävä vanha kunta eli usein uusi kaupunginosa saa läpi alueensa ehdokkaita.

Hänen mielestään ihmiset saadaan häntä äänestämään vain konkreettisilla käytännön kysymyksillä.

- Äänestystuloksella pitää olla joku merkitys eli on saatava ihmiset tajuamaan, että valtuusto päättää tästä asiasta ja tämä ehdokas voi ehkä vaikuttaa siihen. Kuntapolitiikka on tehtävä näkyväksi. ♦

Turun, Anna-Maja Henriksson, r., Pietarsaaren sekä Li Andersson, vas., ja Petteri Orpo, kok., Turun kaupunginvaltuustoon.
Turun, Anna-Maja Henriksson, r., Pietarsaaren sekä Li Andersson, vas., ja Petteri Orpo, kok., Turun kaupunginvaltuustoon.