Mikä valtuutettujen lukumääräksi?

Monissa kunnissa on virinnyt tai viriämässä keskustelu siitä, kuinka paljon valtuutettuja tulisi valita ensi vuoden huhtikuussa pidettävissä kuntavaaleissa. Valtuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden määrä on toki aina ollut erityisen kiinnostuksen, jopa intohimoisen väittelyn kohteena. Nyt uusi kuntalaki antaa kunnille uudella tavalla itsenäistä harkintavaltaa. Hyvä, että kunnallista itsehallintoa vahvistetaan myös tämän kautta!

 

Uuden kuntalain perusajatus on, että valtuutettujen lukumäärä ei ole suoraan sidottu asukaslukuun, vaan kukin kunta voi harkita valtuustonsa sopivan koon. Harkintavaltaa rajoittaa vain ja ainoastaan se, että asukasluvun mukaan määräytyvää minimirajaa ei saa alittaa. Laki mahdollistaa valtuuston koon pienentämisen, ennallaan pitämisen tai jopa valtuuston koon suurentamisen.

Seuratessani kunnissa asiasta käytävää keskustelua monet näkökulmat, kuten kunnan roolin ja tehtävien muutos, ehdokkaiden saatavuus, valtuutettujen työn kuormittavuus sekä eri väestöryhmien äänen esille saaminen nousevat esille. Pienentämisen ja nykykoon säilyttämisen perusteluina painottuvat niin demokratiaan kuin kunnan johtamiseen liittyvät näkökulmat. Demokratiaulottuvuus kallistaa vaakakuppia suuremman lukumäärän suuntaan, strategisen johtamisen näkökulma puoltaa puolestaan pienempää valtuustoa. Demokratian laajemmat muutosajurit, kuten esimerkiksi suoran demokratian ja käyttäjäkeskeisyyden vahvistaminen ovat sitä vastoin jääneet keskustelun paitsioon.

Kunta on tulevaisuudessa entistä moniarvoisempi yhteisö. Jotta kansalaislähtöinen päätöksenteko toimii, tarvitaan edustavuuden vaalimista. Kysymys ei ole vain siitä, miten tehokkaasti päätöksiä saadaan nuijittua pöytään, vaan ennen kaikkea siitä, että kunnan toiminnalla on kuntalaisten luottamus. Luottamuspääoman vaaliminen ja vahvistaminen ovat entistä tärkeämpiä lisääntyvän turvattomuuden yhteiskunnassamme. Demokratia- ja yhteisöllisyysnäkökulma vie valtuuston roolia kuntalaisparlamentin suuntaan. Tällöin valtuuston tulevaisuuskuvana korostuu paikallisen tahdon muodostuminen valtuustossa käytävän julkisen debatin keinoin.

Samalla on muistettava, että valtuusto on kunnan strategisen johtamisen ylin toimielin. Tämä tehtävän onnistumiselle on puolestaan olemassa paremmat edellytykset, jos valtuustot eivät ole kooltaan ns. suurryhmiä. Mitä suurempi on ryhmä, sitä vaikeampaa on päästä yhteisymmärrykseen strategisista tavoitteista, yhteisistä linjauksista ja päämääristä. Kokemuksesta tiedämme, että suurryhmän toiminta on usein yllätyksellisempää kuin pien- tai keskisuuren ryhmän. Sen on myös vaikea pitäytyä nykyhetkessä, se liikkuu menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Kunnissa on paras asiantuntijuus siitä, mikä on sopiva lukumäärä valtuutettujen määräksi. Tähän vaikuttaa myös kunnassa vallitseva päätöksenteko-, johtamis- ja toimintakulttuuri. Toivon kuitenkin, että asiaa ei käsiteltäisi vain irrallisena numeraalisena asiana. On hyvä, että samalla keskustellaan valtuuston roolista sekä toimintaympäristön muutosten vaikutuksista valtuustotyöhön. Koska kuntien itsehallinto on kunnan asukkaiden itsehallintoa, myös laaja kuntalaiskeskustelu ennen päätöksentekoa on paikallaan. Mitä näkökulmia Sinä painottaisit, kun kunnassasi tehdään päätös valtuutettujen lukumäärästä?

Kaija Majoinen, tutkimus- ja kehitysjohtaja, Kuntaliitto

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.