Pääkirjoitus: Sukupolvelta toiselle

Ilmastonmuutos on kuuma puheenaihe ja päättäjiltä penätään toimia ilmastokriisin hallintaan. Menneen kesän poikkeukselliset säät jättivät jäljen paitsi ihmisten ilmastotietoisuuteen myös kotimaiseen ruokatuotantoon runsaiden satovahinkojen takia. Kriisipaketit korvaavat aiheutuneita tappioita, mutta ennaltaehkäiseviäkin toimia tarvitaan.

Kuntien hankinnoilla on iso rooli ympäristökysymyksissä. Tässä lehdessä esiteltävän Suomalaisen Työn Liiton teettämän tutkimuksen mukaan ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan pidetä kovin tärkeänä hankintakriteerinä. Tärkeämmiksi kriteereiksi nousevat palvelun laatuun, talouteen sekä kunnan elinvoimaan liittyvät tekijät. Tutkijan mukaan vastauksissa näkyy asenne, että ”ehkä seuraavat sukupolvet hoitavat” ja konkretia on jotain muuta kuin juhlapuheissa annetaan ymmärtää.

Osa kunnista on huomioinut ympäristötavoitteet kuntastrategiassa, joka ohjaa myös hankintojen tekoa. Ongelmana on perinteisesti ollut, että hajautunut hankintatoimi ja budjetointikäytännöt ajavat hankintojen tekemiseen siiloissa, eikä kokonaisnäkemystä ole. Voiton vievät lyhyen tähtäimen taloudelliset vaikutukset. Myöskään hankintaosaaminen ei aina riitä erilaisten tarpeiden huomioimiseen, jolloin mennään siitä, missä aita on matalin.

         *                      *                      *

Viime aikoina ilmastokeskustelu on pyörinyt pitkälti ruuan ympärillä, kiistoissa kasvisruokapäivistä ja maatalouden päästöistä. Kuntien ruokahankinnat tehdään pääsääntöisesti kuntien yhteisten hankintarenkaiden kautta, jolloin halvin hinta määrää alkuperän ja ympäristökysymykset ovat toissijaisia. Monessa kunnassa haluttaisiin ostaa enemmän esimerkiksi lähiruokaa ja luomua, mutta palveluntarjoajia ei tahdo löytyä, koska hankintakriteerejä ei osata muodostaa oikein.

Avoin valmistelu ja markkinavuoropuhelu ratkaisisivat monta ongelmaa. Vuoropuhelussa alueelliset hankintarenkaat, kysyntä ja tarjonta kohtaavat jo neuvotteluvaiheessa. Tällöin myös palveluntarjoajat voisivat reagoida kuntien esittämiin toiveisiin ja tarpeisiin ajoissa ja kertoa, mikä on mahdollista. Vuoropuhelun myötä tuottajien kynnys investointien tekoon ja tuotekehitykseen varmasti laskisi. Mutta parin vuoden sopimuskausi on lyhyt ja vuoropuhelua pitäisi käydä koko ajan, ei vain hankintaprosessin aikana.

         *                      *                      *

Ympäristötavoitteet hankinnoissa palvelevat laatu-, työllisyys- ja talouskriteereitä. Kestävien hankintojen hyödyt nähdään usein talousarviokaudet ylittävällä aikavälillä ja niitä tulisi tarkastella siilojen sijaan suuremmassa mittakaavassa. Monissa hankinnoissa pidempi elinkaari takaa edullisemman hinnan. Lähellä tuotetulla palvelulla on työllistäviä vaikutuksia ja niistä aiheutuu vähemmän päästöjä lyhyempien kuljetusmatkojen takia. Rikas paikallinen tuotanto kasvattaa kunnan elinvoimaa.

Ympäristökriteerien nostaminen arvoonsa olisi palvelus tuleville sukupolville, jotta he eivät joutuisi maksamaan liian isoa hintaa meidän virheistämme.

Marja Honkakorpi, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 9/2018 pääkirjoitus