Valtionosuusjärjestelmän alkuperäinen tarkoitus on pitää koko Suomi asuttuna ja varmistaa, että kaikki kansalaiset voivat saada peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta kohtuullisella veroasteella. Tällä hetkellä noin 42 prosenttia suomalaisista asuu rannikkovyöhykkeellä, jonka pinta-ala on kahdeksan prosenttia koko maan pinta-alasta. Lähes joka toinen työpaikka sijaitsee tällä 20 kilometriä sisämaahan ulottuvalla alueella. Muuttoliike rannikolle tulee arvioiden mukaan kiihtymään entisestään.

Soten siirtyessä maakuntien vastuulle, leikataan nykyisten laskelmien mukaan 12,3 prosenttiyksikköä kunnallisveroprosenteista. Tästä aiheutuvia suuriakin kuntakohtaisia muutoksia tullaan paikkaamaan valtionosuuksilla. Kunnille kaavaillaan myös verokattoa vuosille 2020 ja 2021, jotta veronmaksajian kokonaisveroaste ei nousisi.

Yksi iso riski kunnille tulee olemaan sote-kiinteistöistä jäävä velka, jota tullaan lyhentämään palvelun tuottajien maksamalla vuokralla. Siirtymäajan jälkeen jää nähtäväksi, kuinka tiukkoja sopimusneuvotteluita tilojen käytöstä ja vuokrista käydään ja riittävätkö tuotot kattamaan kuntien velkoja sekä kiinteistöistä aiheutuvia käyttökustannuksia. Mahdollinen verokatto voi vaikuttaa kuntien nykyiseen nollariskiluokitukseen, mikä puolestaan saattaa tarkoittaa kalliimpia lainoja, suurempaa velkaa.

Kilpailukykysopimuksen eli kikyn arvioidaan tämänhetkisten laskelmien mukaan heikentävän kuntien taloutta. Kikyn todellisia kuntavaikutuksia on vielä mahdoton arvioida, sillä tarkkoja faktoihin perustuvia laskelmia ei voida tehdä. Kuntien päätöksistä riippuu, paljonko kikyn mahdollistamista kustannussäästöistä toteutuu.

Hitaasti elpyvän talouden ja kikyn lisäksi kuntatalouden tasapainoon vaikuttaa työllisyyden kehitys. Työttömien määrä on vihdoin laskussa, mutta pitkäaikaistyöttömien osuus on kasvanut. Tämä kehitys tuntuu etenkin sisämaan pienemmissä kunnissa, joissa myös ikääntyvän väestön osuus kasvaa. Ja vaikka töitä olisi, työmarkkinoita vaivaa kohtaanto-ongelma. Esimerkiksi kasvavan pitkäaikaistyöttömyyden kanssa kamppailevassa Kainuussa on huutava pula osaavista työntekijöistä.

Pienemmät kunnat hyötyvät elinkeino- ja työllisyysasioiden sijoittumisesta maakuntiin. Sen sijaan suuret kaupungit, kuten Tampere ja Turku, haluaisivat erillisasemalla pitää kiinni elinkeinojen kehittämiseen ja työllisyyteen liittyvistä palveluista ja haluavat myös järjestämisvastuun. Vaatimusta perustellaan muun muassa suurilla panostuksilla juuri näille alueille.

Työllisyyden hoitoon liittyvä teema tuntuu jakavan hallituspuolueita. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström, ps., kertoi viime viikolla, että erillisasemaa ei anneta kuin pääkaupunkiseudulle. Keskustan kansanedustaja Annika Saarikko puolestaan sanoi vain viikkoa aiemmin, että Turku voisi hyvinkin saada erillisaseman. Myös kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, kesk., väläytteli alkusyksystä vastaavia ajatuksia. Kokoomuslaiset isojen kaupunkien kuntapäättäjät liputtavat vahvasti erillisaseman puolesta ja pitävät työllisyys- ja elinkeinopolitiikan valumista maakunnille uhkana.

Kevään kuntavaalit ovatkin kiinnostava mittari, kuinka kuntalaiset suhtautuvat hallituksen politiikkaan. Ja miten esimerkiksi kokoomuksen sisäinen dynamiikka toimii, kun suurten kaupunkien johtavat poliitikot ovat hallituksen kanssa eri linjoilla. Oma lukunsa on, kuinka paljon hämminkiä syntyy, kun ministeri asettuu kuntavaaleissa ja ehkäpä jopa maakuntavaaleissa ehdolle.

Kuntatalouden suunnitteluun vaikuttaa nyt kaksi harvinaisen isoa haastetta. Maakuntien perustamiseen liittyvä kustannusten ja tulojen siirto kunnilta maakunnille ja uuden kunnan valtionosuus lasketaan aina edellisten vuosien lukujen perusteella. Tällä hetkellä liikkuvia osia on niin paljon, että kuntien taloutta on vaikea ennakoida. Toinen haaste on, että lopullisia päätöksiä sote- ja maakuntauudistuksesta ei ole vielä tehty, faktaa ei ole. On satoja sivuja luonnoksia, lausuntoja sekä excel-taulukoita, joiden pohjalta kuntien on suunniteltava tulevaisuutta parhaan kykynsä mukaan.

Hyvä kysymys on, millä metodilla pääministeripuolue haluaa pitää maan asuttuna.

marja_honkakorpi

Marja Honkakorpi, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 11/2016 pääkirjoitus

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*