Kuntalehden 2/2021 pääkirjoitus

Kuntajohtajien vaihtuvuus on puhuttanut kunta-alaa viime vuosina. Tilanne kuumentui monin paikoin erityisesti viime vuonna.

Kittilän saaga on kestänyt vuosia ja yllättävätkin käänteet ovat pitäneet mielenkiintoa yllä. Sodankylässä kymmenen kuukautta toiminut kunnanjohtaja sai lähteä kesällä, Kolarissa vajaat kaksi vuotta työskennellyt kunnanjohtaja erotettiin syyskuussa.

Kyse ei ole pelkästään Pohjois-Suomesta, sillä muualtakin on esimerkkejä. Valkeakosken, Pälkäneen, Kangasniemen, Kokemäen ja Mänttä-Vilppulan kuntajohtajat jättivät tehtävänsä. Tämä vuosi alkoi tutuissa merkeissä, kun Keuruun kaupunginjohtaja Hannu Mars ilmoitti tammikuun alkupuolella eroavansa virastaan.

Usein kyse on ollut melko tuoreen kuntajohtajan joutumisesta törmäyskurssille kunnan ja kaupungin luottamushenkilöjohdon kanssa. Pahimmillaan tilanne on kärjistynyt jo ennen itse töiden aloittamista, kuten kävi viime syksynä Ruokolahdella.

Anu Sepponen valittiin Ruokolahdella kunnanjohtajaksi elokuussa yhden äänen erolla. Värikkäiden vaiheiden jälkeen, joihin sisältyi muun muassa palkan alentaminen, valtuusto katsoi lokakuussa valinnan rauenneeksi. Sepponen on valittanut prosessista Itä-Suomen hallinto-oikeuteen.

          *                   *                   *

Kuntalehden tässä numerossa sivuilla 24–29 Ruokolahden tilannetta on käyty tarkemmin läpi esimerkkinä kuntajohtajien johtajasopimusten solmimisesta. Tai solmimatta jättämisestä.

Ristiriidoista huolimatta monet kuntajohtajien vaihdokset on viime aikoina pystytty viemään läpi ilman kunnan toimintaa halvauttavaa ja mainetta pilaamaa julkista kiistelyä. Syynä siihen on ollut juuri johtajasopimus.

Johtajasopimuksessa määritellään yleisten työehtojen kuten palkan lisäksi tavat toimia, jos erottamiseen tai irtisanoutumiseen joudutaan. Usein luottamushenkilöillä saattaa olla käsitys, että erokorvauksessa on kyse pelkästä kultaisesta kädenpuristuksesta kuntajohtajalle, mutta yhtä lailla se turvaa kunnan oikeudellisen aseman eikä repiviä ja kalliita oikeusriitoja tällöin tarvita.

Kuntalehden tuoreen selvityksen mukaan erokorvaukset ovat supistuneet merkittävästi johtajasopimuksissa.

Vielä vuosien 2017–2018 yli 40 johtajasopimuksessa lähes puolessa erokorvaus vastasi 12 kuukauden palkkaa. Nyt tehdyssä selvityksessä mukana on 28 sopimusta. Niistä vain neljässä erokorvaus on vuoden palkka. Kehityksen suunta on selvä.

          *                   *                   *

Miksi kuntajohtajalla sitten pitäisi olla muusta kunnan henkilöstöstä poikkeava irtisanomissuoja ja erokorvaus?

Esiin nousee muutama tärkeä tekijä. Millaisen kuvan kunta antaa itsestään, kun se joutuu rekrytoimaan ylintä johtoa? Saako kunta varmasti parhaat hakijat tavoittelemaan johtajapaikkaa? Kuinka paljon kunta arvostaa uuden johtajansa sitoutumista työhönsä?

Ja millaiseksi muodostuu heti kättelyssä uuden kuntajohtajan ja kunnan suhde: onko ilmassa molemminpuolisen luottamuksen ja tukemisen henkeä?

Toivottavasti on, sopimuksista riippumatta.

Markku Vento, päätoimittaja

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.