Vuoden 2016 aikana yli 12 000 helsinkiläistä yläkoululaista osallistui päätöksentekoon siitä, millaista toimintaa nuorille järjestetään heidän kaupunginosassaan.

Nuorten äänestyksissä kärkeen nousivat esimerkiksi asuinalueiden siistiminen roskisten lisäämisellä, yön yli kestävien tapahtumien järjestäminen nuorisotaloilla sekä kesätyöpaikkojen lisääminen. Vuodelle 2017 irrotimme 200 000 euroa budjetista jaettavaksi suoraan nuorten ideoiden perusteella.

Aloitimme tämän osallistuvan budjetoinnin kokeilun neljä vuotta sitten. Tänä vuonna mukana ovat kaikki Helsingin yläkoulut ja valtuusto on päättänyt vakinaistaa toimintatavan nuoriso- ja opetustoimessa. Nyt selvitämme laajentamista myös muihin palveluihin.

                                      *                   *                   *

Kokemus on vakuuttanut yhdestä asiasta: ”mitä haluat” ei ole paras kysymys osallisuuteen.

Osallisuuden näkeminen täysin omat tarpeensa tuntevien yksilöiden toiveiden keräämisenä sekoittaa kuluttajuuden ja kansalaisuuden ajatuksen. Kansalaisuuteen kuuluu olennaisena osana velvollisuus ottaa muut ihmiset huomioon. Kansalaisuuteen kuuluu moraalinen pohdinta siitä, mikä on oikein ja reilua.

Tämän vuoksi nuorten osallistuvaan budjetointiin liittyy useita vaiheita, joissa nuorten kanssa neuvotellaan ratkaisuista ja heille tehdään näkyväksi toisten nuorten elämäntilanteita.

Osallisuuden vaikeus tuleekin juuri siitä, että on samaan aikaan onnistuttava vahvistamaan yksilön kokemusta kansalaisuudesta sekä tuotava näkyväksi yhteistä etua ja toisten tarpeita. Hyvän osallisuuden mittari ei ole se, että lopussa kaikki ovat samaa mieltä. On täysin luonnollista ja jopa toivottavaa, että tuhansien ihmisten kunnassa tai puolen miljoonan ihmisen kaupungissa ihmisillä on eri näkemyksiä ja eri tarpeita, joista kaikkia ei voida täyttää.

Osallisuuden oikeat mittarit löytyvätkin reilusta prosessista. Ihmisten on erittäin paljon helpompi hyväksyä jopa heidän toiveidensa vastainen linjaus, jos he kokevat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

                                      *                   *                   *

Ei ole sattumaa, että palvelumuotoilun kaltaiset ajattelutavat ovat yleistyneet julkisella sektorilla. Niiden perusajatuksena on painopisteen siirtäminen ratkaisujen kartoittamisesta ihmisten elämän ymmärtämiseen.

Sekä yksilön kokemuksen että tulosten hyödyllisyyden näkökulmasta usein olisi viisaampaa käyttää enemmän aikaa ja vaivaa ihmisten toiminnan, huolien ja toiveiden ymmärtämiseen sen sijaan, että hyppäämme suoraan ratkaisuihin. Mikään ei ole niin hölmöä kuin ratkaista väärä asia erittäin tehokkaasti.

Tulevaisuuden virkamiestaidot ovatkin erilaisia kuin aiemmin. Kun ongelmat muuttavat jatkuvasti muotoaan ja valta on yhä hajautuneempaa, nöyryys, uteliaisuus ja kuuntelukyky nousevat aivan uuteen arvoon. Helsingin nuorisotoimessa olemmekin jo kahdesti laittaneet koko 400 hengen henkilöstön yhdeksi päiväksi kaduille ja puistoihin jututtamaan nuoria. Uuden osallisuuden ajassa pärjäävät ne, jotka uskaltavat mennä ihmisten pariin ilman valmiita vastauksia.

Tommi Laitio

Kirjoittaja toimii Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajana sekä johtaa Helsingin uuden osallisuus- ja vuorovaikutusmallin valmistelua.

Lue lisää: http://tommilaitio.munstadi.fi/

Twitter: @tommilaitio

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 3/2017.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*