Pääkirjoitus: Miten tämä olisi hoidettu Ruotsissa?

Yle teki viime viikolla mielenkiintoisen talousvertailun Suomen ja Ruotsin välillä. Siinä Ruotsi päihitti Suomen tyrmäysluvuin 6-1. Merkittäväksi vertailun tekee se, että Suomen ja Ruotsin taloudet romahtivat vuoden 2007 jälkeen lähes yhtä jyrkästi. Sen jälkeen Ruotsin kansantalous on kasvanut peräti 11 prosenttiyksikköä enemmän kuin Suomen.

Suomi ei ole saanut vientiä elpymään, Ruotsi on.

SUOMEN INVESTOINNIT tulevaisuuteen, koulutukseen ja tuotekehitykseen ovat voimakkaassa laskussa, Ruotsi panostaa juuri niihin.

Ruotsissa työllisyysaste on huomattavasti korkeampi ja se vain paranee. Suomen julkinen velka suhteessa BKT:een ylitti Ruotsin tason jo 2008 ja jatkaa huimaa kasvua.

Vain yhdessä asiassa Suomi on suurin piirtein tasoissa Ruotsin kanssa ja se on kotitalouksien käytettävissä olevat tulot henkilöä kohti! Että miksi? Koska yhteiskuntaan on pumpattu miljarditolkulla velkarahaa.

JOS JOKU tämän vertailun jälkeen voi puhtain kauloin sanoa, että meidän ei tarvitse tehdä mitään kilpailukyvyn parantamiseksi, täytyy jo epäillä mielenterveyttä. Ruotsissa oma valuutta on toki tuonut jonkun verran kilpailuetua, mutta se ei selitä koko totuutta. Siellä työmarkkinat ovat joustaneet.

Täällä meillä järjestelmä sen sijaan näyttää kovin jäykältä, kuin kiveen hakatulta. Suomen kannalta olisi tuhoisaa, jos nyt ajaudutaan valtataisteluun ay-liikkeen ja vaaleilla valitun enemmistöhallituksen välillä. Tätä kirjoitettaessa pientä toivoa sovusta ilmassa toki on.

Säästäminen on vaikea laji, jonkun mielestä aina säästetään väärästä paikasta.

Minua huolettaa yllä olevassa vertailussa erityisesti yksi kohta ja se on investoinnit tulevaisuuteen. Jos tavoiteltu talouskasvu on tarkoitus jatkossakin rakentaa korkean osaamisen varaan, tuotekehityksen ja yliopisto-opetuksen leikkaukset voivat olla kohtalokkaita. Näin varsinkin, jos leikkaukset tehdään juustohöylällä sen sijaan, että panostettaisiin parhaisiin kohteisiin. Laatu on määrää tärkeämpi.

KIISTELTY SÄÄSTÖKOHDE on myös junavuorojen rajut leikkaukset, jotka lopettavat kokonaan liikennöinnin joillakin rataosuuksilla. Pääkaupunkiseudulla vielä päästään jotenkin liikkumaan, vaikka leikkaukset täälläkin hankaloittavat monen työmatkaliikkumista, mutta maaseudulla ei löydy vaihtoehtoja. Lisäksi bussiliikenteen vapauttaminen kilpailulle on jo tehnyt ja tekee tuhoisaa jälkeä maaseudun linja-autovuoroille.

PARIN VIIKON päästä pitäisi olla tiedossamme, kuinka monta sote-aluetta tässä uudessa harjoituksessa maahan on tarkoitus perustaa. Tässäkin lähdetään taas monen mielestä aivan väärästä päästä, eli ensin pitäisi tietää, mitä kaikkea nämä itsehallintoalueet tekevät, mitä tekevät ELYt ja AVIt, mitä tekevät kunnat.

Yksi iso rajankäynti koskee työllisyysasioiden hoitoa. Elinvoimasta huolehtiminen on uuden kunnan tärkeimpiä tehtäviä ja siinä työvoimapolitiikalla on keskeinen sija.

VIELÄ 1970-LUVULLA toimittajien yleinen kysymys haastattelun päätteeksi oli: Miten tämä asia on hoidettu Ruotsissa? Olisiko jälleen saman kysymyksen aika?

Hannu Kataja, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 10/2015 pääkirjoitus