Erilaisia kriisejä ja kehityskulkuja on ennakoitu harjoituksissa jo viime vuosituhannella, myös enemmän tai vähemmän hallitsematonta maahantuloa. Elävä elämä osaa kuitenkin aina yllättää.

Yllättävissä tilanteissa viestinnän merkitys huomataan, ja huomataan varsinkin, jos se ei toimi. Suuri haloo saattaa nousta Suomen maineesta maailmalla, vaikka siinä ei ole lopulta kummoistakaan säröä, eikä sitä viestinnällä voi juurikaan paikkailla.

Viestinnän ulottuvuudet turvapaikanhakijatilanteessa ovat moninaiset: informaatio maahantulijoille, viranomaisten välinen tiedonkulku ja vapaaehtoistoiminnan viestitys, mediapalvelu sekä kantaväestön keskustelutilaisuudet, neuvonta ja sosiaalisen median seuranta.

Valtio vastaa turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, myös vastaanottoon liittyvästä viestinnästä. Monien toimijoiden yhteistyössä viestinnän suunnitelmallisuus, yhdenmukaisuus, vastuujako ja resursointi ovat avainasemassa. Vaikka yhteistyötä eri toimijoiden kesken on harjoiteltu ja toimintamallit turvapaikanhakijoiden vastaanottamiselle ovat Suomessa olleet olemassa jo vuosia, on poikkeuksellisen suuri turvapaikanhakijoiden määrä kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa monet palikat vielä ovat putoamatta paikoilleen.

Viestit hätämajoitusta ja vastaanottokeskuksia järjestäviltä paikkakunnilta kertovat varsin erilaisista ja spontaaneista viestinnän järjestelyistä. Säädetyistä vastuista riippumatta näyttää siltä, että yleisen ilmapiirin nimissä kuntaorganisaatio on se, joka kantaa vetovastuun ja tekee käytännön työn isoimmasta osasta päivittäistä viestintää.

Kuntien vastuu tulijoista alkaa varsinaisesti vasta sitten, kun heille on myönnetty turvapaikat. Valtio korvaa kunnille kotouttamisen kuluja, mutta todelliset kustannukset ovat paljon suuremmat. Monien muiden vastuiden ohella mitataan silloin myös se, kuinka paljon tarjolla on erikielistä ja selkokielistä materiaalia paikallisista palveluista, oikeuksista ja velvollisuuksista.

Takavuosien kriisiharjoituksiin verrattuna viestintään on nyt käytettävissä selkeästi parempia välineitä. Verkossa on hyviä tietopankkeja lukuisilla kielillä sekä tulijoille että heidän auttajilleen: maahanmuuttovirasto.fi, movingtofinland.fi, infopankki.fi, kotouttaminen.fi, kotisuomessa.fi… Myös järjestöt ja kunnat ovat koonneet materiaalia ja usein kysyttyjä kysymyksiä. Some-poliisit ampuvat alas villejä huhuja, kaupungit vastaavat kysymyksiin sähköpostitse perinteisten asukastilaisuuksien ohella.

Monet maahantulijat pystyvät älypuhelimillaan hyödyntämään monipuolista viestintää ja palvelua. Sosiaalinen media auttaa sekä autettavia että auttajia – ja toimii myös kriittisen keskustelun kanavana, hyvässä ja pahassa. Merkittävää on myös se, että perinteinen media tuottaa nykyisin varsin paljon selkeätä ja informatiivista sisältöä – ei vain kohuotsikoita.

Akuutisti kasvaneen maahanmuuton haltuun ottaminen edellyttää, että saamme viranomaisten ja järjestöjen tiedonkulun aukottomaksi, annamme tulijoille selkeät ja yhtenäiset ohjeet sekä keskustelemme kantaväestön parissa aktiivisesti asiatiedon pohjalta. Kaikki ulottuvuudet pitää hoitaa yhtaikaa, eikä mikään viestintä tapahdu itsekseen ja ilmaiseksi. Läpinäkyvyyden nimissä myös viestinnän kulut pitäisi laskea vastaanoton kustannuksiin.

Kymmenet tuhannet pakolaiset sijoittuvat lähivuosina hyvin laajalti uusiinkin kuntiin. Arkipäivän kuntaviestinnän on oltava kunnossa, ja sitä pitää nyt tehostaa. Monella paikkakunnalla on jo entuudestaan kokemusta pakolaisten kotouttamisesta. Näiden kuntien osaamista myös viestinnässä on hyvä jakaa niille paikkakunnille, joissa monikulttuurinen kuntaviestintä on tulossa osaksi arkea.

Seppala-Jari-130x130

Jari Seppälä

Viestintäjohtaja, Kuntaliitto

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*