Löytyikö kuntien taloussuunnitelmista velkapommi?

Olin muutama viikko sitten Ylen politiikkaradiossa keskustelemassa aiheesta: Muhiiko kunnissa velkapommi? Studiossa keskusteluun osallistui myös valtiovarainministeriön kansantalousosaston suhdanneyksikön päällikkö Mika Kuismanen.

Tilanne oli yllättävän leppoisa, vaikka sanavalmis toimittaja sai meidät puhumaan nopeasti velkaantumiskehityksen karuista faktoista. Kun vuonna 2000 kunnissa ja kuntayhtymissä oli velkaa 4 miljardin euroa, niin viime vuoden lopussa velka oli kasvanut jo 16,5 miljardiin euroon. Sitä ei voi kiistää − velkaantumisen tahti on ollut viime vuosina kova.

Samalla keskustelu sivusi monia velkaantumisen syitä: Hidas talouskasvu, kuntiin iskeneet rakennemuutokset, valtionosuuksien leikkaukset, kuntien tehtävien lisääminen ja korkealla tasolla pysyneet investoinnit ovat imeneet viime vuosina rahaa käyttötaloudesta. Tulevaisuudessa erityisen huolestuttavaa on väestön ikääntyminen ja sen vaikutukset kuntien velkaantumiseen.

Näistä perusasioista voi olla hyvällä omallatunnolla samaa mieltä. Sen sijaan en ole samaa mieltä siitä, että kuntien velka kasvaa seuraavan neljän vuoden aikana 16,5 miljardista eurosta aina 25 miljardiin vuonna 2019.

Näin ennakoi valtiovarainministeriön kuntatalouden painelaskelma, jota käytetään myös julkisen talouden suunnitelman ja kuntatalousohjelman kehitysarviona. Arvio pohjautuu laajalle kokonaistaloudelliselle ennusteelle, jossa kuntatalouden kehitykseen vaikuttavat oletus lähivuosien talouskasvusta, väestökehitys ja hallituksen kehykseen sisällytetyt kuntataloutta koskevat päätökset.

Asetelma on perusteltu, mutta se ylikorostaa ennusteeseen sisällytettyjä tekijöitä. Painelaskelman luotettavuus häviääkin viimeistään jo parin vuoden sisällä, sillä tulo- ja menovirtoihin vaikuttavat myös monet muut kuin ennusteeseen sisällytetyt ilmiöt. Yksi tällainen toimi on kuntien omat talouden tasapainotustoimet.

Viime viikolla monet kaupungit ja kunnat näyttivät esimerkkiä tasapainotustoimista, kun ne julkaisivat ensi vuoden talousarvioitaan ja lähivuosien taloussuunnitelmia.

Alueellista ja vuosittaista vaihtelua luonnollisesti löytyy, mutta tyypillisesti monissa esityksissä lähdetään tavoittelemaan tasapainoista tai ylijäämäistä tilikauden tulosta. Usein kaupunkien ennusteet tähtäävät tasapainoon myös investoinnit huomioivalla toiminnan ja investointien rahavirralla. Ja vaikka tasapainoon ei aina päästäkään tällä mittarilla, niin ei velkaantumista kuitenkaan päästetä kasvamaan hallitsemattomasti.

Haasteita silti riittää heikon talouskasvun ja väestön ikääntymisen varjossa. Kuten samassa haastattelussa puhelimella tavoitettu Salon kaupunginjohtaja Antti Rantakokko sen sanoi: tässä tilanteessa pitää luoda uusia työpaikkoja ja kasvattaa sitä kautta kuntien tulopohjaa sekä karsia käyttötalouden menoja.

Näillä eväillä kunnissa ei muhi velkapommi.