Lakiesitys investointikiellosta syyllistää koko kuntakentän

Hallitus teki toukokuun alkupäivinä esityksen, jolla rajoitettaisiin kuntia ja kuntayhtymiä tekemästä merkittäviä investointeja sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla. Lakiesitys on sisällöltään poikkeuksellisen epämääräinen. Normien purkamisen sijasta esitys lisää toteutuessaan byrokratiaa ja sen myötä hankkeiden kustannuksia. Lakiesitys syyllistää koko kuntakentän ja asettaa kuntien harkintakyvyn kyseenalaiseksi. Joidenkin yksittäisten kuntien ratkaisuja ei kuitenkaan saisi kaataa koko kuntakentän syyksi. Kouvolan näkökulmasta esitetyille investointirajoituksille on vaikea löytää perusteita.

Lakiesitys on myös perustuslain ja kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta kyseenalainen. Ministeriön ohjaus menee yleispiirteiseltä tasolta jo yksityiskohtiin. Lakiesitys perustuu oletukseen, että muu sote-lainsäädäntö tulee voimaan hallituksen tavoittelemassa aikataulussa. Yleisesti on tiedossa, että tämä on haastava tehtävä. Keskustelua uudistuksen vaikeista asioista ei ole käytännössä vielä avattu. Tässä tilanteessa on pakko kysyä, olisiko yksinkertaisempaa kytkeä investointeja koskevat linjaukset muun sote-lainsäädännön aikatauluihin? Muuten on olemassa riski, että kaikki valtakunnan sote-investoinnit kasautuvat ministeriön valmistelijoiden pöydälle pitkiksikin ajoiksi odottamaan muun lainsäädännön valmistumista.

Poikkeuslupien käsittelyllä ei säädetä lakiluonnoksessa mitään määräaikaa. Ministeriön virkamiehille annetaan isot valtuudet, mutta ainakaan resursointi ei viittaa nopeisiin käsittelyaikoihin. Millainen ylipäänsä on se asiantuntijuus ministeriössä, joka pystyy kumoamaan vuosikausia tarkoin suunniteltujen hankkeiden perusteet? Löytyykö Helsingistä riittävää osaamista arvioimaan paikalliset olosuhteet ja asiakastarpeet? Kokemukset eivät ole tässä suhteessa rohkaisevia.

Lakiesitys puhuu epämääräisesti ”urakkasopimuksen allekirjoittamisesta” ajankohtana, joka laukaisee investointikiellon. Käytännössä rakennushankkeiden toteuttaminen on monien vuosien projekti, joka pitää sisällään useita suunnittelu- ja urakkasopimuksia. Useimmiten hankkeiden suunnitteluun, kunnallistekniikan rakentamiseen ja katutöihin on sitoutunut miljoonia euroja, vaikka varsinaista rakennusurakkaa koskevia sopimuksia ei ole vielä allekirjoitettu. Urakkasopimuksen allekirjoittamisen sijasta kiellon laukaisevana ajankohtana tulisikin olla, mikäli rajoituksiin ylipäänsä päädytään, esim. valtuuston tai yhtymäkokouksen päätös, joka käytännössä käynnistää kustannusten syntymisen.

Mikäli lakiesitys hyväksytään eduskunnassa, kielto koskisi todennäköisesti Kouvolan Ratamo-hanketta, jota on suunniteltu jo vuodesta 2009 alkaen. Investoinnin arvo on n. 130 M€. Ratamo-hankkeen lähtökohtana on alusta alkaen ollut palveluverkoston tiivistäminen ja sote-palvelujen integraatio, ts. viedään perustason erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut saman katon alle. Tämä mahdollistaa asiakkaiden tarpeisiin perustuvien palveluprosessien kehittämisen ja tuottavuuden kasvun. Ratamon arvioitu tuottavuushyöty on vuositasolla 10 – 12 M€, ts. jokainen kuukausi, joka toteutusta viivyttää, maksaa veronmaksajille karkeasti miljoona euroa.

Ennen kuntaliitosta Kymenlaakson sairaanhoitopiirin omistama Kuusankosken aluesairaala oli tuottavuuden osalta omassa sarjassaan valtakunnan hännänhuippu. Kuntaliitoksen jälkeen sairaalan toiminta siirrettiin kaupungin omaan organisaatioon. Kaupungin omissa käsissä se on noussut THL:n tilastojen mukaan maan tuottavimmaksi yksiköksi. Vanha 1950-luvulla rakennettu kiinteistö on kuitenkin jo tiensä päässä, eikä sitä voi korjata nykypäivän terveydenhuollon ja teknologian edellyttämälle tasolle.

Rakennuksen huono kunto muodostaa potilasturvallisuuden kannalta merkittävän riskin. Potilaita ei voi hoitaa teltassa. Osastoja on vesivuotojen ja sisäilmaongelmien takia evakossa naapurirakennuksissa. Henkilöstön sairaspoissaoloista 50 % johtuu sisäilmaongelmista. Ratkaisuja on pakko saada ja nopeasti. Potilaiden (n. 14 000 päivystyskäyntiä, 20 000 poliklinikkakäyntiä ja 7 400 ambulanssikyytiä vuodessa) kuljettaminen esim. Kotkaan tai Lahteen on käytännössä ja kokonaistaloudellisesti poissuljettu vaihtoehto. Yksinomaan logistiikkakustannukset kasvaisivat keskimäärin 6 – 7 M€ vuodessa ja saman potilasmäärän hoitaminen edellyttäisi myös vastaanottavassa päässä merkittäviä lisäresursseja ja uusia investointeja.

Lakiluonnoksen mukaan ehdotetuilla rajoituksilla ”ei estetä kuntia ja kuntayhtymiä toteuttamasta toiminnan kannalta välttämättömiä investointeja”. Kunnat ovat toiminnastaan vastuussa ensisijaisesti asukkailleen. Kuntien ja ennen kaikkea potilaiden kannalta olisikin tärkeätä, että lakiesityksen käytännön vaikutuksia mietittäisiin huolellisesti. Keskittäminen voi tuotantotalouden näkökulmasta olla joissakin tapauksissa perusteltua. Ratkaisujen kokonaistaloudelliset ja alueelliset vaikutukset on kuitenkin huomioitava päätöksenteossa. Potilaita ei voi missään olosuhteissa jättää heitteille odottamaan eduskunnan tai STM:n virkamiesten päätöksiä.

Lauri Lamminmäki

Kaupunginjohtaja, Kouvola

Kirjoituksen päivitetty versio on julkaistu 11.5. klo 10.43.