Heidi Rämö: Ikä on vain numeroita mittarissa, vai onko?

Ikä on hyvin suhteellinen käsite, vaikka mitattava määre onkin. Oman teinini mielestä olen vanha, mutten ikäloppu aivan kuitenkaan.

Valtuutetut, jotka valitsevat kunnanjohtajan ovat keskimäärin itseäni iäkkäämpiä. Heidän silmissään nelikymppinen kunnanjohtaja ja kolmen lapsen äiti on nuori. Olen myös lapsi joidenkin mielestä, nimittäin vanhempieni.

                                *                       *                     *

Olen toiminut kolmessa kunnassa kunnanjohtajana. Jokaisen johtajapestin alussa on tullut tutuksi samanlaiset sanan käänteet. Olen tullut esitellyksi julkisesti niin lehdistössä kuin eri yleisötilaisuuksissa samaan tapaan: ”Kuntamme uusi nuori kunnanjohtaja”.

Olen kerta toisensa jälkeen kuvitellut sitä päivää, jolloin fraasista tippuu tuo sana nuori pois. Miltäköhän minusta silloin tuntuu ja mitä tulee tilalle?

Toisaalta on kovin vaikea kuvitella tilannetta, jossa johtaja esiteltäisiin iäkkäänä ja vanhana kunnanjohtajana – lienee käyttämättä jätettyjä nämä adjektiivit. Iällä näyttää siis olevan merkitystä nuorta johtajaa esiteltäessä, ainakin lehdistön artikkeleissa.

Kansan suussa on sanonta, että oppia ikä kaikki. Onko korkea ikä siis oppineisuuden tai viisauden tae? No, niinhän suoraviivaisesti elämä ei kuitenkaan mene. Nuori voi olla hyvin valistunut ja oppinut. Toisaalta elämää nähnyt on voinut taivaltaa ilman, että oppi olisi tarttunut matkan varrelta mukaan.

                               *                       *                     *

Vaikuttaako ikä johtajuuden sisältöön tai henkilön uusiutumiskykyyn? Onko mahdollista siis olla edelläkävijä ja katu-uskottava johtaja omassa kunnassaan vaikka kymmenen vuoden työuran jälkeen?

Jollei uudistumista ole saatu aikaiseksi, lienee turha yrittää uutta uskottavaa moodia samassa kunnassa. Mielestäni uusiutuminen ja edelläkävijyys ovat ennen kaikkea asenne, mikä loistaa johtajan silmissä. Se on tekemisen iloa, mikä tarttuu koko organisaatioon. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Näkemys ja suhtautuminen ympäröivään maailmaan ovat meillä kaikilla perusluonteemme mukaisia. Toiset katselevat maailmaa avoimin ja uteliain silmin ottaen riskejä, toiset taas haluavat säilyttää tutun ja turvallisen varmistaen varovaisesti askeleensa. Asenne ei siis piittaa iästämme.

                               *                       *                     *

Tilastollisesti Suomen kuntia johtavat yli viisikymppiset miehet. Kuntatyönantajan mukaan vuoden 2014 lopussa Suomessa työskenteli 313 kaupungin- tai kunnanjohtajaa. Kaupunginjohtajien keski-ikä oli 54 vuotta ja kunnanjohtajien 52,7 vuotta. Naisjohtajia kunnissa oli vain 17,6 prosenttia. Tämän tiedon valossa tunnen itseni nuoreksi vähemmistön edustajaksi.

Johtajien keski-ikä on korkeampi kuin valtuutettujen. Kunnallishallinnossa päätöksentekijöiden keski-ikä oli vuoden 2012 vaalien valintojen yhteydessä miehillä 51 vuotta ja naisilla 47. Asioistamme päättävät miesvaltaiset valtuustot. Tällä hetkellä päättäjistä Suomen valtuustoissa on 36 prosenttia naisia. Lehdistö uutisoi tuloksesta, että keski-ikäiset miehet valtasivat valtuustot. Iällä on merkitystä siinä mielessä, että ihminen on oman aikansa tuote. Merkitystä on myös sukupuolella, vaikka tätä ei aina uskalleta myöntää.

                               *                       *                     *

Iästä tai sukupuolesta riippumatta merkittävintä työn tuloksellisuuden kannalta on kuitenkin asenne. Sen me voimme itse valita – sekä valtuutettu että johtaja. Minä olen valintani tehnyt. Pilke silmäkulmassa, rohkeasti kohti uutta huomista.

Heidi Rämö

Lempäälän kunnanjohtaja

Suomen Kuntajohtajat ry:n hallituksen puheenjohtaja

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 13/2016