Sisäilmaongelmia on kaikkialla ja tilannekuva vaikuttaa synkältä. Ikääntyneet ja huonosti hoidetut koulut, virastot ja sairaalat kärsivät kehnosta ilmanlaadusta. Myös uusissa rakennuksissa raportoidaan usein virheistä. Syyksi epäillään kiirettä. Kuntien talous on tiukoilla, korjausvelka vain kasvaa.

Huolestuttavalta kuulostavat myös ne uutiset, joiden mukaan opettajat tai sairaanhoitajat vaihtavat kokonaan alaa, koska eivät halua vaarantaa terveyttään työpaikoilla. Koululaisten vanhemmat ovat nousseet barrikadeille ja ilmapiiri on monessa paikassa tulehtunut. Kuntapäättäjiä vaaditaan jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen hoitamattomien rakennusten takia.

Emme pääse pakoon sisäilmaongelmia, koska asumme, teemme töitä, käymme koulua, asioimme ja harrastamme rakennuksissa. Rakennuksilla ja rakennusmateriaaleilla on elinkaarensa. Niitä pitää korjata ja huoltaa. Se vaatii rahaa, asiantuntemusta ja vaalikaudet ylittävää suunnitelmallisuutta. Hämmentävää on, että ongelmien kartoittaminen on monissa paikoissa yhä pelkän haistelun varassa. Terveydelle vaarallinen sisäilma ei aina tuoksu maakellarilta.

         *                   *                   *

Markkinavoimat ovat tuottaneet useita ratkaisuja käsillä oleviin haasteisiin. Ensimmäiseksi askeleeksi suositellaan aina kuntotutkimusta. Ala onkin täynnä monenlaista yrittäjää, sillä toimintaa ei säädellä laissa, eikä kuntokartoittajilta edellytetä mitään pätevyyttä ja vastuunkin kantaa aina kiinteistön omistaja. Pätevän tutkijan löytäminen kuitenkin kannattaa, sillä väärin tehdyt korjaukset maksavat moninkertaisesti.

Kunnille markkinoidaan elinkaarirakentamista yhdistettynä uudenlaisiin pitkäjänteisiin rahoitusmalleihin, jotka näyttävät kirjanpidossa hyviltä ja tuovat turvallisuuden tunnetta, kun rakentaja kantaa vastuun rakennuksesta jopa parin vuosikymmenen ajan. Päättäjien tulisi kuitenkin tiedostaa ja varautua ajoissa siihen, että tuolloin rakennukset ovat jälleen kunnan sylissä ja todennäköisesti korjauksia vailla. Mutta aikajänne on niin pitkä, että vastuu siirtynee automaattisesti seuraavan sukupolven päättäjille.

         *                   *                   *

Väistötiloja tarjoavien yritysten tulevaisuus näyttää valoisalta, kun tarpeet kasvavat vauhdilla. Siirreltäviä tiloja on kehitetty eri tarkoituksiin, jopa sairaaloiksi. Parhaimmillaan niidenkin elinkaareksi on luvattu 30 vuotta ja ilmanlaatuun sekä varusteluun on panostettu. Se kuulostaa hyvältä. Joten miksipä ei esimerkiksi muuttotappioisilla tai ikääntyvillä paikkakunnilla tällainen modulaarinen, muunneltava ja siirrettävä vuokratila olisi yhtä pysyvää, riskiksi ja riesaksi luokiteltua rakennusta parempi ratkaisu?

Marja Honkakorpi, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 3/2019 pääkirjoitus.

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.