Kolmen toivomuksen sadusta on olemassa monta versiota, mutta ne kaikki kertovat samasta asiasta: ihmiset eivät kykene arvioimaan toiveidensa seurauksia. Siksi ei kannata toivoa sellaista, jonka seuraukset ovat epävarmoja. Näin on käynyt myös sote-uudistuksessa.

Tarina alkaa tutusta kohdasta. Marraskuussa 2015 keskusta sai himoitsemansa maakuntamallin. Hyvityksenä tästä kokoomus sai kaksi toivomusta. Ensinnäkin hallitus päätti, että sote-järjestäjiä olisi 15 ja kolme muuta maakuntaa järjestäisivät soten tukeutuen toiseen maakuntaan. Toisena toivomuksena kokoomus sai läpi valinnanvapauden toteuttamisen uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa.

Tuo hallituksen neuvottelu oli surullinen esimerkki heikosti valmistellusta päätöksenteosta. Poliitikot eivät läheskään aina tiedä, mitä päättävät. Tämä riski kasvaa, kun neuvotteluita käydään yön pimeinä tunteina ilman avustajien ja asiantuntijoiden apua. Epätäydelliset päätökset eivät välttämättä ole ongelma, jos virkamiehet löytävät keinot toteuttaa se, mitä poliitikot luulivat päättäneensä.

                                       *                                       *                                       *

Toivomus sote-järjestäjien määrän vähentämisestä oli erittäin perusteltu. Olihan asiaa valmistellut työryhmäkin päätynyt 18:sta pienempään lukumäärään. Sama pätee sote-asiantuntijoihin. Toivomus törmäsi kuitenkin perustuslakiin. Miten ihmeessä olisi voitu velvoittaa, yhdenvertaisuutta loukkaamatta, joku maakunta tukeutumaan toiseen soten järjestämisessä?

Valinnanvapaus oli myös perusteltu toivomus. Terveyskeskukset tarvitsevat todella kasvojen kohotusta ja jonojen lyhentämistä. Mallin toteutuksessa mopo alkoi kuitenkin keulia – vai oliko niin, että lähellä kokoomusta olevien isojen sote-yhtiöiden nälkä kasvoi syödessä. Joka tapauksessa valmistelussa päädyttiin malliin, joka sekin törmäsi viime kesänä perustuslakiin. Valinnanvapautta ei voitu toteuttaa siksi, että se olisi vaarantanut perustuslain takaamat riittävät sote-palvelut kaikille.

                                       *                                       *                                       *

Virkamiehet valmistelivat kesän jälkeen pikavauhdilla uuden sote-mallin, joka otti huomioon perustuslakivaliokunnan huomautukset. Tämä malli olisi kelvannut keskustalle ja sinisille, mutta kokoomus halusi vielä kolmannen toivomuksen. Se oli asiakasseteli.

Asiakasseteleitä käytetään jo nykyisin, mutta niiden tarkoituksena on täydentää julkisesti tuotettuja palveluita. Kokoomuksen läpi ajamassa mallissa on pitkä lista palveluita, joissa asetelma on käännetty päälaelleen. Asukkaat saisivat oikeuden valita yksityisen tuottajan, ja julkinen tuottaja täydentäisi yksityisiä.

Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä selvää, muuttuuko malli kokoomuksen toivomasta ja mitä mallille tapahtuu perustuslakivaliokunnassa. Malli on kuitenkin monella tavalla ongelmallinen, sillä se vaarantaa sairaaloiden päivystyksen sekä sote-resurssien kohdentamisen sinne, missä tarve on suurin.

                                       *                                       *                                       *

Sadussa nälkäinen mies toivoo makkaraa. Vaimo suuttuu siihen, että mies käytti arvokkaan ensimmäisen toivomuksen makkaraan ja vihapäissään toivoo, että makkara roikkuisi miehen nenässä. Niin käykin ja pariskunta joutuu käyttämään kolmannen ja viimeisen toiveen siihen, että makkara saadaan pois miehen nenästä.

Sote-uudistuksessa olisi nyt tilaus neljännelle toiveelle, jolla päästäisiin takaisin uudistuksen hyviin tavoitteisiin eli kustannusten säästämiseen sekä terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen palveluiden integroimisen avulla.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja työskentelee vierailevana professorina VID Specialized University
Oslossa sekä sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistossa.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 13/2017.

Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.