Kaukaiselta tuntuvat ne ajat, jolloin toimimme somessa kuin käsikopelolla pimeässä huoneessa. Nykyään melkeinpä kaikki ovat mukana.

Somekäytön yleistyessä vuorovaikutustavat ovat muuttuneet. Kirjallinen viesti ei sisällä ilmettä, joten tarkoitusperänsä pitää tuoda esille osuvin sanankääntein tai maustaa emojein. Harva pysähtyy miettimään, että somekeskustelu on viestimisen lisäksi henkilöbrändin rakentamista. Tottumaton somettaja rakentaa kuvaa itsestään tiedostamatta. Taitava viestijä osaa käyttää hyödykseen somen mahdollisuudet julkikuvansa luomisessa. Millaista henkilöbrändiä sinä rakennat? Millaista kaupunkia rakennat somessa?

                                     *                   *                   *

Inhorealismilasit silmillä somesta löytää erilaisia arkkityyppejä sieltä, missä keskustellaan yhteisistä asioista.

Negatiiviset huutajat ovat yksi ryhmä. Nämä tyypit tallovat keskustelun alleen ja pelottavat kommentoijat tiehensä. Heidän juttunsa vetoavat hyvin niiden marginaaliseen kohderyhmään. He keskustelevat riitaa haastaen ja naljaillen. Oman mielenrauhan vuoksi voi olla viisasta jättää nämä tyypit huutamaan keskenään.

Kunniaa keräävät epäkohtien nostajat tunnistat siitä, että he tulevat aina paikalle keskusteluun kuin keskusteluun. Hyviin juttuihin he muistavat mainita, että ovat ajaneet
asiaa jo kauan. Huonoihin juttuihin he valittavat, ettei asia ole edennyt ja jos se heistä olisi kiinni, asia olisi jo hoidossa. Näiden tyyppien etuna on, että he ovat kaikesta perillä ja ovat tehokkaita toimijoita. Pieni äänetön vaatimattomuus kaunistaisi tämän tyypin somehenkilöbrändiä.

Rikkiviisaat paasaajat kommentoivat keskusteluihin tarkkaan harkituilla monologeilla, useiden kappaleiden pituisilla vastauksilla. Yleensä he jaksavat olla aktiivisia ennen vaaleja ja jonkin aikaa vaalien jälkeen. Näiden tyyppien kirjoitukset keskittyvät niin tiukasti asiallisuuteen, ettei kirjoittajan persoonasta saa vinkkiä. Twitter voisi olla tällaisille tyypeille paras kanava. Siellä aikaa ei kulu tieteisesseiden koostamiseen, koska merkkiraja on niin pieni. Keskustelijoina nämä tyypit ovat kohteliaita ja tuovat keskusteluun tietoperustaa.

Näkymättömät miihailijat tietävät kaiken keskusteluista, mutta eivät kommentoi mihinkään. Somen ulkopuolella nämä tyypit osaavat raportoida tarkasti kuka sanoi mitä ja miksi. He voivat olla joko arkoja osallistumaan keskusteluun, epävarmoja somettajia tai henkilöitä, joilla ei ole omia mielipiteitä. Miihailija voi kompastua someharhaan: aktiivinen seuraaminen saattaa tuntua samalta kuin aktiivinen osallistuminen.

Sitten ovat tietysti somen täysin ohittavat. Osa on poissa somesta joko tarkoituksella tai osaamattomuuttaan. Koko somemaailman ohittaminen voidaan kokea välinpitämättömyytenä ja junttiutena. Some on tullut jäädäkseen ja on osa elämäämme. Poissaolo loistaa kirkkaammin, kuin henkilö osaa kuvitellakaan.

                                     *                   *                   *

Mikä sitten on paras tapa osallistua kanssakäymiseen virtuaaliyhteiskunnassa?

Esimerkiksi Keravalla kaupunginjohtaja on kehittänyt itselleen sopivan tavan olla läsnä somessa. Hän ei ehdi kommentoida, vaan hän osoittaa julkaisuista tykkäämällä seuraavansa ja huomaavansa. Tykkääminen tuntuu kannustukselta ja kiitokselta.

Myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja on ymmärtänyt somen merkityksen yhteisen kaupungin tekemisessä. Hän on saavutettavissa helposti, keskustelee kohteliaasti ja tekee rohkeita keskustelun avauksia. Hän muistaa, että on ihan ok pitää somesta välillä myös lomaa.

Somekeskusteluun voi osallistua rohkeasti, jos toiminnassa ei ole mitään peiteltävää. Avoimella ja rehellisellä toiminnalla somekohujakaan ei tarvitse pelätä. Somessa sammakot eivät lipsahda hallitsemattomasti. Ennen enterin painamista voi aina hengähtää hetkisen, poistaa kirjoituksen tai siistiä sen.

Anna Evilä, projektipäällikkö, Keravan kaupunki

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 12/2017

 

 

Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
0
JAKOA
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.