Kolumni: Peruskoulu tuunattava
Syksy ja arki ovat helteisen kesän ja lomien jälkeen käsillä. Täällä Kuntatalolla valmistaudumme kuumaan syksyyn ja lämpenevään kevääseen, ainakin jos ajattelemme poliittista keskustelua sote-maku-uudistuksineen ja kevään eduskuntavaaleineen. Kevätkuukausina ajattelin vielä, että tulevissa eduskuntavaaleissa voidaan aidosti keskittyä koulutuskysymyksiin soten sijaan, mutta saapa nähdä kuinka käy.
Koulutuksen osalta julkinen keskustelu on ollut vilkasta. Se on kuntien näkökulmasta keskittynyt pääosin kolmeen peruskysymykseen: rahoituksen riittävyyteen, oppivelvollisuusiän muutoksiin sekä varhaiskasvatukseen. Nämä ovat todennäköisesti myös ne asiat, jotka nousevat tulevan hallituksen ohjelmaneuvotteluihin ja ohjelmaan.
* * *
Oppivelvollisuusiän pidentäminen on nostettu yhdeksi keinoksi syrjäytymisen ehkäisyssä. Monet tahot ovat jo ottaneet kantaa asiaan sekä puolesta että vastaan. Myös tutkijoilta on tullut puoltavia kantoja oppivelvollisuusiän pidentämiseksi.
Kuntaliitto laski keväällä oppivelvollisuusiän pidentämisen kustannuksia, niin oppivelvollisuusiän alku- kuin loppupäästäkin. Kustannukset nousevat kaiken kaikkiaan satoihin miljooniin euroihin, jos oppivelvollisuusikää lasketaan ja jatketaan vuodella. Nämä kustannukset tarkoittavat vain pidentymisestä aiheutuvia välittömiä kustannusten lisäyksiä.
Saavutetaanko mahdollisella oppivelvollisuusiän mekaanisella nostolla tavoite eli kaikille toisen asteen tutkinto? Jos julkisessa taloudessa on liikkumavaraa, niin olisiko kuitenkin parempi sijoittaa resurssit nykyisen peruskoulun parantamiseen kuten Kuntaliitto on esittänyt? Pidentämällä mekaanisesti oppivelvollisuusikää jää peruskoulun parantaminen tekemättä. Lisää resursseja tarvitaan, jotta parannuksia voidaan tehdä.
Samalla voitaisiin ottaa tavoitteeksi kuntien peruspalvelujen valtionosuuksien lisääminen. Vuodesta 2012 lähtien peruspalvelujen valtionosuutta on leikattu reippaasti ja näistä leikkauksista varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osuus on noin 1 miljardi.
* * *
Varhaiskasvatuksesta käyty keskustelu on noussut tällä vaalikaudella entistä suuremman huomion kohteeksi. Tänä vuonna on muun muassa alennettu asiakasmaksuja, ja uusi varhaiskasvatuslaki on tulossa voimaan syyskuun alusta. Varhaiskasvatuksen merkitystä lapsen oppimispolun vahvistamisessa ja koulutuksellisen tasa-arvon lisäämisessä ei voi väheksyä. Varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen on yksi osa lapsen kasvun ja kehityksen vahvistamista. Liian vähälle huomiolle ovat mielestäni jääneet toimenpiteet, joilla voimme tukea samanaikaisesti myös vanhempia ja vanhemmuutta. Tänä syksynä on aloitettu viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu 19 kunnassa. Tämän kokeilun aikana on tarkoitus kerätä tietoa muun muassa siitä, lisääkö maksuttomuus varhaiskasvatukseen osallistumista, kun se on jo nyt monille perheille täysin maksutonta.
Mielenkiintoista tässä kokeilussa on se, että se tehdään pääosin kuntien rahoilla, vaikka julkisuudessa puhutaan ministeriön kokeilusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee kuntia antamalla avustusta, jonka suuruus on noin 20 prosenttia menetetyistä maksutuotoista. Toisin sanoen kunnat maksavat kaikki toiminnan volyymin kasvusta aiheutuvat lisäkustannukset. Osa kuntia on päättänyt maksuttomuudesta osallistumatta tähän ministeriön kokeiluun. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin, että mahdollisen pysyvän maksuttomuuden lisäkustannukset jäävät kompensoimatta kunnille.
* * *
Jatkuvien hankerahojen sijaan kaivataan perusrahoituksen vahvistamista. Suomalainen peruskoulu tarvitsee vähintäänkin ”tuunausta”. Peruskoulun ekaluokkaa voi edeltää kaksivuotinen esiopetus ja peruskoulun uudistamista tulee jatkaa. Uudistaminen voisi pitää sisällään lisää yksilöllisiä opintopolkuja ja ohjausta sekä toimintakulttuurin kehittämistä laadukkaan johtamisen avulla. Koulun yhteinen toimintakulttuuri on keskeinen hyvän oppimisen edellytys.
Terhi Päivärinta, Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja
Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 8/2018.
