Pääkirjoitus: Kilpajuoksua törmäyskurssilla

Soten kuuma peruna on nyt valinnanvapaus. Mittava lakiluonnospaketti sote- ja maakuntauudistuksesta lähti tiukalla aikataululla lausuntokierrokselle ilman valinnanvapautta, jolla on keskeinen vaikutus uudistukseen. Hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti uudistusta pitäisi voida arvioida kokonaisuutena ja valinnanvapauden irrottaminen on epätoivottu tilanne. Vaikutusarvioita on mahdoton tehdä, kun palaset ovat levällään. Tähän ovat monet tahot kunnista aina oikeuskansleriin kiinnittäneet huomiota lausunnoissaan.

Aikataulut valinnanvapauden osalta ovat paukkuneet jo useaan kertaan, mikä viestii niin poliittisesti kuin sisällöllisestikin vaikeasta asiasta. Uudistus oli virallisen tiedon mukaan tarkoitus viedä eduskuntaan helmikuussa 2017. Jo ensi heinäkuussa tulisi sote-järjestämislain, maakuntalain ja voimaanpanolain astua voimaan. Todellisuudessa valinnanvapaus lähtee lausunnoille aikaisintaan joulukuun alussa ja tämä tarkoittaa eduskuntakäsittelyä aikaisintaan maaliskuussa. Käsittely itsessään on melkoinen työsarka ja kansanedustajien keväästä tulee kaikilla mittareilla poikkeuksellisen kiireinen. Käydäänhän samaan aikaan myös kuntavaalit, jossa enemmistö kansanedustajista on ehdolla.

                              *                     *                    *

Osa kaupungeista, kuten Porvoo, haikailee yhä mahdollisuutta toimia sote-palvelujen tuottajana joko oman yhtiön kautta tai jonkun toisen toimijan kanssa perustettavassa yhteisyrityksessä. Nykyisissä suunnitelmissa, jotka kävivät jo lausuntokierroksella, tämä ei olisi mahdollista. ”Juna meni jo” on taajaan kuultu lausahdus. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon jatkovalmistelussa otetaan aidosti huomioon nyt annettuja lausuntoja, sillä poliittiset puheet tuntuvat paikoin kovin ehdottomilta ja törmäyskurssi etenkin suurten kaupunkien kanssa on ilmeinen.

Kuten todettua, menossa on historiallisen suuri hallinnon muutos, henkilöstön siirto ja lakiuudistus, joka tulee eteen myös seuraavalla hallituskaudella. Tämän takia olisi ollut suotavaa, että ehdotukselle olisi ollut jo tässä vaiheessa laajempi parlamentaarinen tuki. Gallupeissa kärkeä hätyytelleen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on todennut, että heille ei kokoomuksen ajama valinnanvapausmalli kelpaa, vaan julkisen sektorin tulisi edelleen olla päätuottajana sote-palveluissa. Puolueessa myös odotetaan, että hanke kaatuu perustuslakivaliokunnassa, jolloin voitaisiin kaivaa naftaliinista aluekuntamalli takaisin pöydälle.

Ylen kuntavaalitentissä lokakuussa pääministeri Juha Sipilä, kesk., totesi uudistuksesta, että kyse ei ole vallasta, ja että annetut aikataulut pitävät. Kun spekuloi maakuntavaltuustojen tulevia kokoonpanoja, kysymystä vallasta on vaikea välttää. Keskusta saisi suurimman puolueen aseman peräti kymmenessä maakuntavaltuustossa. Toisaalta nykyisen ehdotuksen valossa maakuntavaltuustojen valta näyttää olevan melko ohutta, sillä suunnitellusta maakuntien itsehallinnosta puuttuu monia aidon itsehallinnon edellyttämiä elementtejä, kuten oma verotus. Valmisteleva työryhmä kutsuukin tätä ”uudeksi itsehallinnoksi”.

Ja mitä aikatauluihin tulee, aikaikkunan pienentyessä paine kiireisille päätöksille kasvaa ja lopputuleman laatu eittämättä kärsii. Jo nyt on havaittu, että mitä pidemmälle suunnittelussa edetään, sitä enemmän tulee eteen ongelmallisia yksityiskohtia, vaikkapa monikanavarahoitusmallin purkamiseen tai julkisen vallan käyttöön liittyen. Sivullisen silmiin näyttää siltä, että poliittinen peli ja kilpajuoksu ajavat tarkoituksenmukaisen lopputuloksen ohi.

                              *                     *                    *

Vaikka tuntuukin, että uudistuksessa mennään takapuoli edellä puuhun, tavoitteet ovat hyvät ja uudistus välttämätön. Optimisti luottaa, että nyt tehtävät virheet ja omaan mahdottomuuteensa kompastuvat järjestelmät korjautuvat kyllä ajan saatossa, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Joissain kunnissa on jo nyt huomattu, kuinka yksityiset palveluntuottajat voivat parantaa aidosti asukkaiden terveydenhuollon laatua. Esimerkiksi Puolangan irtaantuminen Kainuun kuntayhtymästä ja sote-palveluiden kilpailuttaminen yksityiselle tuottajalle on parantanut terveyspalvelun saatavuutta ja laatua sekä tuonut säästöjä. Nurinkurisesti Puolangalla pelätäänkin nyt, että maakuntamalli on paluuta entiseen ja vie palvelut jälleen etäälle, pois kunnasta.

Marja Honkakorpi, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 12/2016 pääkirjoitus