Malli julkisiin hankintoihin: Alueelliset yhtiöt ja valtakunnallinen emoyhtiö
Hankintojen suuruus on kuitenkin valitettavasti vain harhaa, sillä kokonaisvolyymiin nähden hankinnat ovat pirstaloituneet pääasiassa lukemattomiksi pienhankinnoiksi, joita hoitavat suurelta osin oto-ostajat ja heidän hankintaosaamisensa on monesti pakostakin puutteellista. Tätä taustaa vasten julkisten hankintojen toteutus ei todellakaan voi olla tehokasta.
Kehitystavoitteeksi tulee asettaa järkevällä tavalla valtakunnallisen hankintavolyymin ja ammatillisen osaamisen hyödyntäminen. Tuloksena pitäisi olla malli, jossa hankinnat jaetaan tarvelähtöisesti valtakunnallisiin, alueellisiin ja paikallisiin hankintoihin sen mukaan, mikä on toiminnallisesti, kokonaistaloudellisesti ja asiakaslähtöisesti järkevintä.
Kuopion seudun hankintatoimi on ollut 1990-luvun lopulta alkaen toiminnassaan monessa suhteessa edelläkävijä. Viimeisin edistysaskel otettiin vuoden vaihteessa, kun siihen asti Halo-yhteistyönä tunnettu toiminta yhtiöitettiin IS Hankinnat Oy:ksi.
Yhtiö tuottaa omistajilleen niiden tarpeiden mukaiset hankintapalvelut alueellisena hankintojen osaamiskeskuksena. Samanlaisen kehityksen toivon toteutuvan eri puolilla Suomea, jolloin Suomeen voisi syntyä kolmisenkymmentä Kuopion mallin mukaista julkisten hankintojen osaamiskeskusta.
Lopullisena tavoitteena tulee muodostaa julkisten hankintojen alueellisista yhtiöistä konsernirakenne joko Kuntaliiton tai Hanselin yhteyteen. Samalla voidaan päästä eroon täysin tarpeettomasta kahtiajaosta valtion ja kuntasektorin hankintoihin.
Valtion hallinnon alueelliset yksiköt voivat tulla osakkaiksi alueellisiin hankintayhtiöihin, jolloin kunkin alueen hankinnat voidaan hoitaa ammattimaisesti ja moninkertaista päällekkäistä työtä välttäen yksillä kilpailutuksilla ja sopimuksilla myös logistisesti järkevimmällä tavalla.
Mallissa emoyhtiö hoitaa osakasyhtiöidensä kanssa sovitulla tavalla sellaiset valtakunnalliset kilpailutukset, joissa tarjontaa on ainoastaan valtakunnallisilta tai kansainvälisiltä yrityksiltä tai hankinta on valtakunnallisesti niin merkittävä, että sen keskittäminen emokonserniin on perusteltua.
Vastaavasti paikalliset pienhankinnat hoidetaan paikallisten tarvitsijayksiköiden toimesta joko hyvin kevyellä kilpailutuksella tai suorina hankintoina hankintalain säädösten sallimissa puitteissa.
Alueelliset hankintayhtiöt hoitavat noiden kahden ääripään väliin jäävän suuren hankintavolyymin kilpailutukset ja sopimuskäytännöt sekä vastaavat kaikin tavoin tilaus-toimitus -ketjun toimivuudesta ja tehokkuudesta toimialueellaan.
Tällä tavalla organisoituna julkiset hankinnat saadaan hoidettua ammattimaisesti, kustannustehokkaasti sekä hinta- ja laatutietoisesti kuitenkin alueelliset tarpeet ja tarjonta huomioiden. Julkisten hankintojen toteutuksessa on paljonkin parantamisen tarvetta ja mahdollisuuksia, kunhan asiaan paneudutaan ennakkoluulottomasti ja tosissaan. Näpertelyn ja pilkunviilaamisen ajan julkisissa hankinnoissa tulee vihdoinkin olla ohi.
Anssi Rajasärkkä
Kirjoittaja on Kuopion seudun ex-hankintajohtaja ja nykyinen oloneuvos
