Kuntien talousvaikeudet johtuvat maailmanlaajuisesta talouden alakulosta, väestörakenteen muutoksesta ja alati kasvavasta palvelutarpeesta.

Valtiontalouden vaikeudet heijastuvat suoraan kuntien talouteen valtionosuuksien merkittävänä supistamisena. Kuntien kannalta on huolestuttavaa, että valtio säästää valtionosuuksien, ei tehtävien vähentämisellä.

Suurin osa kuntien menoista muodostuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Niiden kysyntä kasva väestön ikääntymisen myötä.

Julkisten palveluiden tarjonta taas kasvaa elintason nousun, uuden teknologian ja tieteen, erityisesti lääketieteen, edistymisen myötä. Myös eri ministeriöt ovat ahkeria antamaan kunnille lisää tehtäviä ja velvoitteita.

Kunnat ovat rahoitusongelmissa. Kuntien työntekijöiden palkat ovat takavuosina kasvaneet samaa tahtia tai jopa nopeammin kuin yksityisellä sektorilla, vaikka kuntien tuottavuus on laskenut.

Rahoitusongelma on pääosin ratkaistu keräämällä kuntalaisilta lisää veroja sekä ottamalla lisää velkaa.

Pelkkä talouskasvu ei poista ongelmia, koska elintason noustessa haluamme jatkuvasti enemmän hyvinvointipalveluita.

Vaikka puhutaan julkisen sektorin jatkuvista säästöistä, pitää huomata, että todellisuudessa olemme käyttäneet aina enemmän rahaa palveluiden järjestämiseen kuin edellisenä vuonna.

Talouden tasapainottaminen kuntaliitoksilla onnistuu, jos samalla ei luvata erityisesti lähipalveluiden säilyttämistä. Taloudellisesti onnistunut kuntaliitos tarkoittaa aina palveluverkon karsimista, henkilöstön ja investointien vähentämistä ja palveluiden laadun heikentämistä. Tähän saakka kuntaliitoksilla ei ole tehostamiseen pyritty, vaan on luvattu säilyttää nykyrakenne.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten hillitsemisessä on erityisenä vaikeutena se, että palvelun tuottaja on usein muu kuin rahoittaja eli kunta. Kuntayhtymien ohjaus on aina ollut mahdotonta ja myös yhteistoiminta-alueella on samat ongelmat. Suunniteltu sote-uudistus uhkaa korostaa tätä ongelmaa.

Millään yksittäisellä tempulla kuntien talous ei tasapainotu. Tasapainottaminen täytyy jaksottaa pidemmälle aikavälille ja on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja.

Kuntien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden vaikein tehtävä on juuri talouden tasapainottaminen. Päätöksenteon vaikeus korostuu, koska kyse on aina useiden eri intressiryhmien edunvalvonnasta. Talouden tasapainottamisen tärkeydestä ollaan yksimielisiä, mutta keinoista ei: tästä ja tästä ei saa säästää.

Säästöpäätöksiä vastustetaan usein silloin, kun kyse on omista intresseistä. Kyse on myös tunteista. Usein kuulee myös käytettävän lähes kaikkeen sopivaa sanontaa: säästö on lyhytnäköistä ja se tuottaa pitkällä aikavälillä kustannuksia.

Asukasluvultaan laskevassa kunnassa säästöpäätökset ovat helpommin perusteltavissa – kaikesta karsitaan, jotta rahaa jää sosiaali- ja terveystoimeen sekä ikäihmisten palveluihin.

Kasvavassa kunnassa kuten Kontiolahdella, talouden tasapainottaminen on jatkuvaa taiteilua eri toimialojen sekä eri kunnan osien välillä. Toisaalta pitäisi tukea kyliä ja toisaalta keskittää palveluja tehokkuuden nimissä.

Jos kunnan taloutta halutaan tasapainottaa pysyvästi, on tehtävä muutoksia palvelu- ja henkilöstörakenteisiin. Pelkät verojen, maksujen ja taksojen korotukset, omaisuuden myynnit, lomautukset tai kirjanpidolliset temput eivät auta kuin hetkellisesti.

Kuntien talous ei ole tasapainottumassa. Pelkän mahdollisen talouskasvun varaan ei voi nojata, on tehtävä selkeitä päätöksiä ja valintoja.

Valinnat on kuitenkin tehtävä taiten, jotta ei synny kustannuksia toisaalla. Ennaltaehkäiseviä palveluja pitää voida jopa lisätä, sillä korjaavat palvelut ovat usein monikertaisesti kalliimpia.

Jere Penttilä
Kunnanjohtaja, Kontiolahti
Twitter: @PenttilaJere

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*